Valoa kuntaan

Näin se menee. Kuvan vasen puoli esittää maisemaa  vähän yli viikko sitten, oikea puoli taas tänään runsas tunti aikaisemmin. Kunta - se, joka ihmisten asumista ja oleskelua maankamaralla säätelee, se, jossa mielipiteiden mukaan on töissä... no, olkoon. Kunta kävi jokunen viikko sitten ajelemassa kuorma-autolla tuossa meidän viereisellä asfalttitiellä - katu se ei virallisesti nimeltään ole, vain muutamat päällystetyt keskustaajaman tiet niitä ovat.  Harmittavasti yksi päättyy juuri risteykseen, joka on kymmenen metriä kiinteistöstämme. Katuosoitetta meillä ei ole, koska asfaltti muuttuu siinä tie-loppuiseksi kulkuväyläksi. Jalkakäytävä toki on, ja sekin talomme vastakkaisella tien puolella.

Kuorma-auton ajelun tarkoitus oli asentaa uusia valaisimia - keltavaloisia entisten sinertävien tilalle. Hyvin siinä on Kunta onnistunut, kuten kuvasta näkyy. Toistaiseksi vain risteyksissä lamput paahtavat täysillä, muualla on joka toinen pimeänä, mutta kyllä se tästä vielä, kun joulukuuhun päästään.  

Kesäaika

Viime lauantaina kävin syntymäpäivillä, ja soitin siellä sankarittarelle serenadin. Kappale oli Gershwinin Ykän "Summertime". Saksofonilla ei voi esittää sanoja, mutta jäin niitä kuitenkin miettimään. Alkuperäiset sanat ovat Du Bose Heywardin, ja ne kertovat kehtolauluna lapselle, kuinka elämä on mukavaa ja paremmaksi muuttuu.

Sauvo Puhtila on sen aikoinaan suomentanut, ja kas ihmettä, käännös - vai lieneekö käännökseksi tarkoitettukaan - ei hippaa ota alkuperäiseen. Sanoissa puhutaan vain kesäyön varjoista, tuoksuista ja tunnelmista.

Jos minä kääntäisin sen, niin varmaankin näin:

Kesän aikaan
elo on ihan laiffii.
Käy fisu onkeen,
ohra pitkää jo on

On faijal' manii,
mutsis namulta näyttää.
No hys pikku hani
tippa simmusta pois.

Koittaa aamu
jolloin laulamaan heräät
ja siivet auki
kohti pilviä käyt.

Mut siihen asti
huolet ei sua paina
on faija ja mutsi
vierelläs ain.

Kuninkaallisien kartoitusta

Kun Suomessa valitaan vuosittain tangokuninkaalliset, niin toki myös ravikuninkaalliset. Ensiksi mainittujen valinta tapahtuu Seinäjoella, jälkimmäisten tänä vuonna Kuopiossa. En muista, ketä niissä nyt on kuksikin kruunattu, mutta sanomalehti Savon Sanomien uutinen pohditutti näiden paikkakuntien keskinäistä suhdetta.

Uutisen mukaan poliisilla oli ollut suht. rauhallinen viikonloppu, mutta parin henkilön toimiin oli kuitenkin ravialueella pitänyt puuttua. Juopunut kuopiolainen oli ajellut ravien lähetysautoa - se on semmoinen pickup tai vastaava, jossa on perälaudan levikkeenä radan levyiset puomit, jotka estävät hepojen kirmaavan kiihdytystilanteessa auton ohi. Mies oli kertonut siirtäneensä autoa järjestäjien pyynnöstä, mutta ei ollut tullut kertoneeksi olevansa lähes kahden promillen kännissä. Lähetystoimissa ei sentään oltu.

Senäjokinen henkilö oli taas pöllinyt pääsylippuja ja myynyt niitä omaan piikkiin.

Peilanneeko tämä nyt jotenkin maakuntain eroja, ei kai - on niitä humalaisia lähetysautokuskeja Pohjanmaalla ja lippurosvoja Savossakin.

