Karin keittiö: maakuntain makuja

Tämänkertainen iltapala koostuu Vaasan ruispalasta, Karjalan paistista, Auran juustosta, Etelän hedelmistä ja Tsiilen punaviinistä.

Ohje:

Karjalanpaisti:

Jos Sinulla ei ole mahdollisuutta ns. laittaa lihoiksi omaa nauta- ja sikakarjaa, Sinun täytyy käydä kaupassa ja ostaa sieltä valmiiksi paloiteltuja aineksia. Usea hyvinvarustettu elintarvikeliike myy paistiainekset samassa pakkauksessa, siis sikaa ja nautaa yhdessä. Mikäli olet esimerkiksi maahanmuuttajaperäinen tai jostain muusta syystä koet sianlihan nauttimisen sopimattomaksi, karjalanpaisti ei ole Sinun juttusi.

Lämmitä uuni sopivaksi, sähköllä tai uusiutuvalla energialla. Kuvan lihat on kypsytetty leppäpilkkeiden kuumentamassa vuolukiviuunissa. Kuiva leppä on erinomainen energiamuoto, sanoisin, että voittaa koivun mennen tullen havupuista puhumattakaan, joista jää käsiin pihkaa ja jotka paukkuvat palaessaan. "Kuusi paukkuen palavi, hullu kehuen kulkevi", kuulin erään vanhan miehen sanovan 1950-luvulla.

Kun lihat, joita on paistettu soveliaassa uuninkestävässä astiassa veden ja suolan kera, ovat kypsyneet, annetaan niiden jäähtyä ja vetäytyä hetken. Kun suu ei enää tunnu palavan, lihanpaloja asetellaan rukiisen leipäviipaleen päälle. Voita tai muita levitteitä ei tarvita, sillä suolaa ja rasvaa tulee tarpeeksi ilmankin. Rasvan ja suolan terveellisyydestä lienee parasta katsoa jonkun päivystävän terveysdosentin tämänhetkinen mielipide, jonka kuitenkaan välttämättä ei tarvitse nautintoon vaikuttaa.

Aurajuusto ja muut ainekset:

Juuston suhteen pätee sama kuin paistin; jos Sinulla ei ole omaa juustokypsyttämöä karjasi maidolle, osta kaupasta. Aurajuusto on saanut nimensä Suomen Turussakin virtaavan joen mukaan, joka on taas ainoa Suomen joki, joka on nimetty oluen mukaan. Tässä annoksessa siis helkkyy laulu Auran rantain, silmä kirkas salamoi ja kaunis Karjalamme, laulun laaja kotimaa lisättynä Vaasan ruispalan myötä Pohjanmaan kaunottarella: "Miss Laaja-aukee Pohjanmaa". Mitä tuohon leipään tulee, senkin moni osaa valmistaa kotonaan, mutta koska taikinajuuri ym. leivontaan liittyvä vie oman aikansa ja vaivansa, oikaisemme valmiilla tuotteella.

Mikäli kasvatat olohuoneen ikkunalla sitrushedelmiä, on helppo ojentaa kätensä ja poimia sieltä mandariini, satsuma tai klementiini antamaan väriä, vitamiinia ja eksotiikkaa annokseen. Jos taas ikkunasi ei ole auringon puolella, mene siirtomaatavaroita myyvään liikkeeseen ja osta sieltä hedelmiä. Pienten - ja miksei isompienkin - appelsiinin sukulaisten ostaminen on aina riskipeliä. Ne joko ovat happamia tai sitten eivät. Lajejakin on monia. Mainitsin edellä kolme ehkä tavallisinta nimeä. Klementiini on mandariinin ja pomeranssin risteytys, jonka kehitti algerialainen pappi Pierre Clementin vuonna 1902. Heikki Klemetti oli säveltäjä, musiikkihistorioitsija, kriitikko ja kuoronjohtaja, jonka tunnetussa laulussa kuuset eivät pauku palaen, kuten aiemmassa sanonnassa, vaan kuiskivat kummulla. Muzio Clementi oli taas italialaissyntyinen englantilainen pianosäveltäjä. Eräässä henkisessä kilpailussa, joita aikoinaan maaseudullakin musiikin, kuorolaulun ja pianonsoiton harrastajille järjestettiin, tyttö esitti Clementin sonatiinin, jonka kunnan raittiussihteeri kuulutti olevan Klemetin sonaatti, ei sentään Sonaatin klementiini.

Juoma:

Jos olet maahanmuuttajaperäinen, tai jostain muusta hyvästä syystä kaihdat alkoholipitoisia juomia, voit kuvassa olevan viinin korvata jollakin muulla nesteellä. Kuten mainittu, lasissa on tsiileläistä halpaa punkkua, josta löydät asiantuntija-arvion täältä.

Nauttiminen:

Jos täytettä on leivän päällä paljon, siis korkea pino, kannattaa hedelmänlohkot syödä ensin, ikäänkuin alkusalaatiksi, jotta annos mahtuu kunnolla suuhun. Veistä ja haarukkaa emme käytä ruisleivän syönnissä. Kuvassa ei ole edes lautasta, vaan leipä on joulunvärisen muovitabletin päällä. Guten Appetit!

PS. Koska lukijani Hikkaj paheksui kynsilaukan käyttöä aikaisemmassa reseptissäni, en puhu nyt siitä mitään.

Lopuksi vielä aiheeseen liittyvää musiikkia: