Silvestre

Sylvesterin päivänä vuonna 1899 syntyi meksikolainen säveltäjä Silvestre Revueltas. Vuoden viimeisen päivän merkeissä soitamme nimi- ja syntymäpäiväsankarin musiikkia.

La Noche de los Mayas-elokuvan musiikki muokattiin säveltäjän kuoleman jälkeen puolen tunnin pituiseksi orkesterisarjaksi, josta videolla on ensimmäinen osa.

Suomalaisessa kulttuurissa muistamme tietenkin Aleksis Kiven viimeiset vaiheet. Kuolinmökillä vierailee monenlaista kävijää.

Eino Leino kirjoittaa runossaan, kuinka "Ovella Sylvester vuottaa".

Hyvää Uutta Vuotta!

Karin keittiö: maakuntain makuja

Tämänkertainen iltapala koostuu Vaasan ruispalasta, Karjalan paistista, Auran juustosta, Etelän hedelmistä ja Tsiilen punaviinistä.

Ohje:

Karjalanpaisti:

Jos Sinulla ei ole mahdollisuutta ns. laittaa lihoiksi omaa nauta- ja sikakarjaa, Sinun täytyy käydä kaupassa ja ostaa sieltä valmiiksi paloiteltuja aineksia. Usea hyvinvarustettu elintarvikeliike myy paistiainekset samassa pakkauksessa, siis sikaa ja nautaa yhdessä. Mikäli olet esimerkiksi maahanmuuttajaperäinen tai jostain muusta syystä koet sianlihan nauttimisen sopimattomaksi, karjalanpaisti ei ole Sinun juttusi.

Lämmitä uuni sopivaksi, sähköllä tai uusiutuvalla energialla. Kuvan lihat on kypsytetty leppäpilkkeiden kuumentamassa vuolukiviuunissa. Kuiva leppä on erinomainen energiamuoto, sanoisin, että voittaa koivun mennen tullen havupuista puhumattakaan, joista jää käsiin pihkaa ja jotka paukkuvat palaessaan. "Kuusi paukkuen palavi, hullu kehuen kulkevi", kuulin erään vanhan miehen sanovan 1950-luvulla.

Kun lihat, joita on paistettu soveliaassa uuninkestävässä astiassa veden ja suolan kera, ovat kypsyneet, annetaan niiden jäähtyä ja vetäytyä hetken. Kun suu ei enää tunnu palavan, lihanpaloja asetellaan rukiisen leipäviipaleen päälle. Voita tai muita levitteitä ei tarvita, sillä suolaa ja rasvaa tulee tarpeeksi ilmankin. Rasvan ja suolan terveellisyydestä lienee parasta katsoa jonkun päivystävän terveysdosentin tämänhetkinen mielipide, jonka kuitenkaan välttämättä ei tarvitse nautintoon vaikuttaa.

Aurajuusto ja muut ainekset:

Juuston suhteen pätee sama kuin paistin; jos Sinulla ei ole omaa juustokypsyttämöä karjasi maidolle, osta kaupasta. Aurajuusto on saanut nimensä Suomen Turussakin virtaavan joen mukaan, joka on taas ainoa Suomen joki, joka on nimetty oluen mukaan. Tässä annoksessa siis helkkyy laulu Auran rantain, silmä kirkas salamoi ja kaunis Karjalamme, laulun laaja kotimaa lisättynä Vaasan ruispalan myötä Pohjanmaan kaunottarella: "Miss Laaja-aukee Pohjanmaa". Mitä tuohon leipään tulee, senkin moni osaa valmistaa kotonaan, mutta koska taikinajuuri ym. leivontaan liittyvä vie oman aikansa ja vaivansa, oikaisemme valmiilla tuotteella.