Tuossa seinällä muuten on näköispainos vuoden 1850 Suomenmaan Korko-kartasta, joka on "näyttäwä maa-pinnan korkeudet Suomessa, niinkuin sekä Maamittarien pinta-määräykset pitkin maan isoimpia wesiwäyliä, että yläwimpäin paikkakuntain korkomitannot, toimitetut kolmikulmittain Suur-saaresta Torniohon asti, owat niistä tiedon antaneet."

Kuvassa on osa kartasta länsirannikolta. Siinä on mm. Joensuun kaupunki. Kuntaliitoksia on ennakoitu jo silloin. Harmi vain, ettei Joensuu ole Seinäjoen suussa, jolloin Suomen halkaiseva kunta olisi nimeltään Seinäjoensuu.

Seinäjoki-nimistä paikkakuntaa ei kartalta löydy, on vain Peräseinäjoki ja Östermyra.

Toisessa kuvassa Kuopion ja muutamien muiden Kuopion läänin paikkakuntien lisäksi on toinen Joensuu. Järvessä nro 46 on vielä paljon vettä, toisin kuin muutaman vuoden jälkeen kartan painamisesta. Tässäkin kartantekijä on kohdellut Soisaloa kaltoin. Kyllä sen ympäri laivalla pääsee, vaikka tässä Karvio onkin tukittu.

Korvan asukas

Kuluva kesä on ollut tavattoman suotuisa kuvan esittämille elukoille. Aina niitä meillä on jokunen muovisessa postilaatikossa näyttäytynyt, mutta tänä suvena eritoten. Äskenkin kun kurkistin lootaan, olisiko sinne unohtunut Gigantin, Lidlin, Tokmannin, Jyskin ynnä alueen ja maakunnan muita mainoksia ja ilmaisjakelulehtiä, pohjalla vilisti puolenkymmentä earwigiä. Wikipedia, josta kuvakin on lainattu, tietää kertoa, että englanninkielinen nimi johtuu vanhasta uskomuksesta, jonka mukaan otus menee yöllä nukkuvan ihmisen korvaan ja tekee sinne pesänsä ja elonsa muutenkin mukavaksi. Minkälaista ääntä siellä pitänee, onko se huutavan ääni korvassa?

Kuvaa klikkaamalla saat siitä pikkuisen suuremman.

Sakura

Hedelmäsatomme näyttää lupaavalta. Luumupuita täytyy lähteä kohta tukemaan, etteivät ihan retkahtaisi. Yli kymmenen vuotta sitten istutettu omenapuu, jonka jänikset ahneuksissaan söivät melkein oksattomaksi useana talvena, kantaa nyt hedelmää. Viisi omppua näyttää siinä olevan. Vanhoissa puissa on tuotetta vaikka kuinka paljon.

Uusin yllättävä tulokas on kuvassa näkyvä luumarja. Naapurin puolella pensasaidan takana on iso kirsikkapuu, josta tämä lienee alunperin lähtöisin. En ole aikaisemmin tiennytkään, mikä puu meillä kasvaa, ja olen pienempiä vesoja ajellut ruohonleikkurilla matalaksi. Tämä on kuitenkin yltänyt runsaan parin metrin korkuiseksi.

Toivottavasti räkätti ei syö marjaa - naapurilla on puun vieressä cd-levyjä välkehtimässä, ja ehkä ne suojaavat meidänkin puolta.

Kun kirsikka kypsyy, se säilötään sokeriliemeen ja nautitaan jalallisesta kartiomaisesta lasista tikun nokassa sopivan kastikkeen kera.

