Leikkauksia II

Eilen leikkasin aitaa, ja katselin, kuinka naapurin mies ajoi nurmikkoa päältäajettavallaan. Äsken käynnistin sivulleheittävän kuvassa olevasta kahvasta, enkä osannut lainkaan aavistaa, että naru on niiin hirrrweän pitkä. Samalla kun riksetrattoni hyrähti käyntiin aukesi pilvestä luukku, ja vettä tuli sen täydeltä. Nyt taas paistaa aurinko - pitänee lähteä kokeilemaan narun pituutta.

Aikaisemminkin olen täällä asettanut mietittäväksi filosofisen syväluotaavan kysymyksen:

Jos olisit ruhonleikkuri, olisitko:
- Allesilppuava
- Itsevetävä
- Päältäajettava
- Sivulle heittävä
- Keräävä?

Leikkauksia

Vuosi sitten julkaisin vastaavansisältöisen kuvan. Se oli päivätty 16. kesäkuuta, eli kymmenen päivää aikaisemmin kuin kuluvana suvena. Syynä oli tietysti meille maanviljelijöille ja muille kasvikunnan parissa puuhaileville epäsuotuisat säät. Nurmikkoa ja aitaa ei voi leikata sateella. Läkkertekkerin sähköleikkurin ohjeissakin varmaan muistutettaisiin edellisen jutun vasaran tapaan vaaroista, jotka uhkaavat sadeveden ja sähkön välittömästä kohtaamisesta. Leikkuri tuli kiinteistökaupan mukana vuonna 1991, enkä muista, oliko ohjekirja mukana. Ehkä luonnostaan olen sisäistänyt vaaran.

Kun nyt parinakymmenenä vuonna on aidan kanssa askarreltu, tulee mieleen, eikö kukaan ole keksinyt automaattista aitaleikkuria. Se voisi olla semmoinen kuin herukanpoimintakone, joka kulkee pensaan yli ravistellen marjat säiliöön. Tämä olisi vähän kuin autopesukoneen liikkuva osa, joka kulkisi aitaa pitkin säädettynä tietylle leveydelle ja korkeudelle. Hauskaa olisi hurautella sillä vaikka kerran viikossa kasvaimet sileiksi.

Baritoni J. Hynnisen kesäasunnolla olen nähnyt automaattisen ruohonleikkurin, Se uurastaa yötä päivää, ja kun huomaa, että virta alkaa huveta, menee kiltisti koppiinsa lataukselle.

Kun nyt vielä ei yö tummu, niin muistellaan miten se käy itäisillä mailla:

Elämme vaarallisia aikoja

Eilen radiossa tuli hyvää musiikkia koko päivän. Musiikin lomassa uutisissa laskettiin siihen mennessä kertyneitä kuolonuhreja Suomen ja Syyrian juhannuksessa. Suomalainen poliisimies totesi, että ennätystä ei ole vielä tullut, mutta onhan tässä vielä pyhiä jäljellä. Oheinen kuva arvoitukseksi lukijoille: mistä kalusta on kyse, kun suojalaseja tulisi käyttää, jos varsinkin kovaan kohteeseen sillä kolhaisee.

Vihje: alla olevaan työväline ei liity.

Hyvää juhannusta!

Terveisiä lomalta

Kun tänä aamuna olin lähdössä töihin, puolisoni esteli kaikin tavoin. Minun siis piti pysyä kotona kahdeksaan saakka. Pari minuuttia ennen kahdeksaa saapui pihaamme kuvassa oleva kulkupeli, Puolassa on valmistettu taaimmainen osa, hydrauliset levyjarrut, kynttilälyhdyt, nahkapenkit ja kaikki. Nelivetomoottori taas on suomalaista luomutuotantoa. Tällä sitten ajeltiin aikamme kylänraittia ja päädyttiin hotellin hirsimökkiin aamukahveille työkavereiden kera. Mukavissa merkeissä alkoi loma.

Narut irti

Jacques Offenbachin (s.20.6.1819) operetista Les 66 on ylläoleva hollanniksi tanssittu ja laulettu kohtaus. Nuotit löytyvät täältä, sivulta 12.

Näin meitä nukkeja naruista tanssitetaan. Omalla kohdallani narut irtoavat huomisen jälkeen. Mitenkään erityisen vaivalloisena tai tiukkoina en kunnan ja kuntakonsernin naruja ole pitänyt. Löysää on annettu tarvittaessa, joskus hyppyytetty korkeallekin.

Arturo vimmoissaan

Vuonna 1854, 19. kesäkuuta syntyneen Alfredo Catalanin sävellyksen tulkintaa yrittää tässä kapellimestari Arturo Toscanini opettaa kovapäisille soittajille. RCA Victor nauhoitti harjoituksen 1950-luvun alussa.