Mikäli kasvatat olohuoneen ikkunalla sitrushedelmiä, on helppo ojentaa kätensä ja poimia sieltä mandariini, satsuma tai klementiini antamaan väriä, vitamiinia ja eksotiikkaa annokseen. Jos taas ikkunasi ei ole auringon puolella, mene siirtomaatavaroita myyvään liikkeeseen ja osta sieltä hedelmiä. Pienten - ja miksei isompienkin - appelsiinin sukulaisten ostaminen on aina riskipeliä. Ne joko ovat happamia tai sitten eivät. Lajejakin on monia. Mainitsin edellä kolme ehkä tavallisinta nimeä. Klementiini on mandariinin ja pomeranssin risteytys, jonka kehitti algerialainen pappi Pierre Clementin vuonna 1902. Heikki Klemetti oli säveltäjä, musiikkihistorioitsija, kriitikko ja kuoronjohtaja, jonka tunnetussa laulussa kuuset eivät pauku palaen, kuten aiemmassa sanonnassa, vaan kuiskivat kummulla. Muzio Clementi oli taas italialaissyntyinen englantilainen pianosäveltäjä. Eräässä henkisessä kilpailussa, joita aikoinaan maaseudullakin musiikin, kuorolaulun ja pianonsoiton harrastajille järjestettiin, tyttö esitti Clementin sonatiinin, jonka kunnan raittiussihteeri kuulutti olevan Klemetin sonaatti, ei sentään Sonaatin klementiini.

Juoma:

Jos olet maahanmuuttajaperäinen, tai jostain muusta hyvästä syystä kaihdat alkoholipitoisia juomia, voit kuvassa olevan viinin korvata jollakin muulla nesteellä. Kuten mainittu, lasissa on tsiileläistä halpaa punkkua, josta löydät asiantuntija-arvion täältä.

Nauttiminen:

Jos täytettä on leivän päällä paljon, siis korkea pino, kannattaa hedelmänlohkot syödä ensin, ikäänkuin alkusalaatiksi, jotta annos mahtuu kunnolla suuhun. Veistä ja haarukkaa emme käytä ruisleivän syönnissä. Kuvassa ei ole edes lautasta, vaan leipä on joulunvärisen muovitabletin päällä. Guten Appetit!

PS. Koska lukijani Hikkaj paheksui kynsilaukan käyttöä aikaisemmassa reseptissäni, en puhu nyt siitä mitään.

Lopuksi vielä aiheeseen liittyvää musiikkia:
      

Kustaan lottoa

Johan Wikmanson, joka syntyi 28. joulukuuta 1753, oli paitsi säveltäjä jä ja muusikko, myös Kustaa III:n aikana perustetun kuninkaallisen rahaloton virkamies. Toinenkin ruotsalainen musiikkimies mainitaan näiden arpajaisten yhteydessä, nimittäin Bellman. Ruotsalaisen kungliga penninglotterietin arvonta suoritettiin 17 kertaa vuodessa ensin Riddarholmenilla ja myöhemmin kuninkaanlinnan edustalla. Yhdeksästäkymmenestä numerosta arvottiin viisi, jotka nosti yleisön joukosta valittu poika.

Wikmansonin tuttava ja kollega oli myös säveltäjä ja musiikkipedagogi G.J. Vogler, jonka tunnettua teosta Suomen kirkoissa veisataan ensimmäisenä adventtina.

Videolla Wikmansonin jousikvarteton ensimmäinen osa, Haydnin mieleen tuovaa tyyliä.

Aatonaatoonaatonajo

Toivottelin hyvää joulua jo edellisessä jutussani, mutta kunnon talvisää kutsui autoilemaan läheiselle mäelle, joita toli savossa riittää. Yllä kuva samasta maisemasta, joka on esiintynyt palstallani jo useasti viime tammikuusta lähtien. Tunnelma on sama huurteinen, mutta laskeva jouluaurinko antaa kuvaan punertavan sävyn. 

Alemmassa kuvassa taas on korutonta kertomaa talviautoilun riemuista. Pakkokielien kannattajana olen vaihtanut tekstin ruotsiksi. Muita vaihtoehtoja ovat englanti, tanska, italia ja ranska. Saksa puuttuu, joka suretti minua kyyditessäni saksalaisia ystäviäni. 