Suuri septetto

Tässä soi ruotsalaisen Franz Berwaldin (s. 23.7.1796) säveltämä septetto. Kuten pakkomusiikinopetuksesta muistamme, septetto on sävellys, jota soitetaan septetillä. Suomen kieli on siitä erikoinen kieli, että se tekee eron sävellysmuodon ja kokoonpanon välillä - septetto/septetti. Monessa muussa kielessä septet/septett tarkoittaa kumpaa hyvänsä. Muita kokoonpanoja ovat duo, trio, kvartetti, kvintetti ja sekstetti. Muinoin radiossa esiintyi puhallinyhtye Solistiseitsikko Otava. Eräässä keskisuomalaisessa yliopistossa oli ainakin 60-70-luvulla Holistiseksikko Ota Vainen. Septetistä seuraava suurempi kokoonpano on muistaakseni oksetti. Septetissä on seitsemän soittajaa - instrumentit voivat vaihdella. Vaskiseptetti eli torviseitsikko sisältää vain torvia, tätä sävellystä soitetaan klarinetilla, fagotilla, käyrätorvella, viululla, alttoviululla, sellolla ja kontrabassolla. Pitkän livakkahan se tietysti on, mutta jos nuotteja on paljon, ja kaikki pitää soittaa, minkäs sille mahtaa. Levyraadissa antaisin aika hyvät pisteet. Kyllä ruottalaiset osaa.

Osat ovat:

1. Introduzione: Adagio - Allegro molto
2. Poco Adagio - Prestissimo - Tempo I
3. Finale: Allegro con spirito

Aikakauslehtiratsaus XXXVII

Parin päivän takaisessa jutussa "Laulukilpailu" oli jo tämä Hurtti Ukko esillä. Oli puhetta, että julkaisuun vielä palataan.

Lehdessä on peräti 98 sivua kannet mukaanlukien. Parikymmentä sivua sisältää pelkästään ilmoituksia.  Mediatiedoissa kerrotaan päätoimittajan olevan luutn. P. Päiwiö, ja toimisto sijaitsee Päivärinnankadulla Helsingissä. Toimituskuntaan kuuluvat eversti Sulo Malm, eversti P.A. Autti, eversti K. Raunio, eversti G. Snellman, eversti J.O. Hannula, ev. luutn. L. Kumlin, ev. luutn. H. Parkkonen, tohtori, majuri Yrjö Ruutu ja fil.maisteri, luutn Yrjö Kilpeläinen.

Lehti ilmestyy kerran kuussa, ja sen koko tuotto liitetään Hurtti ukko-rahastoon, jonka varat käytetään yksinomaan sotainvalidien huoltotyöhön.

Nimiösivulla on toimituksellisten tietojen lisäksi jouluruno "Rintaman Joulu", kirj. korpr. Alpo Vuolle.

Kapteeni Martti Jukola kirjoittaa ensivierailusta ensimmäisessä polttamattomassa karjalaiskylässä:

"--M---n kylä, joka sijaitsi puolisen kilometriä maantiestä syrjässä ja joka ryssien kiireisen lähdön vuoksi oli jäänyt polttamatta. Näimme ensimmäisen aidon karjalaistyylisen kylän bolshevikkikomennon jälkeisessä asussa,"

TK Tenho Myllymäki kirjoittaa mannerheimristin ritari Kullervo Sippolan kaksintaisteluista vihollispanssarien kanssa, ja Pentti L. Nikulainen Bengtskärin taistelusta, jossa puolustajat olivat tornin yläkerrassa, ryssä alakerrassa ja saaren ulkopuolella sekä ystäviä että vihollisia.

Maisteri Jussi Koskiluoma kirjoittaa sotatyörintamasta, "ammattimiesten, naisten ja nuorten poikien muodostamasta uutterasta armeijasta, joka huolehtii siitä, että tulirintaman miehillä on ammuksia ja aseita".

Oikeiden sotakokemusten lisäksi lehdessä on viihteellisiä tarinoita, kuten esimerkiksi Outsiderin kertomus epäonnisten Ivanin ja Koljan partiotehtävästä.

Kuvan on piirtänyt ES, eli Erkki Salonen, myös kuvittajana tunnettu kulttuurihenkilö.

Partiotehtävä epäonnistuu, koska miehet räjäyttävät vahingossa oman tehtaansa.

Alussa mainitsemassani blogitekstissä on julkaistu Pallen laatima vuosikronikka, mutta laitetaan tähän vielä kesäkuuhun 1942 liittyvä Erkki Koposen kuva:

Huomattakoon, että Hitler lentokoneella ratsastaessaan harjoittelee perinteistä lippaanvetotervehdystä. Synttärikuvista käy ilmi, että oma tyyli oli kuitenkin käytössä.

Ei varsinaiseen sotatoimintaan, mutta sota-aikaan liittyy nimimerkki Uunon juttu Äkäisestä äijästä, joka panee töpinäksi kansanhuoltoministeriössä. Paljon on valittamisen aiheita, mutta kaikki on kuitenkin osattu järjestää olojen mukaisesti mahdollisimman hyvin. Kuvassa äkäinen äijä päättää hoitaa ministerin tehtäviä, mutta luopuu sitten urakasta.

Piirros on signeerattu samanlaisella tähdellä, jota Kari Suomalainen käytti töissään nimensä i:n pisteenä.

Lehdessä on myös lukijoille tarkoitettu neuvontapalvelu, jossa kysytään etupäässä sotakuukausipalkasta, mutta myös, miten saadaan rasvatahra pois tapetista, ja kumpiko on oikeampi tapa - kallistaa päätä eteen- vai taaksepäin - nenäverenvuodon tyrehdyttämiseksi. Vastauksessa kerrotaan, että toiset  nenätautispesialistit suosittelevat kallistamista eteenpäin ja toiset taaksepäin. Pääasia on olla hiljaa paikallaan ja puristaa nenänseinämiä kiinni. Paras keino tapetin puhdistamiseen on tehdä magnesiumista ja hiilitetrakloridista puuro, joka levitetään läikän päälle, annetaan vaikuttaa 12 tuntia ja sitten harjataan pois. Myös leseillä ja ranskanleivällä hankaamalla tapetti puhdistuu.

Kansanhuolto antaa säästöohjeita motolla: 

"Pitkälle saa tavarankin vähän 

säästäväisyys riittämähän." 

Ohjeita annetaan pukimien, jalkineitten, polttopuiden, ruokatarvikkeiden, kaikkien muidenkin taloustarvikkeiden säästämiseen ja talteenottoon.

"-- jätättekö esim. koskaan saippuan veteen tai märkänä sulamaan? Kova vesi syö saippuaa - pehmennättekö veden ennen pesua? Tuhlaatteko paperia - pyydättekö kaupasta paperikääreen tavaroille, jotka voisitte tuoda kotiin laukussa tai omassa astiassa?"

Valtava määrä pieniä ja vähän suurempiakin ilmoituksia liikkeiltä ja firmoilta ympäri Suomen on saatu lehden sivuille. Salainen ase-niminen elokuva tuli ensi-iltaan seuraavana vuonna. Siinä paljastettiin bolshevikien salaisia toimia maassamme.

Takasisäkannella kehotetaan ostamaan Riihimäen lasin asevelimalja - Kunniapaikalle joka kotiin, ja takakansi mainostaa Suomen Kuuromykkäin Liitto r.y.:n Finanssiarpoja. Pääpalkinnot ovat 2x300 000:- ja 2x100 000:-, arvan hinta on 50:-

Lusikka

Auto kurvaa pihaan. Ei mikään kovin erikoinen eikä hieno. onpahan vain tuommoinen tavallinen, mikä lienee, eihän niitä nykyään enää toisistaan erota niinkuin vielä 50-luvulla. Silloin oli Studebakeria ja Hillmania, Austinta ja Morrista - no ne nyt oli joskus vähän saman näköisiä, mutta paljon helpompaa silloin oli Skodakin erottaa Volkkarista.

Piha taas ja talo, jota se ympäröi on erikoinen ja hieno. Kukkapenkit on hyvin hoidettu, nurmikko leikattu, suihkulähde solisee ja talo on maalattu niiltä osin, joilta se on tarpeen. Suurin osa rakennuksesta on harmaata kiveä, ja kerroksia on kellari mukaanlukien kolme. Leskirouva siinä asustaa yksin, kissa toki vanhuudentoverina. Mikäpä on siinä terveen ihmisen asua ja elää, kun järki ja muu kunto on reilassa.

Autossa tulee sunnuntaivierailulle tyttären perhe: tytär, tämän mies ja heidän yhteinen lapsensa Miiatuulikki, 6 v.

