Prekessio ja karkuutus

Hyppyvuosi Villissä lännessä. Amerikkalainen karkausvuosikortti, linkattu täältä

"Karkauspäivä, kuka vai mikäkö karkaa, mopoko? Länsimurteissa karkaaminen tarkoittaa hyppäämistä, ja niinpä puukalenterin aikana tappia ei siirrettykään seuraavaan reikään, vaan karkuutettiin paikallaan. Karkauspäivänä naiset saavat kosia, ja jos kosittava antaa rukkaset, hänen pitää antaa myös hamekangas. Englannissa riittää rukkaset tai hanskat."

Noin näyin kirjoittaneeni kahdeksan vuotta sitten, ja huolimatta uudesta hallituksesta, sote-uudistuksesta, maakuntahallinnosta, pakolaisista ja Putinista se pitää edelleen paikkansa.

Kihlasormuksessani on "parasta ennen"- päivämäärä 29.2. Hahaa, hähää! se on viime vuosituhannelta yli neljäkymmentä vuotta sitten, jolloin karkauspäivä oli 24. helmikuuta. Vasta 1990-luvulla Suomi ja Ruotsi uskalsivat siirtyä aikanaan Julius Caesarin määräämästä päivästä samaan muiden sivistysmaiden kanssa. Ei siis liity kohdallani rukkas-hamekangasrituaalien välttelyyn, vaan taloudelliseen ajatteluun kihlajaisvuosipäivien juhlintaa silmälläpitäen. No vitsi, vitsi.

Ajankäyttöön liittyen, tiedättekö, mikä on on hitain käyttökelpoinen ihmisen tekemä esine, joka liikkuu säädetyllä nopeudella? Yhteiskuntasopimus ja sote-uudistus eivät ole esineitä, niitä ei hyväksytä vastaukseksi. No, Wikipedian mukaan se on Jens Olssenin maailmankellon prekessioviisari. Maapallon pystyakselin prekessio tekee yhden kierroksen 25753:ssa vuodessa. Tätä voimme käydä tarkkailemassa Kööpenhaminan raatihuoneessa sijaitsevasta kellosta. Paikallisena asukkaana kävisin huolestuneen näköisenä päivittäin toteamassa viisarin asennon. Jos kellotaulun 360 astetta jaetaan tuolla vuosimäärällä, saadaan 0,0139789539082825 astetta, jonka verran viisari vuodessa värähtää. Jos taas vuosimäärä jaetaan kellotaulun 360 sekunnilla, sekuntia kohti tarvitaan 71,53611111111111 vuotta. Prekessio vaikuttaa meihin kaikkiin, halusimmepa sitä tai emme, ja miksi emme haluaisi; aina kierroksen täyttyessä on juhlahetki paikallaan.

Pakopisteet

Perspektiivi oli aikalaistodisteiden mukaan ylivoimainen käsitettävä Venäjän keisarille, joka tiedusteli rautatieinsinööriltä, miksi rata kapenee kauempana. Erään toisen, tai itse asiassa kolmannen, valtakunnan johtajalla sen sijaan oli perspektiivi vähän paremmin hallussa taideteoksissaan. Kuvaan, joka suurenee näpsäytyksellä, olen merkinnyt punaisen horisonttiviivan, osittain maalauksen takana, kaksi pakopistettä ja niihin johtavia linjoja. Kulmittain lähinnä oleva rakennus ja vasemmalle kulkevat  henkilöt pysyvät melko hyvin sommittelussa, oikealla kauempana olevan vaalean talon räystäslinja heittää häiritsevästi. Mittakaavaan ei oikein sovellu jättiläismummokaan oikealla. Enemmän kuvan alareunassa tuossa koossa Gretchen olisi realistisempi ja soveltuisi samalle pakopistelinjalle vasemmalla olevien kävelijöiden kanssa.

Pakopisteitä ei enää ollut tarjolla monellekaan työn kautta vapautuvalle taiteilijan myöhempiin vaiheisiin kuuluneissa käytänteissä.

Mies tuulessa

Surfatessani näköistaidetta netistä vastaan tuli kaljuuntunut setä, joka oli unohtunut tuuliselle rannalle. Maalaus on mestarillisesti toteutettu, kuten kyseinen tyylisuunta taiteilijoilta edellytti. Rauhallisten värien ja muutaman elementin luoma perspektiivi antaa luottamusta ja uskoa hallintoon ja järjestelmään. Henkilöhahmon, etualan, meren ja pensaan sommittelu on tasapainoinen sinänsä vaikealle neliön muotoiselle pohjalle; suoraan oppikirjasta. Miehen sijoittaminen hiukan kuvan keskikohdan oikealle puolelle antaa tilaa ja vaikutusvaltaa katseen suuntaan. Jos Lenin-setä seisoisi keskellä taulua, hän näyttäisi paljon orvommalta, ja jos tarkoitus olisi laittaa hänet häpeämään, olisi paikka vasemmassa reunassa. Vartalon etuosan kaarevuus ja takin liehuva helma tuovat esiin sankarillisuutta, jollaista hänessä seuraajineen uskottiin olevan. Maalaus I. Kiantshenko, sommittelukaava kariav.