Hyvää joulua

Hyvää joulua

Savossa on tapana toivottaa joulun alla: "Hyvvee jooluva, jos ee nähä" (= Hyvää joulua Teille ja koko perheellenne jo tässä vaiheessa, jos emme syystä tai toisesta sattuisi tapaamaan vielä sitä ennen).

On tietysti hyvä lisätä: "ja vaekka nähtäsiinki".

Aikakauslehtiratsaus XXXIII

Pitkästä aikaa ratsaamme jälleen aikakauslehteä. Tällä kertaa julkaisu on nimeltään Nuorison Joulu 1918. Puutteellisista mediatiedoista käy ilmi, että julkaisija on Arvi A. Karisto-kustannusyhtiö Hämeenlinnassa; toimituskunnasta, hinnasta ym. oleellisista seikoista ei ole tietoa. Tästä numerosta puuttuu takakansi, joten sen myötä voivat uupua myös tiedot.

En tällä kertaa ryhdy ruotimaan lehden sisältöä tarkemmin, suurin osa niistä on kertomuksia; jouluun ja muihinkin elämäntilanteisiin liittyviä. Haastan sen sijaan lukijat osallistumaan alla olevalla sivulla julkaistuun numerosarjatehtävään.

Siis: Valitse lukuryhmistä joku luku tai numero äläkä kerro sitä. Ilmoita sitten, missä ryhmissä se esiintyy. Se voi olla yhdessä tai useammassa. Telepaattisen kykyni johdosta voin sitten kertoa mistä luvusta on kyse. Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Jos esimerkiksi olet valinnut luvun 22, se esiintyy ryhmässä 2, 3 ja 5.

Alla rautatieaiheinen sokkelotehtävä. Edellisessä jutussani mainittu raidekonsultaatioryhmä olisi tosi liemessä sen kanssa lumimyräkässä

Lopuksi Alpo Noposen jouluinen runo jugend-grafiikan kera. Veikkaisin kuvan tekijäksi Joseph Alasta?

Uutisointi

Aamuaskareisiini kuuluu televiisiouutisten katsominen. Jos jaksaa herätä tarpeeksi ajoissa, voi samat jutut nähdä viiteenkin kertaan. Puhun tässä vain Yle ykkösen uutisista, Maikkarin puolelle en mene, koska siellä uutisankkuri on pudonnut tuolilta kesken kaiken ja Peter Nymania, jos hän aamulla sattuisi töissä olemaan, ei vielä voi ottaa tosissaan: - MTV3:n saaman tiedon mukaan Tasavallan Presidentti sanoo terrori-iskun olevan... No, olkoon.

Kuten sanoin, katson uutisia, en kuuntele, sillä ääni on poissa. On paljon kehittävämpää miettiä, mitä on tapahtunut pelkän kuvan perusteella.

Tänään ruudussa oli ensin keltapukuinen ankkuritar, jolla oli punaiset helmet kaulassa. Sitten näytettiin irlantilaisia pankkirakennuksia, joista yhden rautaportissa luki jotakin kielteistä, ja portti oli suljettu kettingillä. Asiaa tuli kommentoimaan amerikan lipun viereen henkilö, jonka takana sponsoriseinässä luki "Governement of Justice". Sitten näytettiin merta, ja siellä paloi mustasavuisella liekillä aikamoinen kokko, rannalla oli likaantunut pelikaani. Sitten meri rupesi aaltoilemaan, ja ihmisiä kellui lauttojen varassa aallokossa. Keltapukuinen rouva vilahti taas ruudussa, ja näytettiin kesäistä maaseutua, jonne rakennettiin rautatietä. Sula rata onkin varmasti tarpeen, koska seuraavassa katkelmassa sulateltiin vaunujen pyöriä ja akseleita. Myös keltaturvaliivillinen miesjoukko, jota ennen sanottiin topparoikaksi, mutta joka nykyään on ehkä raidekonsultaatioryhmä, hakkasi lunta ja jäätä kiskojen välissä. Rautateille tarvittaneen kovennettua kiskotusta. Rautatieasiaa näytti joku mies kommentoivan studiossa.