Tervehdyshalien jälkeen siirrytään sisälle päivällispöytään. Herkkua on siinä monenlaista, ja hyvin ruoka kaikille maistuukin.

Kun on päästy kiisseliin, Miiatuulikki kysyy mummilta: - Mikä on anoppi?
- Anoppi on naimisissa olevan miehen äiti naiselle ja naisen äiti miehelle, mummi vastaa.
- Oletko sinä anoppi?
- Olen minä sinun isäsi anoppi.
Tyttö ojentaa jälkiruokalusikan mummille ja sanoo: - Heitä, mummi!
- No, mitä sinä nyt, miksi pitäisi heittää?
- Isi sanoi naapurin Teuvo-sedälle kerran, että kun anoppi heittää lusikan nurkkaan, niin me ollaan rikkaita.

Laulukilpailu

Koska jouluun on enää 157 yötä, julkaisen Hurtti Ukko-lehden joulunumerokilpatehtävän vuodelta 1942. Siinä kysytään, mistä kauniista lauluista ympyrät ovat peräisin. Minä tunnistin niistä oitis kuusi seitsemän kahdeksan.
Jutun mukaan Aseveikko-niminen laulukirja on Suomen eniten myyty kirja, siitä lauletaan niin kodissa kuin korsussakin. Koska Aseveikko ei kuitenkaan kuulu kokoelmaani, neljä kolme kaksi laulua jäi tunnistamatta. Kuva suurenee klikkaamalla.

Palaan lehden tarkasteluun myöhemmin aikakauslehtiratsauksen merkeissä, mutta seuraavassa kuitenkin Pallen riimittelyä kuluneen vuoden tapahtumista:

Maan matka auringon ympäri 1942

Tammikuu
Sota riehui maailmassa,
tykit paukkui Pohjolassa.
Lapsukaiset lahden yli
kutsui Svea-Mamman syli

Helmikuu
Saatiin kestää talven vaivat,
Kanaalista Saksan laivat
satamiinsa murtautuivat, -
Japsit Singaporeen uivat

Maaliskuu
Japsi Jaavankin jo otti.
Donetsissa tehtiin motti.
Suursaaress' on selvä peli
Cripps ja Gandhi neuvotteli

Huhtikuu
Ilmass' oli kevään taikaa, -
saatiin tunti kesäaikaa.
Kronstadtissa ryssän laivat
vuorollansa tällin saivat.

Toukokuu
Tyyntä merta japsit jyllää,
Libyassa Rommel ryllää,
Harkoviss' on hakaristi.
- Viina nousi juupelisti.

Kesäkuu
Kukka tuskin puhkes tuomeen,
kun jo Hitler lensi Suomeen
tervehtimään Marsalkkaamme,
kukkuroimaan kunniaamme.

Heinäkuu
Afrikassa kääntyi lehti,
Egyptiin kun Rommel ehti.
Saksa vei taas milloin minkin,
Donin, Sevastopolinkin.

Elokuu
Engelsmannin pöksyt kastui
Dieppessä kun maihin astui.
Koston kohdisti hän Gandhiin,
hän ja Nehru linnaan pantiin.

Syyskuu
Värjyi Volga, Stalingraadi,
apua taas ryssä vaati.
Täällä nähtiin taika talkoon,
käytiin kiinni koivuhalkoon.

Lokakuu
Kilpalinnan kantaväki
ihastellen täällä näki,
kuinka juoksee Gunder "Häki",
jolle kukkuu maineen käki.

Marraskuu
Jenkit heitti taistohanskan,
hyökkäs siirtomaihin Ranskan.
Sota siirtyi Afrikkahan,
pantiin hihat heilumahan.

Joulukuu
Vuosi vaipuu hangen poveen,
Pukki kolkuttaa taas oveen,
pula-ajan lahjat tuoden, -
Onni matkaan uuden vuoden! -

Waiting for the wash

Pyykkihenkilöiden rivistö on valmiina kiinnipitotoimiin. Likainen pitää pestä, ja pestyn pitää kuivua ennenkuin sen voi taas pukea. Niin menee täällä maallinen vaellus, sanoipa sitten sisä- tai ulkoministeri mitä tahansa.