Lumihiutaleita, atiela tuihimul.

Tässä vielä palindromikauden päätteeksi talvilaulu. Dallapé ja Georg Malmstén siitä esittävät katkelman palindromisesti, eli puolivälistä lähtien takaperin. Saatanalliset kitarayhtyeet kätkivät aikoinaan amerikkalaisten mielestä äänitteilleen pahoja viestejä, joista sitten moraalinvalvojat yrittivät saada selvän pyörittämällä levyjä takaperin. Tästä ei ehkä semmoisia löydy. 

Alun bassorummun paukku on lopussa käännetty takaisin oikein päin, kuulostaa järkevämmältä, jos tässä nyt voi järkevyydestä puhua. 

Palindromiaapinen Ö

Öö...mitäpä duunaa tuttavallisimmin hän? Neulooko oluen?

Nyt on viimeisen aakkosen myötä aapinen valmis. Kun tai jos tästä tokenen ja tulen tolkkuihini, julkaisen sen yleisön pyynnöistä huolimatta kirjana ja markkinoin maahanmuuttajakohteisiin ja muihin paikkoihin, joissa saattaa olla tarvetta kielemme kauneimpien ilmausten julkisaattamiseen. Lukijat saavat sen tilausta vastaan sangen edullisesti, koska kovin monta kymmensenttistä ei minulla ole varaa liittää tilauksen mukaan kirjekuoreen.

Alla A-kirjainsivun luonnostelu. Kuten näette, aihepiirin ympyrä on sulkeutunut, The Master of the Palindromes has left the theme... at least for a while.

En päivääkään vaihtaisi pois...

...yöhön ainakaan. Aamuseitsemältä ylösnousun aikaan on jo niin valoisaa, että ulkovaloa ei tarvitse sytyttää. Lumitöihin voi ryhtyä reippain ottein klo 9.05. Silloin alkaa radiosta kuulua jo näillä palstoilla sitkeästi mainostamani Muistojen bulevardi. Ei voi kuin hämmästellä esimerkiksi 1950-luvun alun suomalaisia sovituksia, joissa ei syntikka suhise eivätkä sähkörummut pauku. Kekkonen lauloi, kuinka olisi voinut tanssia koko yön - kappaleen My Fair Ladysta - ison orkesterin keralla, ei hävennyt ulkomaisille versioille. Naapurimaassakin osattiin: Georg Otsin "Preerias" oli eesti keeles lauldud laul filmist "Sheriffi" - Gary Cooper ja Grace Kelly. 1950-luvun puolivälissä Joe-sedän hallinnon jälkeen tuommoisiakin kappaleita sai levyttää.

Kuvassa on vaihtoehtoinen, vielä tosin käytännössä kokeilematon, energiamylly jäämässä lumen alle kuvassa vasemmalla oleva omenapuu näkyy näissä kuvissa.

Mutta "näihin kuviin ja näihin tunnelmiin", kuten urheilutoimittajan kuuluu sanoa,

Huomenna on vuorossa viimeinen palindromiaapisen kirjain, joka ilman yllätyksellisyyttä on Ö.

Palindromiaapinen Ä

Kipeän näköinen on siinä entisen presidentin rouva, joka presidentiksi ja ensin nyt ehdokkaaksi pyrkii. Jos rouvalla olisi mikrofoni tuossa suuneduskourassa, kuvasta voisi saada käsityksen, että tunteisiin vetoavasta ja niitä esiintuovasta lauluesityksestä on kyse. Kyse on kuitenkin puheen katkeilemisesta itsepintaisten hengityselinongelmien takia. Pahassa tapauksessa  voi ajatuskin katkeilla, voi vaikka muistaa toisen puolueen pyrkijän sukunimen olevan Duck.

Toiseksi viimeinen aakkonen on vuorossa, ja mennään ihan toisella kotimaisista kansalliskielistä, vaikka rouva kuvassa onkin ulkomailta.

Monessa maassa puhutaan virallisista kielistä, niin Suomessakin ennen. Suomessa on virallisesti kaksi kansalliskieltä, ei siis virallisesti virallisia kieliä.