Puhelinhaastattelut uutisten yhteydessä ovat äänettöminä hauskoja, koska jos puhelimen päässä on verbaalisesti ulosantotaitoinen, eikä liian aamu-uninen henkilö, ankkuri saattaa tuijottaa suun liikkumatta televisionkatsojaa kymmeniä sekunteja.

Uutisointi-sana on, kuten tiedämme pakinoitsija Ollin keksintö, tuskin viralliseen käyttöön tarkoitettu. Eturientolan erikoisuuskirjeenvaihturihan se ensimmäisenä uutisoi.

Mauno Ahosestakin voi laittaa äänen pois, aika hyvä niinkin.

Traversoa ja matikkaa

Traverso tarkoittaa musiikista puhuttaessa poikittain puhallettavaa huilua. Nykyisin nimitystä käytetään lähinnä barokkiajan puuhuilusta, jonka jälkeen monien versioiden kautta nykyinen Böhmin kehittämä akseleilla ja läpillä varustettu soitin vakiintui perushuiluksi. Tämän päivän huilusta Theobald Böhm teki ensimmäisen version vuonna 1847, joten se on suurin piirten samanikäinen kuin saksofoni.

Päivän musiikkina on saksalaisen Johann Christoph Demantiuksen, s. 15.12.1567, Tanssi numero IV, joka soitetaan Traversolla.

Demantiuksesta on yhden kirjaimen matka Dementiukseen, joka varsinkin meitä vanhempia ihmisiä vaikkapa stressin seurauksena vaaniskelee. Sitä voi pitää loitommalla aivoharjoituksilla.

Aleksis Kivi kirjoittaa Kihlauksessa kirjeen aiheuttamasta stressistä, jota yritetään lievittää kylmällä kaivovedellä. Konsti sekin voi olla oiva tarpeen tullen.

EENOKKI. Ja mestaris tämän luettuansa rupesi tuumailemaan ankarasti?

JOOSEPPI. Pasteeraili, pasteeraili edestakaisin permannolla, raappien niskatukkaansa.

EENOKKI. Kihelöitsipä miehen päässä; mutta sitä en ihmettele.—Millä tavalla luonnistui asia?

JOOSEPPI. Yölläpä vasta leikki nousi. Kovin levoton oli mestarini. Milloin pasteeraili hän, milloin heitti hän itsensä taasen vuoteelle, mutta samassa pyörähti hän ylös jälleen ja rupesi uudestaan pasteerailemaan raappien aina niskaansa. Kolme kertaa kävi hän valelemassa päätänsä kaivolla. Hän pelkäsi aivoansa, näette.

EENOKKI. Eikä ihme; sillä onpa sitä pehmitetty. Tuumaile ja harkitse, harkitse ja tuumaile joka uusi muudi, leikkaus ja sauma, niin kysytäänpä viimein kuinka on päävärkin laita.

Matematiikka ei ole vahvimpia puoliani, mutta laitanpa tähän nyt laskutehtävän ratkaistavaksenne:

63 × (-9 + 4⁵) 

Neuvon mukaan

Taannoisena aikana Saksanmaalla muuan junkkari, todellinen kelmi ja lurjus, tunsi omantuntonsa painamana tarvetta ripittäytymiseen, kuten kristityn on syytä silloin tällöin tehdä.

Pappi saapui rippituolin edessä odottelevan miehen luo vilkaisten samalla komeaa kultaista kelloaan, jonka sijoitus takaisin taskuun sujui perin onnettomasti; se luiskahti lattialle. Pappi ei arvoesineensä putoamista kuitenkaan huomannut, ja polvistunut ripin suorittaja pisti sen oitis omaan taskuunsa.