Saare disaini

Saarenmaalta kävi ystäviä juhlissa viikko sitten. Kaulassa kannettava sorvattu ohut katajapikari on tuliainen. Ruskeaa nestettä sisältävä pullo kuului tähän kylkiäisenä. Saarella kasvaa katajaa ihan omaksi ja toistenkin tarpeiksi, ja sitä onkin tisainattu moniin muotoihin saunavastoista lähtien. Pehmeä katajavasta semmoisenaan tai koivunoksiin sekoitettuna on erinomainen kylpyväline.

Tisainia 1970-luvun lopulta

Ensimmäiset kaksi kuvaa esittävät tukevatekoista terassipöytää. IKEAa, Iskua eikä JYSKiä, saatikka Askoa, ei tuote edusta. Henkilökohtainen vaatimattomuuteni estää jälleen paljastamasta, kuka on laudat sahannut, pyöristellyt tarpeellisista paikoista ja naulannut huonekalun muotoon. Toisessa kuvassa näkyy lautojen hankintapaikan logo - Valtion Polttoainekeskuksen saha. Valtion virastoissa vallitsi vielä tuohon aikaan, ehkä vieläkin, byrokratia. Ei käynyt päinsä, että käveli taapelille ja valitsi siitä laudat ja maksoi kassaan. Ehei, kaavakkeita piti täyttää, ja kun tuli kyse lautojen kotiinkuljetuksesta, toimistovirkailija aikansa laskettuaan ilmoitti taksan, joka oli suurempi kuin lautojen hinta. Valtion Nalle-Sisu-kuorma-auto olisi kuorman mökille heittänyt. Mainittakoon, että valtaosa puutavarasta käytettiin ulkohuoneen rakennustarpeiksi, muotoiltu pöytä syntyi siitä, mitä jäi. Ne eivät siis olisi mahtuneet silloiseen kulkuvälineeseemme, vaikka siinä olikin auki rullattava katto. Ratkaisuna pulmaan oli se, että erään asiakkaan meille päin kuormaa tuonut auto otti laudat kyytiinsä, ja niin selvisimme halvemmalla.

Pöytä ja lautojen hankintapaikka sijaitsevat saman järven rannalla vajaan 10 kilometrin päässä toisistaan. Uittaakin tietysti olisi voinut. Pöydän ääressä oli taas mukava eilen ja tänään istuskella ja katsella alla kuvattua maisemaa. Mutta nyt taas täällä Savossa alkaa ukkonen jyrähdellä.

Vaarallisia maahanmuuttajia

Maahamme tunkeutuu vaarallista ainesta. Monet poliittiset puolueet, kuten esimerkiksi PS ja Vihreät ovat huolestuneita tästä. Kasvikunnan puolella hirvein tuholainen on jättiläisukonputki, josta en saanut kuvaa, koska se hävitettiin onneksi jo useita vuosia sitten tuosta kadun reunasta.

Omassa pihassa kasvaa mm. kolme ulkomaanelävää, jotka voivat kauneudestaan huolimatta olla vaaraksi ihmiselle. Unikon siemenkodista saadaan oopiumia (tosin eri lajike kuin meillä), lupiini tuhoaa maantienpenkat kirjavuudellaan, ja orapihlaja on fyysisesti vaarallinen, varsinkin jos aidasta yrittää läpi, tai sinne kaatuu muuten.

Lisävärihehkua kuviin on tuonut Olympus Pen-kameran "poptaide"-ohjelma.

Tisainia ja tekniikkaa

Tällä kertaa kyseleisimme, mitä mahtavat olla kuvissa esiintyvät kojeet, vai koneitako lienevät? Oikaisuna eiliseen lomatiedotukseen tarkennus: vasta tämän päivän jälkeen on työpäiviä ennen lomaa jäljellä kuusi. Loma päättyy sitten 53 päivän kuluttua, eikä uutta enää myönnetä.

Tisaini

Helsinki on maailman tisainipääkaupunki. Me täällä maalla osaamme myös tisainata. Kuvassa olevan esineen muotoilijaa en luontaisesta vaatimattomuudestani johtuen halua paljastaa. Härveli on hyttyskierukan pidike, ja se on valmistettu "pihtiputaalaisesta korjaussarjasta" (rautakaupanmyyjän termi) eli väännetty rautalangasta. Jalusta muotoutuu helposti epätasaisellekin pinnalle, kuten kuvassa olevalle ulkopöydän kannelle.

Kuten huomaatte, kierukkaa voi polttaa kätevästi kummastakin päästä, joka tapa ei kynttelille ole kovin suositeltava.

Työpäiviä ennen lomaa on jäljellä 6.