Karin keittiö, tagliatelle bolognese

Huom! Obs! Sis. tuotesijoittelua, Inneh. produktplacering

Sipulit kuutioidaan Nicer Dicerilla

Paistinpannu IKEA, lasta ja ketsuppi Lidl, soijakastike K, pippuri Santa Maria

Jauheliha lisätty sipulin joukkoon

Edellisistä keittiöjutuista onkin vierähtänyt aikaa jo kosolti. Siitä huolimatta olen syönyt päivittäin, ja ruoanlaittokin on sangen säännöllistä. Tällä kertaa valmistamme bolognalaisen kastikkeen pastan, tarkemmin tagliatellin, kumppaniksi. Kuivattu vehnäjauhotaikina litteinä suikaleina kuten tässä tapauksessa tai monessa muussa eri muodossa on suosittu ravintoaine, ehkä jossain määrin terveellinenkin.

Ketsuppia ruiskutettu

Aterian valmistamiseksi tarvitset 3 kerää pastaa ruokailijaa kohti, 400 grammaa jauhelihaa, 2 isoa tai 3 pientä sipulia, pari ruiskausta soijakastiketta, lorauksen öljyä, tarpeellisen määrän - aika runsaasti - ketsuppia, mustapippuria myllystä, juustoraastetta, kattilan ja paistinpannun. Jauhelihan määrää syöjää kohti ei ole määritelty. Liha ostetaan kaupasta valmiissa pakkauksissa, joista mainitun kokoinen soveltuu tarkoitukseen. Tietysti jos sinulla on omia tuotantoeläimiä, joita nälkääsi teurastat ja jauhat, voit mitoittaa mielesi mukaan. Hyvä kastike tekee ruokapöydässä aina kauppansa, ja joku ahnehtii enemmän kuin joku toinen.

Kastike hautumassa. Tilkka vettä lisätty.

Pasta sekoitettu joukkoon.
Vihreydeksi lisätty pakastettua
basilikaa.

Laita pastakerät kattilaan kiehuvaan veteen. Pienennä kuumuutta, kun keitos kuohahtaa yli. Katso, että makaronit pysyvät kattilassa. Pelkkä ylikuohuva vesi ei haittaa niinkään kuin levyllä tai liekissä käryävä kiinteämpi aines. Keitä niin pitkä aika kuin pussissa käskytetään. Sillä aikaa kun pasta kiehuu kattilassa, kuumenna pannu. Sipulit olet pieninyt jo valmiiksi. Jos käytät laillani TV:stä tuttua Nicer Dicer®-laitetta, kuutioi pieniruutuisimmalla terällä.
Kuullota sipulit vähäisehkössä öljymäärässä. Kun kuultavat, lisää jauheliha. Töki lihamöykkyä paistinlastalla pienemmäksi ja kääntele, kunnes se on hiukan ruskistunut, liha nimittäin. Ruuttaa pannulle ketsuppia sumeilematta, ruiski soijakastiketta, suolaa ei tarvita erikseen, ja myllytä mustapippuria. Ketsuppi sakeuttaa kastikkeen, varo ihmeessä vehnäjauhon lisäämisen ajattelemistakaan, samoin kuin minkään Dolmio-päivän viettämistä, vaikka mamma kuinka luonnontuote olisi. Komean ruskean värinen mössö saattaa kaivata pienen tilkan vettä hiukan vetreytyäkseen.

Kun pasta on al dente-vaiheessa, ota kattila hellalta, kaada lävikköön, huuhtele ja kippaa tagliatelle pannulle kastikkeen päälle. Sekoita niin, että lihakokkareet, paksu liemi ja pasta muodostavat mahdollisimman homogeenisen kokonaisuuden. Säädä lämpö pienelle ja laita kansi päälle. Odota, kunnes toiset ehtivät ruokapöytään. Annoksen päälle voi lautaselle ripotella juustoraastetta hän, ketä sit diggaa.

Palindromiaapinen Å

Joissakin orkestrointiohjeissa sanotaan, että yksi klarinetti voi äänellisesti kuuluvuudessa vastata viittätoista viulua. Tuossa näyttäisi eri kokoisia klaneetteja olevan nelisenkymmentä, möreimpänä yli kaksimetrinen kontrabasso.

Ruotsalainen åå on kolmanneksi viimeinen aakkostemme kirjain. Norjan kansallismusiikkia, säv G, san I. tässä soitetaan tunnistettavasti, vaikka jollain nuorella musiikkileiriläisellä kesken kaiken loppudiminuendossa soitin vingahtaakin, kun äänen synnyttävä bambun pala jänskättämisen vuoksi pääsee väärille vibraatioille, mutta ei se mitään, me voimme kappaleen tunnistettuamme huudahtaa suomenruotsiksi kyseessä olevan kuolevan henkilön nimen ja heti perään oivallusta kuvaavan sanan. Mutta kuinkapa se sanotaan? Toisessa sanassa konsonantin kahdentaminen ei ole näköjään onneksi pakollista (KVG).  

Vuodenaikojen auvo

Ennen

Kuvista ylempi on otettu muutama vuosi sitten. Silloin ei vielä ei ollut paksua lumipeitettä ja puissa ja pensaissa oli lehdet. Syyshortensia ja pensashanhikki taipuivat runsaan kukinnon painosta. Alempi kuva on otettu tänään. Lunta on kolattu nyt neljänä peräkkäisenä päivänä 1½-2h kerrallaan. Sitä on kasattu kuuteen eri paikkaan pihassa. Kuvassa niistä näkyy kolme ja vähän neljättä. Pysyviä lumia nämä eivät todennäköisesti kuitenkaan vielä ole.

Intoilin eilisissä kommenteissani Roman Schatzin Maamme-kirjan hiihtojaksosta. Siinä puhuttiin mm. maahanmuuttajalasten hiihto-opiskelusta. Mielenkiintoinen fakta oli, että henkilölle, joka ei ole koskaan nähnyt lunta tai jäätä, on ensimmäiseksi opetettava liukkaalla pinnalla olo, eli kuinka maa pakenee jalkojen alta.

Tänään tein lumitöitä ja kuuntelin Lumiasta Muistojen bulevardia. Se alkoi Suksimiesten laululla, levytys oli 1920-luvulta. Mieskvartetti, jossa lauloivat Georg Malmstén, R.R.Ryynänen, Arnold Tilgmann ja Rafael Karlsson sen esitti. Sanat olivat hieman toisin kuin koulukirjassa, ja yllätys, yllätys verisimmät säkeistöt oli jätetty pois, vaikka verivainolaisesta siinä laulettiinkin. Ne, jotka kuuntelivat ja arvelivat jotain jääneen pois, voivat täydentää laulua täältä. Tilgmannin linkkasin tuohon, koska tiesin hänet vain postikortti- ja lastenkirjakuvittajana. Monipuolinen suomalaista kulttuuria rikastuttava maahanmuuttaja, Paletti Oy:n perustaja ja Sisu-pastillin logon suunnittelija sekä lisäksi vielä laulaja hän oli.

Nyt

Palindromiaapinen Z

Tämä on vaikea ratkaista, jos ei tunne tietokonepelihirviömaailmaa eikä Neuvostoliiton Autosavottojen merkkituotteiden virallisia nimilyhenteitä. Vaikea se oli laatiakin, kun tuo Zorron ja Z-hän elää-kirjain piti laittaa alkuun ja loppuun, enkä mainituista kohteista tuntenut tietokonepelihirviöitä. KVG-toimi taas auttoi. Aika ovela olisi tullut japanilaisesta Mitsubishi Zero-hävittäjästä ja espanjalaisesta riisistä; veteliväthän ne zerolentäjät riisiä varmaan päivittäin, elleivät sitten olleet kamikaze-keikalle lähdössä. Turhaa tuhlausta hyvälle eväälle.

Samanlainen ajatus on ollut täältä päin kirjatussa tapauksessa vuodelta 1918. Miesporukka oli tullut taloon ja saanut kutsun ruokapöytään. Yksi oli jäänyt istumaan ovensuupenkille. Kun talonväki kysyi, miksi yhdelle ei ruoka maistu, toiset kertoivat ampuvansa hänet aterian jälkeen.

Kun laitat Volgan katolla olevan otuksen ja auton virallisen nimen - ilman järjestyslukua - peräkkäin, siinähän se. Voisi olla kova yhdistelmä tietokonepelissä aavikkoajossa.
Volgastakin täällä muutama sananen.

Palindromiaapinen Y

Sisäministerin visio?

Toiselta mantereelta

Kuva: Anni V.

Tytär lähti lomailemaan Etelä-Afrikkaan. Yhtenä tavoitteena on päästä sukeltamaan haikalojen sekaan. Ylimmässä kuvassa kuitenkin vähän vaarattomampi villieläin Kapkaupungin nurmikolta. Afrikkalainen orava on väriltään erilainen kuin ainakin talvipukuinen suomalainen lajikumppaninsa, ja rakenteeltaan näyttäisi olevan enemmän Bull Mentula-tyyppinen. Kimppuun käyvät sielläkin puistoissa, jos ei ruokaa tarjota.

Kuva: Anni V

Kuva: Anni V

Keskimmäisessä kuvassa muisto menneiden vuosien surullisesta kulttuurista, alimmassa gheton yritteliäisyyttä; auton pesu ja parturointi samalla käynnillä.