- Poikani, mikä mieltäsi painaa, mitä haluat sen keventämiseksi tunnustaa?

- Voi Isä, olen joutunut pahan hengen riivaamaksi. Se pakottaa minut kajoamaan toisten arvokkaaseen omaisuuteen. Aivan äskettäinkin olen ottanut jotain, joka ei minulle kuulu.

- Sinun pitäisi palauttaa se omistajalleen.

- Otatteko te sen?

- En tietenkään.

- Omistaja ei halua sitä takaisin.

- No sitten voit pitää sen itse, jos hän ei sitä halua.

Tämän keskustelun jälkeen seurasi synninpäästö, ja lurjus poistui kultakello taskussaan.

Kuvan rippituoli ei liity kertomukseen.

1880-luvulla julkaistu juttu löytyi täältä monien muiden hauskuuksien ohella. 

Mona Lisa ja joululaulut

Uutinen kertoo, että jos Mona Lisa-maalauksen silmiä katselee sopivassa valossa suurennuslasin kanssa, niistä löytyy koodeja. Tutkijat arvelevat, että niistä saattaa selvitä Graalin maljan kätköpaikka. Toisessa silmässä on kirjainyhdistelmä LV, jonka on tutkimuksissa havaittu melko suurella todennäköisyysprosentilla tarkoittavan taiteilijan nimikirjaimia. Toisen silmän koodit ovat vielä epäselviä:
- Niistä on vaikea saada selvää, mutta siinä näyttäisi olevan kirjaimet CE tai B. Myös numero 72 on nähtävissä tai merkkiyhdistelmä L2, tutkija toteaa.

No, CE on tietysti tuttu koodi, Wikipedia sanoo siitä seuraavaa:

"( CE = Communité Européenne ( Ranska ))

CE-merkintä tuotteessa osoittaa, että valmistaja vakuuttaa tuotteen täyttävän sitä koskevien EU:n direktiivien vaatimukset ja, että tuote on läpikäynyt mahdollisesti vaaditut tarkastukset. Euroopan talousalueella merkintä on pakollinen tietyissä tuoteryhmissä, kuten leluissa, koneissa ja sähkölaitteissa. CE-merkintä tuli ensimmäiseksi EU-maissa käyttöön leluissa vuoden 1990 alusta."

Mona Lisaa voi siis turvallisesti tarkastella, siinä ei ole pieniä irtoavia osia, jotka saattaisivat mennä hengitys- tai ruoansulatuskanaviin, eikä siitä oikein käsiteltynä saa sähköiskuja.

B-koodi johdattaa meidät tietenkin Belgiaan ja Bruxellesiin, L2 tarkoittaa Lagrangen pistettä no 2.

Kuten tiedämme, ja kuten Wikipedia opettaa,

"Lagrangen pisteet ovat esimerkiksi aurinkoa kiertävien kappaleiden, kuten maan ja avaruusalusten kiertoradoilla kohtia, joissa kahden toisiaan kiertävän massapisteen vetovoimat sekä keskipakoisvoimakumoavat toisensa niin, että kolmas, pieni massa voi pysytellä niissä paikoillaan suhteessa kahteen muuhun kappaleeseen. Kahden kappaleen muodostamaan systeemiin liittyy viisi Lagrangen pistettä, joista käytetään merkintöjä L1, L2, L3, L4 ja L5. Näistä L1 on kappaleiden välissä, L2 ja L3 niitä yhdistävän janan jatkeella molemmin puolin (L2 pienemmän ja L3 suuremman kappaleen takana), ja L4 ja L5 tämän suoran ulkopuolella siten, että kumpikin niistä muodostaa kappaleiden kanssa tasasivuisen kolmion.