Kiinteistönhuoltoa ja voimistelua

Kun televisioantennimme muutama vuosi sitten putosi varsineen maahan talon päädystä, ripustettiin se väliaikaisesti verannan katolta isommalle katolle johtavien portaiden kaiteesen. Kaide on v-mäistä rautaprofiilia, ja siipimuttereiden kiinnitys siihen ei tahdo pysyä. Nyt kun vielä savupiipun asukkaat istuskelevat antennin päällä, se nyökähtää helposti, ja kulttuurikanavat MTV3, 4, sub, JIM, ainakin jäävät näkyvistä. Sen sijaan FOX, Ava, 5 ja mitä niitä vielä oli Ylen lisäksi saattavat näkyäkin. Kun nuohooja kävi meillä pari viikkoa sitten, hän suoristi antennin, mutta eilen se nyykähti entistä pahemmin. Vävypoikaa olemme käyttäneet asentajana, silloin kun on täällä ollut käymässä, itse en nimittäin uskalla kiivetä pystysuoria seinätikkaita. Nyt on antenni suorassa, menin katolle toisessa kuvassa näkyvästä ikkunasta. Aukon korkeus on tasan 14 tuumaa, eli kaksi tuumaa päälle jalan. Menin kuvassa näkyvälle pöydälle mahalleni jalat ikkunaa kohti, kun ensin olin nostanut ruudun ylös ja tukenut sen kotimuseoomme kuuluvan kirnun männällä tikkaiden puolaan kiinni. Sitten vain hivutusta, ja katolla oltiin. Antenni vaateriin ja ruuvit tiukemmalle. Sisäänkäynti tapahtui käänteisessä järjestyksessä pää edellä. Parhaillaan näkyy tulevan amerikkalainen "Suurin pudottaja". Noista ei yksikään mahtuisi ikkunasta antennihommiin.

Lisää Boriksen Venusta

Edellisessä jutussa Russkaja Venere kylpee talvisessa kelissä, varmaan käy löylyn päälle pyörähtämässä lumihangessa. Tässä taas vilvoitellaan jokirannassa kesäisen koivun alla. Saunakuvan julkaisemiseen minua johdatti ensi keskiviikkona tapahtuva Venuksen auringon editsekulku, sen jälkeen on media pelotellut meitä galaksien törmäyksellä. 4 000 000 000 vuoden päästä. Ensi kesänä siihen on aikaa enää 3 999 999 999 vuotta.

Vuoden 1921 iloista kylpijätyttöä se ei huoleta, aurinko paistaa, ja seuraavana vuonna perustetaan Neuvostoliitto, joka takaa tasa-arvon, rauhan ja kaiken muun hyvän ikuisiksi ajoiksi.

Venus

Boris Mihailovitsh Kustodievin "Venäläinen Venus" 1920-luvulta muistuttaa meitä kosmisesta ilmiösta ensi viikolla. Silloinhan Venus kulkee auringon editse ja näkyy mustana pisteenä. Tätä saunovaa Venusta voi sitä vastoin tarkastella ilman häikäisysuojusta. Ulkona näyttää olevan talvi, mutta tuoreen näköisellä vastalla Venus kylveskelee. Höyry nousee kiukaalta ja saippuavesi vaahtoaa.

Kiitoksia bloggeri Iisille, joka muistutti mieleen merkittävän tapahtuman, jota seuraavan kerran voimme katsella n. 100 vuoden kuluttua.

Vuodenaika vaihtui

Almanakka kertoo, että olemme siirtyneet kesän puolelle. Jätän Josef Ladan kalenterin nyt tässä julkaisematta ja tarjoilen päivän taidemusiikkina 1.6.1804 syntyneen Mihail Glinkan sävellyksen "детская полька", eli Lasten polkka.

Tässä sen esittää saksofonisekstetti, hiukan alkuperäisiin nuotteihin verrattuna palvelusta helpottaen.  Hämäräkuvaisessa kokoonpanossa näyttäisi olevan sopraano, kaksi alttoa ja kaksi tenoria sekä baritoni. Runsaat parikymmentä vuotta sitten meilläkin täällä oli saksofonikvintetti, sopraano, altto, kaksi tenoria ja baritoni. Kokoonpanolle sovitettiin kappaleita kaikengenreisiä - ja myös rumpali oli tarvittaessa mukana.

Mitä taas kesän säihin tulee, olinpa hämmästyksestä äimän käkenä televiision aamu-uutisia katsoessani. Tänne inhaan itään luvattiin sateettomuutta pariksi päiväksi. Etelä- länsi- ja muut varsinaiset suomalaiset kastuvat koleassa säässä. Ylioppilasjuhlia meille ei ole tiedossa, nurmikonleikkuuta ja vaahterametsän avohakkuuta siinä samalla.