Palindromiaapinen X

Turboruuvia vääntelivät formulakuskit takavuosina. Tehonlisäykseen liittyvät kuvankin elementit - vauhtia, hevosvoimia ja pääomaa tuttavallisesti puhuteltuna hän.. Miten sitten äksä-alkuinen ja loppuinen palindromi syntyy, vai kurjistuuko kokoon?

Aapisen alkupuolen kommenteissa Kari Rydman ehdotti X-alkuiseksi yhdysnimeä, joka syntyisi, jos kopiokoneistaan tunnettu firma yhdistyisi (esim.)  romanialaisen kellotehtaan kanssa. Sinänsä epätodennäköinen liitos, mutta palindromiteoriassa toimii. Samoin on asianlaita päivän kuvassa.

Tykätyt pronssiset näköispatsaat kuluvat ja kiillottuvat tietyistä paikoista. Niin on käynyt tässäkin, kun polvella on ollut monta istujaa. Marmoriveistokset mustuvat hipelöinnistä. Onneksi Michelangelon David on niin korkea, että katsoja ei yllä kuin varpaaseen, eikä aidan yli siihenkään. Amerikkalainen historiasivusto on ratkaissut ongelman silmän viettelyksestä tyypilliseen sikäläiseen kaksinaismoraaliin kuuluvaan tapaan. Kommentit näyttävät olevan yksimielisiä.

Palindromiaapinen V

Sähkön siirtely ja varsinkin kyseisen toimenpiteen hinta on puhuttanut kansalaisia mediassa ja sen ulkopuolella.

- Sulla on varmaan joku hintakin näille mietittynä, kysäisee huutokauppakeisari. Karuna tosiasiana kerrottiin taannoin, että yhdeltä verkkoyhtiöltä ei tarvinnut kysyä, se ilmoitti ihan omasta aloitteestaan, mitä sähkön rahtaus piuhoja pitkin tulee maksamaan. Kovisteltuna arvovaltaisilta tahoilta hinta kuitenkin putosi.

Sähköstä tiedän, että sitä on kahta sorttia, tasa- ja vaihtovirtaa. Aikanaan Amerikassa Edison kannatti tasavirtaa turvallisempana, kun taas Westinghouse ja Tesla olivat vaihtovirtamiehiä. Edison kuitenkin vähän vaihtoi takkiaan ja kokeili vaihtovirran tappovoimaa lähikorttelin pojilta ostelemiinsa kulkukoiriin ja sai vaikutettua ihmisen ensimmäisen sähkötuoliteloituksen järjestämisen, jota toimenpidettä kehui ennalta salamannopeaksi ja kivuttomaksi. Semmoinenhan se ei toki ollut, tuomittu ei meinannut hevillä heittää henkeään ja syttyi vielä palamaan uuden yrityksen sivuvaikutuksena.

Vähemmän liikkuvan tasavirtasähkön siirto tulisi varmaan halvemmaksi, koska vaihtovirta syöksähtelee edestakaisin 50 kertaa sekunnissa. Taajuus on suunnilleen sama kuin tavallisen kokoisen pianon kahdeksanneksi matalimman valkoisen koskettimen tuottama kielen värähtely. Tasavirta jököttää paikallaan kaikessa rauhassa, kunnes nappulasta väännetään tai töpseli pistetään seinään. Fysiikasta sain kokeissa kiitettäviä arvosanoja, joten näin se varmaan opetettiin.

Päivän palindromipyyntö tulee puhekuplaan. Norjassa ollaan joskus vuosikymmeniä sitten. Suomea puhutaan tässä kumminkin. Pekka - yksi norjalaishuumorin Suomi-hahmoista - pyytää apua nautittuaan lumimyrskyssä hautautuneessa tunturimajassa näkökyvylle haitallista juomaa paremman loputtua.
- Eiköhän me olla kaikki jo nähty, oli arvellut tarinan mukaan kaverilleen, jolla oli nen-päätteinen sukunimi, saattoi olla Olavi Nenonen, Ivalo. Sitten oli tartuttu ahnaasti metyylikanisteriin.

Tuplaween jätän wäliin, vaikka siitäkin saisi vieraalla kielellä esim. word row.

Pihamies

Kuva: Elonet

Talonmies Pikkarainen, jota Justiina Puupää kiukkupäissään tituleerasi pihamieheksi, esiintyi Puupääfilmien kesäkohtauksissa. Lumitöitä ei tarvinnut tehdä. Työnkuvasta jäi mieleen lakaisu, asukkaiden elämän kuuntelu ja käytännön pilojen (practical joke) kohteeksi joutuminen. Lunta mainitussa elokuvasarjassa esiintyi vain lumimiestä metsästettäessä Lapissa, ja sinnekin lähdettiin kesäisestä huhtikuun Helsingistä aprilliuutisen siivittämänä.