Lagrangen pisteet voidaan määrittää esimerkiksi Auringon ja jonkin planeetan tai myös planeetan ja sen kuun muodostamalle systeemille. Esimerkiksi Maan ja Kuun välissä on ns. libraatiopiste L1 ja kuun takana L2. Tunnettuja ovat myös Auringon ja Jupiterin muodostaman systeemin lagrangen pisteet L4 ja L5, joissa sijaitsevat troijalaiset asteroidit. Jos kappale sijaitsee lähellä Lagrangen pistettä, sen rata on niin sanottu hevosenkenkärata eli se huojuu Lagrangen pisteen yli.

Lagrangen pisteet on nimetty ranskalaisen matemaatikon Joseph-Louis Lagrangen mukaan, joka keksi ne vuonna 1772 tutkiessaan kolmen kappaleen ongelmaa."

Koodiluku 72 voisi viitata Israelin Jumalan nimien lukumäärään Kabbalan mukaan.

Leonardo oli hyvin perillä avaruustekniikasta, suunnittelihan hän helikopterin ja laskuvarjonkin.

Päivän Youtubena Nat King Cole kertoo Mona Lisasta. Jouluun se ei liity mitenkään. Videolle on ympätty musiikin lisäksi amerikkalaisen elämänmuodon esittelyä ja taidetta.

Kauneimpia joululauluja tuli puhallettua 16-miehisen/naisisen jousiorkesterin kera sunnuntaina puolentoista tunnin ajan, ja homma jatkuu tänään pitäjän toisessa kirkossa soittokunnan voimin. Huomenna onkin sitten vuorossa erään kylän joulujuhla, jossa soittokunta laulattaa joulua maallisemmissakin merkeissä.

Radiossakohan se oli vai telkussako puhuttiin uskonnottomien joululauluista. Jos uskonnottomilla tarkoitetaan niin skeptistä jengiä, että pukit ja tontutkaan eivät mene jakeluun, laulut ovat aika vähissä. No, onkos tullut kesä voisi olla, koska siinä ei puhuta Jeesuksesta eikä tontuistakaan, siinä tosin on harmillinen toivomus ainaisesta joulusta. Se kuitenkin kelpaa kirkon kauneimpiin joululauluihin. Juicen Sikaa ei lauleta kirkossa, mutta siinäkin puhutaan joulun tähdestä, ei käy. Porsaita äidin voisi soveltua sekä Joulu on taas, kattilat täynnä puuroo.

Kuopio näkyi aamu-uutisissa olleen Suomen kylmin kaupunki, täällä puolensataa kilometriä etelämpänä on nyt vain 15 miinusastetta, mutta eiköhän se siitä pakkaseksi muutu, kun odotellaan rauhassa.

Viitapiru

Säveltäjien synttäreissä tänään vuorossa Eemeli Viitapiru (saks. Waldteufel), jonka tunnetuimman valssin "Luistelijoita" sijasta soitan puolalaisen konsonanttiorkesterin tulkintana toiseksi tunnetuimman Iberian niemimaan rahanpyyntöjä odotellessamme.

Luistelijat olisi tietysti olosuhteet huomioon ottaen sovelias kappale, ja siitä on Tuubissa kaksi tai kuusi versiota viisivuotiaan japanilaistytön esityksestä saksalaisen viisikymmenvuotiaan nahkahoususoittokunnan juhlakonserttitulkintaan.

Viisikymmentä vuottahan nyt ei ole mitään puhallinmusiikin saralla. Itse toteutan musiikillista esiintymis- ja sovituskutsumustani soittokunnassa, joka piti 130-vuotiskonserttinsa viime kesänä. Perustajajäseniä ei ole enää mukana, vaikka yhtä toki eppäillään.

Aatu ja Janne

Päivän taidekuvana syntymäpäiväsankari Adolf von Menzelin näkymä "Im Biergarten" vuodelta 1883. Menzel syntyi joulukuun kahdeksantena vuonna 1815 ja pitkän elämänsä aikana maalasi saksalaiseen ja preussilaiseen nationalismiin vetoavan taiteellisen tuotannon. Erityisesti Fredrik Suuren elämää kuvaavat teokset tunnetaan vieläkin hyvin.

