18.2.2016

Penkin paino

Tänään ovat kuorma-autot jyristelleet pitkin kyliä ja kaupunkeja ihmislastissa. Neljäkymmentäyhdeksän vuotta sitten tapahtuma hoidettiin meidän koulussa vähemmillä hiilijalkojen jäljillä. Onhan toki sekä hevonen että ihminen hiilestä tehty, kuten kirjallisuudesta muistamme, mutta uusiutumattoman energian tuhlaus oli vähäisempää kuin dieselmoottoreiden möyrytessä.

Kuva on koulun pihalta hevososaston järjestäytyessä marssille. Reessä kuljettajan lisäksi ovat Ami, Minni ja Ritu. Kuva on koulun perinneyhdistyksen sivulta ja sinne päätynyt opettaja Pirkon albumista. Huomatkaa oikealla alempiluokkalaisen harmaat huopatöppöset. Ne olivat siihen aikaan - varsinkin talvisin - muodikkaat ja käytännölliset jalkineet. Itse asiassa käytän sellaisia mustia ja kumipohjalla varustettuja päivittäin, eilen ja toissapäivänä lumitöissä ja tänään kauppareissuilla. Diabeteksen ja kymmenen vuotta sitten pumpatun sytostaatin aikaansaamasta vaikutuksesta johtuen en pidä mielelläni sukkia. Jalkineet ovat tarpeeksi lämpimät ja mukavat kohtalaisellakin pakkasella vedettynä paljaisiin jalkoihin.

Teinikunta järjesti aikoinaan lukiolaisille tanssikurssin, jonka opettajana oli Veikko Vekarias Niemelä. Sambatessa huopatossut olivat kova sana kumipojattomina voikkasalin lakatulla lattialla.

3 kommenttia:

  1. Hyvä kannoille nouseva / vällyn alla matkaava kariav

    Pohjoisessa on näköjään lunta piisannut.
    Meikä-Vox kun 52 vuotta sitten ajeli kuorma-auton kyydissä Esplanaadilla, ei paljon lunta näkynyt, mutta pakkasta tuommoiset reilut 10 astetta kuitenkin. Talvelta tuntui.

    Harmittamaan jäi, että huolella ja hikeä säästämättä maalatut isot pahvijulisteemme tuhoutuivat heti ajon jälkeen, kun kuorma-autokuski repi ne keltään lupaa kysymättä riekaleina lavan reunasta irti. Oishan ne saanut ehjinäkin, kun ois ne muutamat nupit vetänyt hohtimilla irti.

    Reen kylkeen ei näytä julisteita mahtuneen. Lieneekös hevosen längissä ollut ees pieni vihje siitä, mitä spes patriae-porukkaa tässä kuskataan ?

    Vielä 1950-luvulla Kemiössä jalkineita oli neljälle vuodenajalle:
    Kesällä kumitossut. Syksyllä kumisaappaat, Nokian tai Paran.
    Talvella monot. Keväällä kumisaappaat, ne samat Nokiat, koska kestivät hyvin.
    Tai uudet Parat, kun edelliset kuluivat loppuun jo syksyllä.
    Huopikkaita en muista käyttäneeni.
    Olin kyllä kuvia nähnyt, että jossakin päin alkuasukkaat ...

    VastaaPoista
  2. kavi
    sukat/sairaudet?

    Sama Niemelä se Ilosaaressakin opetti tanzaamaan, välillä aina suihkautti deodoranttia - ei kainaloon vaan suuhun! Lavatangoa ei millään meinannut opettaa, mutta ruinauksen jälkeen sillä eholla ettei saa sanoa missä ja kuka moisen yksinkertaisuuden on oppinut ja opettanut.

    Poikalyskassa ei kyllä mitään vanhojen tansseja ollu - härkäparilla ois pitänyt saivata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. - Tanssikaa jaloilla, älkääkä haloilla, oli Vekariaan motto. Vanhojen tansseihin Niemelä ei vaikuttanut. Meillä mentiin vain poloneesi, seuratanssit olivat konvareita varten, että useampi olisi salissa, eikä menisi tupakalle tai ryypylle ohjelman jälkeen.

      Syövän sytostaattihoidosta ja hoidon aikana havaitusta/puhjenneesta sokurtauvvista jäi sormiin ja jalkoihin hermokipuja. Sukat ahistaa.

      Poista