Olin taas tänään pihamiehenä lumikolan kuljettajana. Urakka kesti korvanappien kautta Lumiaa kuunnellessa Muistojen bulevardin alkupuolelta Lähteen ja Leikolan ohjelman lopulle. Lumi oli suhteellisen kevyttä ja sitä oli riittävästi.

Vanhat iskusävelmät päivittäin kuunneltuna on tullut tavaksi. Ohjelman jälkeen olen jäänyt kuulolle mainitun Lähteen ja Leikolan sekä Roman Schatzin Maamme-kirjan ajaksi. Tällä kertaa Muistojen Bulevardi ei sisältänyt yhtään sellaista kappaletta, joista meidän soittokunnalle on tehty sovitus. Parhaana päivänä jokunen viikko sitten soi neljä tai viisi biisiä suoraan meidän kansioista - tai suoraan ja suoraan, erojahan niissä on, jos ei muuta, niin sävellaji. Lähde ja Leikola kyselivät puolustusministeriltä amerikkalaisista hävittäjistä ja panssariajoneuvoista. Ministeri kertoi kertoneensa sotaharjoitushankkeesta puolustusvaliokunnan jäsenille, mutta kokouksessa nämä olivat olleet enemmän kiinnostuneita iPadeistaan, ja hämmästyneet kuullessaan asiasta mediassa.

Meidän pihaorava tuli kaverinsa kanssa kirmailemaan koivunrungolla. Samannäköisiä ovat, en osannut sanoa, kumpi on kumpi. Hauskaa näkyi heillä olevan. Ehkä kesällä nähdään taas uusia pikkuoravia.

Palindromiaapinen U

Taas päivä lähempänä hiirenkorvia. Vielä ne puuttuvat, mutta annas olla kolmen kuukauden kuluttua. Edelliset virkkeet eivät liity tämänpäiväiseen palindromiin mitenkään; kirjoitinpahan vain kun en muutakaan keksinyt - tai voi siellä yksi sana olla, jonka synonyymista on apua.

Penkin paino

Tänään ovat kuorma-autot jyristelleet pitkin kyliä ja kaupunkeja ihmislastissa. Neljäkymmentäyhdeksän vuotta sitten tapahtuma hoidettiin meidän koulussa vähemmillä hiilijalkojen jäljillä. Onhan toki sekä hevonen että ihminen hiilestä tehty, kuten kirjallisuudesta muistamme, mutta uusiutumattoman energian tuhlaus oli vähäisempää kuin dieselmoottoreiden möyrytessä.

Kuva on koulun pihalta hevososaston järjestäytyessä marssille. Reessä kuljettajan lisäksi ovat Ami, Minni ja Ritu. Kuva on koulun perinneyhdistyksen sivulta ja sinne päätynyt opettaja Pirkon albumista. Huomatkaa oikealla alempiluokkalaisen harmaat huopatöppöset. Ne olivat siihen aikaan - varsinkin talvisin - muodikkaat ja käytännölliset jalkineet. Itse asiassa käytän sellaisia mustia ja kumipohjalla varustettuja päivittäin, eilen ja toissapäivänä lumitöissä ja tänään kauppareissuilla. Diabeteksen ja kymmenen vuotta sitten pumpatun sytostaatin aikaansaamasta vaikutuksesta johtuen en pidä mielelläni sukkia. Jalkineet ovat tarpeeksi lämpimät ja mukavat kohtalaisellakin pakkasella vedettynä paljaisiin jalkoihin.

Teinikunta järjesti aikoinaan lukiolaisille tanssikurssin, jonka opettajana oli Veikko Vekarias Niemelä. Sambatessa huopatossut olivat kova sana kumipojattomina voikkasalin lakatulla lattialla.

Palindromiaapinen T

T-palindromien teko on kuin vettä vaan, kuten Aristoteleen kantapäässä sanotaan. On tissit, on tiiviit, tiskiniksit, taksiniskat, taksapaskat ja muut tutut tanasanat. Niinpä tämäkin on ihan helppo.

Moni paikka minulla reistaa ja on reistannut, mutta selkäkipujen takia ei ole onneksi tarvinnut tuskaisia parahduksia päästellä.  

Päiväkirjanomaisia merkintöjä

Pähkäilin eilenillalla myöhään palindromiaapisen parissa. Äksään asti on nyt tehty. Öisin klo 00.00 ne on ajastettu aukeaviksi aamuvirkkujen askareiksi. Voi olla, että tulen hulluksi niiden kanssa, jos en jo ole.