Biergarten ei ollut aivan tuntematon juttu toiselle päivänsankarille, joka syntyi tasan 50 vuotta myöhemmin. Kuten aikaisemmin kerroin, päätin lukaista Suomen kapellimestarit-kirjan ja arvelin, että aamupuolelle menee illalla aloitettaessa. Useampi aamu on nyt vierähtänyt ja Sibeliuksen Jannen kapellimestarivaiheet on käsitelty. Seuraavalla videolla pianomusiikkia ja suomalaista kultakauden taidetta Menzelin ajoilta.


Verratkaapa muuten melodiaa Kuusen alkutilutusten jälkeen tähän yltiösiirappitulkintaan. Jälkimmäistä ei ole pakko, jos siltä tuntuu, kuunnella alkua pitemmälle.

Aikanaan hurjuuksissani muokkasin Sibeliuksen kunnianarvoisia teoksia midi-muodossa uuteen uskoon. Kuusen bossanova-versiosta sekoitettuna The Shadow of Your Smileen tuli ihan näppärä biisi. "Sadepisaroita" sovitin koirakuorolle, ja M.A. Numminen uskaltautui soittamaan siitä pienen pätkän eräässä Yömyöhä-lähetyksessään jokunen vuosi sitten.

Kuusiston viuluviikarit kertoivat eräässä haastattelussa muuttaneensa tietokoneella Sibeliuksen viulukonserton duuriin. Oli ollut varmaan raikkaampi.

Wuotoja

Parissakin eilen kuulemassani puheessa mainittiin amerikkalaisen aikakauslehden Suomi-hehkutuksesta. Suomi on maailman paras maa elellä ja työskennellä. Suomalaiset eivät vain osaa ottaa näin mukavaa tietoa vastaan, vaan toteavat, että minkälaista helvettiä elämä muualla sitten olla mahtaakaan, jos tämä on paikka parahin.

Suomalaisten itsetuntoa on kolahduttanut myös se, kun Vikiliikkuja ei ole löytänyt koko maasta yhtään terroristeille soveltuvaa kohdetta. Yksi, nimittäin Koiviston (ei se entinen presidentti) satama on sentään entistä Suomea.

Suomen brandy-toimikunnan tulisi lisätä raporttiinsa liite, jossa lueteltaisiin, tai annettaisiin ymmärtää, että toki meilläkin on kohteita, ettei tarvitse olla vain naapurimaan varassa. Kansalaisten tulisi asiasta ulkomaalaisten kanssa, jotka toisivat asiaintilasta huolensa keskusteluun, puhuessaan vaikka vilkauttaa silmäänsä ja sanoa, että yhtä ja toista, ett och annat, löytyy meiltäkin; tosin salaisuuksia, hemligheter, ne ovat, eikä niitä tavallisille ihmisille, till vanliga människor, ylejään kerrota, skulle inte berättas.

Kuva on Texasin Vesiratkaisujen sivuilta "Korjaa-vuoto-viikko"-artikkelista.

Sininen ja keltainen

Vihreät, De Gröna, ovat keksineet, har funnit upp, käyttää kastroitua kissaeläintä vaalitunnuksessaan. Elikko on Suomen vaakunasta napattu, harvemmin tuhatjärvien maassa, mitä nyt satunnaisesti Ruokolahdella, tavattu.

Vaakunaleijonan käytöstä eri tarkoituksissa on olemassa sääntöjä. Ehkä Vihreät ovat ottaneet asiasta selvää; onhan markkinoilla ollut Vaakunaviina-niminen virvoitusjuoma, jonka etiketissä tuo samainen eläin esiintyi.

Vihreä taustaväri on hyvä ja kekseliäs oivallus, joka on saatu jokseenkin suoraan puolueen nimestä. Uusi Suomi-logo taas viittaa alunperin vanhasuomalaiseen/kokoomukselaiseen sanomalehteen ja saattaa aiheuttaa, ja on aiheuttanutkin, hämmennystä nykyjulkaisun tiimoilta.

