Kansallinen kulttuuri 5

Edellisessä jutussani viittasin suunnitelmiin, joita on tehty maanteiden muuttamiseksi uudelleen sorapintaisiksi. Asiaan liittyy kuitenkin suuri ongelma. Lievestuoreen Haarlan sellutehdas tuotti paitsi sellua, myös jätelipeää, jota varastoitiin lampeen nykyisen 9-tien varrelle Kelkkamäkeen. Paitsi, että ruskea neste haisi kilometrien päähän ja valui kaikista patoamisyrityksistä huolimatta läheiseen järveen, sitä käytettiin pölyn sitomiseen sorateillä. TVH:n säiliöautot levittivät sitä meidänkin keskisuomalaisen kylän raitille. Auton perässä oli hauska juosta paljain jaloin, kun tuoksuva velli tursui varpaiden välistä. Nyt lampi on kuivattu ja täytetty ja tehdaskin lopettanut toimintansa jo aikoja sitten. Muillakaan sellu- ja paperitehtailla ei taida mennä kovin hyvin, saataisiinkohan niistä tarpeeksi lipeää tienpitoon?

Sodan jälkeen Karjalan Lahdenpohjaan jäi moderni tehdas. Jos nyt sorauttamisprojektia ruvetaan noudattamaan, voitaisiin pistää tilauksia sisään Venäjän puolelle. Kuvan pyörä on peräisin myös niistä maisemista.

Tieasioita osaltaan hoitaa nykyään Destia-niminen laitos. Länsimurteissa se tietysti taipuu muotoon Restia. Rest in peace, eli lepää rauhassa, sanotaan amerikkalaisissa hautakivissä. Silloin kun Destia oli vielä TVH tai -L, tapahtui Tsernobylissä onnettomuus. Amerikkalainen vakoilusatelliitti otti kuvia tuhon jäljistä Suomessa ja raportoi teiden varsilla lojuvista ruumiista. Kyseessä olivat kuitenkin ruokatuntia viettävät TVH:n miehet.

Kansalliseen kulttuuriimme kuuluu, että Destian lisäksi meillä on myös Sonera ja Itella. Oli Merita ja Leoniakin, joista edellisestä tuli Nordea ja jälkimmäisestä Sampo. Juontaja Lasse Lehtinen letkautti eräässä Haluatko idio.. siis miljonääriksi-ohjelmassa Leonian ja Sampon yhdistymisen tuloksena uudesta pankista tulevan Lempo. Kerran olin menossa Merita Pankkiin, oven kahvassa jo kiinni - siis huomatkaa: ilman väliviivaa, molemmat sanat isolla kirjoitettuna, kun paikallisen Osuuspankin johtaja soitti ja kysyi, olenko pahassa paikassa.

Tämmöistä sattuu joskus, kuten eräälle keskisuomalaisen J:n kaupungin ravintolan vahtimestarille, joka koki huippuhetken huutaessaan Mutasen perään, kun tämän salkku meinasi unohtua naulakkoon.