Lomalla kuitenkin olen. Omaishoitajan kolmen vuorokauden lomasta on kolmas päivä menossa. Kerran kuussa maanantaina puoleltapäivin se alkaa ja torstaina päättyy. Lisäksi kevätpuolella on hoidettavalle pari KELA:n myöntämää 5 vuorokauden kuntoutuslaitosjaksoa. Lapset olivat viikonloppuna täällä toimessa mukana. Tyttö lähti kumppaninsa kera eilen Kapkaupunkiin. Tavoitteena on mennä sukeltamaan häkissä valkohaiden keskelle. Amerikkalaisessa saippuasarjassa tuosta väännettäisiin jo vitsiä kummasti - perhehelvetistä rauhoittumaan...

Palindromitestin lisäksi olen harjoittanut ruumiillista liikuntaa lumitöiden muodossa. Talvi jatkuu, eikä ole hävinnyt välillä minnekään, vaikka meediot sanoivat sen tulleen takaisin. Lunta on tullut niin, että äsken päättynyt urakka toissapäiväisen ja sitä edeltävien päivien sateiden ja aurojen tieliittymän tukkimisen osalta oli kauden kovin, hardest so far, kuten amerikkalaiset sanovat.

Keskiviikko on soittokunnan harjoituspäivä, tänään kuitenkin soittajilla on sairautta ja muita menoja, ja pidämme siitä vapaata. Kesäkuun kirkkokonserttiin harjoittelemme harrasta ohjelmaa, muuten soitamme valsseja, humppia, jatseja ja muita renkutuksia. Kanssamme esiintymään kirkkoon on lupautunut vakiosolistimme, ensi kesänä konserttilavat jättävä oopperalaulaja.

Palindromiaapinen S

Viimeinen talvikuu tällä kaudella on yli puolivälissä. Se on totisesti ihan oikein ja kohtuullista, jouluunkin on enää hiukan yli 10 kuukautta. On se kuitenkin niin paljon, että välttämättä vielä ei tarvitse kovin kiltiksi heittäytyä. Kuvassa tehdään peltotöitä ja palindromi on siinä havainnollisesti nähtävillä. Kuva on sen firman sivuilta, joka julkaisee sitä lehteä, jota televiisiomainoksessa pikkutyttö porukoilleen kiikuttaa.

Palindromiaapinen R

Monen mielestä on Onni olla niinkuin nuo tuossa...

Jawohl, es ist glücklich ein - - - - - - -  zu sein!

Palindromiaapinen Q

Aivojen, älyn ja dialogin kehittäminen on tärkeää kaikessa inhimillisessä toiminnassa. Kuvan katu- tai viidakkopolkupartio tutustuu dialogikaavioita luovaan ohjelmaan.

Kuvaotsikko kahdella sanalla?

Palindromiaapinen P

Monenmerkkistä ja -makuista mehua on markkinoilla. Pienissä tetrapakkauksissa juomat tulivat kauppoihin muistaakseni joskus 60-luvulla. Tetramuodosta on taidettu luopua, nykyiset ovat enemmän tiiliskiven tai lieriön muotoisia.

Televiisiossa sanoivat, että hallitus alkaa käsitellä Suomen alkoholipolitiikkaa. Alkot saisivat olla ministerien mielestä auki iltayhdeksään, jotta useammankin kerran päivässä voisi kansalainen asioilla pistäytyä.

P-kirjaimeen alkava ja päättyvä kuvavihjeen mukainen palindromi on päivän koetinkivi,

Palindromiaapinen O

Da kommen die schöne Jungfrauen! (Kuva Die Welt, DPA)

Palindromiaapinen N

Kuka mihin? (Sinä sen sanoit.)

Palindromiaapinen M

...---...Fyll i rutorna! ...---...

Palindromiaapinen L

Sijoita palkkarahat tähän!

Palindromiaapinen K

Annapa jaksuhalit Sokervuoren pojalle toisella pakollisella kotimaisella!

Palindromiaapinen J

Muija ketä on vähä vanha ja ku kevätkuu Stokikses ja duunaa tai diggaa tota?

Palindromiaapinen I

Wikipedia

1300-luvulta on päivän palindromiaapiskuva, ja se esittää Muhammadia, joka kyselee vävypojaltaan matkakuulumisia. Vävy kohosi huomattavaan asemaan organisaatiossa, ja Alaviitit, eräs syyrialainen sivuhaara, pitää häntä jumalana, mikä taas aiheuttaa muilta vääräoppissyytöksiä. No, monimutkaista ja vaikeaa uskon elämä on kaikkialla, haettu sana tässä lienee helppo.  Äkkinäinen luulisi, että se on innostunut sonni, mutta sehän ei tähän viitekehykseen liity mitenkään?