Silloin kun Suomessa otettiin käyttöön punakantiset passit entisten sinisten tilalle, oli hätä suuri, kun sinikeltaisesta kuvasta - sinisellä pohjalla keltainen leijona - jouduttiin luopumaan. Passinkansitehtaat käärivät voittoja tuottaessaan irtokansia punaväriä peittämään. Sinikeltaisia tahtoivat monet olla oikeiden vaakunavärien asemesta.

Eräs pakkoruotsia vastustava puolue, melkein kaikkihan niitä ovat nykyään, käyttää sinikeltaisia väriä omassa tunnuksessaan.

Hyvää itsenäisyyspäivää tasapuolisesti kaikille väriyhdistelmille.

Pähkinänsärkemistä

Olen syönyt Saksan-matkalta evääksi saamiani pähkinöitä suurella nautinnolla. Minulla ei ole pähkinänsärkijää, vaan avaan kuoret H. Rosellin valmistamalla valkosipuliveitsellä. Se soveltuu tuohon tarkoitukseen erinomaisesti. Veitsen, tai puukkohan työkalu oikeasti on, kärki työnnetään saumaan kannan puoleiseen päähän ja sitten kierretään, kunnes puoliskot napsahtavat auki. Kuvausalustana käyttämäni kirjan kannella on puukko ja pähkinöitä, jotka tarkkaan ottaen ovat ranskalaista luomutuotantoa, eri käsittelyvaiheissaan. Itse asiassa pähkinänsärkijän jäljiltä syötävien palojen joukossa on pieniä kuorensiruja, joten käyttämäni tekniikka on siistimpää ja turvallisempaa, kunhan varoo puukonterän lipsahduksia.

Kirjasta tuli minulle IT-teitse tietoa. Kirjaston sivuilla kerrottiin, että tilaamani teos on noudettavissa. Noudin sen tänä aamuna, jonka jälkeen teimme muutaman tunnin retken Keski-Suomeen, ja vasta illemmalla ehdin kirjan lukea. Sivuja siinä on tasan tuhat, eli aamupuoleen saattaa mennä.

Saksassa ruoka-asioista keskusteltaessa tuli puheeksi tietysti kalakukko. Kerroin, että Tsaikovski käyttää Pähkinänsärkijässään sitä pienenä melodianpätkänä seuraavassa biisissä:



Siis: Diiba, daaba, duuba, kalakukko.

Dortmund, Borussia / Tuollasuu, Preussi

Viime viikolla Saksan Dortmundissa, tiedättehän, siellä missä J. Kuoppamäki asuu ja vaikuttaa, kohtasin ylläkuvatun miehen. Tai oikeastaan miehen kuvan, joka esittää taiteilijaa nimeltä Max Beckmann vuodelta 1947.

Kohtauspaikka oli upouusi kulttuurirakennus, jossa taidemuseon lisäksi on teknisen yliopiston, ammattikorkeakoulun ja muiden laitosten toimintoja.

Taidekokoelma käsittää lähinnä saksalaista "nykytaidetta". Esimerkiksi Joseph Beuysilla on oma huone, jossa hän seinälle heijastettavalla filmillä harjoittaa tapahtumataidettaan avustajineen ranteet rautapöytään kahlittuna. Uudemmalla videolla nuori ja kaunis taiteilijatar Freya Hattenberger tyhjentää puolentoista litran vetoisen Coca-Cola-pullon. Cola-Ollin vauhtiin siinä ei päästä, sillä toimenpiteeseen kuluu aikaa yli 7 minuuttia. Hapokasta tuntuu olevan, koska hörpyn jälkeen tulee aina röyhtäys.


Freya Hattenberger - media art from Institut für Kunstdokumentation on Vimeo.


Seuralaiseni kyselivät käynnin jälkeen, mikä oli parasta. Nimesin kolme taiteilijaa, ja kylläpäs heitä (seuralaisiani) nauratti:

- Beckmann
- Nolde
- Schmitt-Rotluff