Palindromiaapinen H

H-kirjain, kuten monet muutkin konsonantit on suomenkielessä palindromimielessä hankala. Vähemmän h-loppuisia sanoja on, jos ei tuskan, kiihkon. autuuden ja hämmästyksen huudahduksia käytetä. Karjalan puolessa h kyllä esiintyy loppukonsonattina. Niinpä nytkin turvaudumme Amerikkaan. Vihjekuva on sukunimenä yhdellä fiktiivisellä tyttöhahmolla Disneyn Waltsun tallissa, jonka etunimeä kysytään.

Halla-ahosta ja Allahistakin olisi voinut jotakin saada, mutta pysytään nyt muilla linjoilla. Halla-ahoa otsikoissa ajankohtaisempi mies perustaa puoluetta:

Saa taattu Paavo vaaputtaa taas.

Palindromiaapinen G

Otis Bush and His Chicago Blues Band, Grateful Dead ja The Canned Heat Blues Band olivat aikoinaan kuvan julisteen tiedottamalla viikonloppukeikalla Fillmoressa. Tuttuja nimiä, suomalaisia vastineita olivat vaikkapa Blues Section, Pekka Streng ja Tasavallan Presidentti (ei se Kekkonen). Vuosi ei käy julisteesta ilmi, mutta kuka oli paikalla, kertokoon. 1960-luvulla tuli tuon tapaista kirjainten vääntelytaidetta tehtyä - psykedeliaa, tosin ilman kemiallisia vaikuteaineita.

Lyhyt ja ytimekäs palindromi g-osastoon tuosta viikonlopusta varsinkin bändien näkökulmasta muodostuu englannin kielellä.

Sitten päästäänkin suomalaisiin aiheisiin, seuraava vieras kirjain on vasta pitkän ajan päästä Q, Saa nähdä, mitä siitä voi saada aikaan.

Palindromiaapinen F

Kirjasimet voidaan ulkomuotonsa perusteella jakaa eri tyyppeihin monillakin kriteerieillä, kuten meidät ihmisetkin. Tämä, mitä nyt luette, on groteskia - siis kirjaintyypin perusteella. Ajatuksellisestikin se voi usein sitä olla. Groteski tunnetaan siitä, että kirjaimissa ei ole päätteitä, eli ranskaksi sanottuna sans serif. Päivän taidekuvassa huomannette eron tämän Arialin ja kuvan Times Romanin välillä

Palindromiaapinen E

Belgialaisen Alfred Stevensin teoksessa kysytään: "Oi muistatkos, kuka...?" - ja kenen palju?

Palindromiaapinen D

Gustave Dore tunnetaan parhaiten kuvaraamatun etupäässä synkeistä ja pelottavista kuvista. Tämä ei ole raamatusta, mutta samaa aihepiiriä liki liippaa. Taivaasta kenkää saanut henkilö tai olento tuossa ajatuksissaan "miettivi ansaa, turmiohon miten syöksisi kansaa".

D-palindromi on vaikeasta konsonantista johtuen ulkomaankielinen ja monen mielestä imperfektissä ilmaistuna ennenaikainen.

Helmikuu 1956

Tammikuussa harmittelin, kun koulussa tekemistäni ensiluokkaisista piirustuksista, kuukausia esittävistä, puuttui helmikuu. Päättelen kumminkin, että tämä se on. Teksti "Helmikuu, 28/29 p." on varmaankin jäänyt puuttumaan. Vuosi 1956 oli karkailuvuosi, kuten tämäkin, ja ehkä keskustelu päivämääristä ei ollut koulussa vielä saavuttanut oppilaan tasoa, ja  koska opettaja oli tuohon aikaan yleisesti käytetyn termin mukaan vanhapiika, karkausvuoden perinteitä ei otettu puheeksi.

Kuvassa jyrkähköä rinnettä viilettävät sukset ja kelkat. kuten laulussa "Helmikuu on tullut" edellytetään. Huomion arvoinen on varsinkin vesikelkka, jonka kyytiin mahtuu useampia vauhdinnälkäisiä. Takana kelkan kannoilla seisoo se, joka on ohjaavinaan, mutta pystyy hyppäämään parhaiten pois kyydistä, kun törmäys on tulossa - inhimillinen käyttäytymismalli muussakin elämässä.

Palindromiaapinen C

Viime vuosituhannen viimeisen vuosisadan alun tienoissa oli kubismi muodikas ja uusi taidesuunta. Pablo Picasso ja Georges Braque sitä työstivät. Geometriset pelkistetyt muodot ja pyrkimys tarkastella kohdetta yhtä aikaa useasta suunnasta yhdistettynä usein hillittyyn väriasteikkoon ja sanomalehtileikekollaaseihin olivat tyylilajin tunnusmerkkeinä. Kansalaiset! ABCBA-kirjan seuraavalla sivulla käsitellään ceetä kubistisesti muokattu taidevalokuva apuvälineenä.

Helppo, mutta mänköön.