Kansallinen kulttuuri 4

Virkatie

Julkisuudessa on herätetty ajatuksia maahanmuuttajien sijoittamisesta Suomen luontoon. Jotta he selviytyisivät siellä arjen haasteista karujen vuodenaikojemme kynsissä, heille tulisi järjestää viranomaisten toimesta virkakoulutusta. Sana "virka" tarkoittaa alunperin riistaa tai saalista, ja virkatie on virkamiehen päivittäin tai harvemmin kokema reitti, jonka varrelle on asetettu erilaisia pyydyksiä; jänislankoja, loukkuja, rautoja, rihmasia, käpälälautoja, teerenkirnuja, sudenkuoppia. Facebookin yhdyssanoja osaavalle ja osaamattomia pilkkaavalle kansalaisryhmälle vakuutan, että viranomainen on yhdyssana. Viran omainen on taas jäniksen, riekon, ketun tai jonkun muun vastaavan puoliso, vanhempi tai lapsi.

Kuvassa, joka esittää virkatien pienoismallia, on takana oikealla teerenkirnu (taas yhdyssana). Siinä pettävälle oksalle lyhteellä houkuteltu teeri putosi ahtaan kirnun pohjalle, eikä päässyt lentoon.

Samalla kun maahanmuuttajat samoilisivat virkatiellä, he voisivat aloittaa rappeutuvien maanteiden kunnostuksen. Eläkesäätiöillä on erään poliittisen näkemyksen mukaan viljalti varoja, jotka voitaisiin sijoittaa öljysoraan ja asfalttiin, jotta maalta kaupunkiin siirtyminen sujuisi sukkelaan.

"Viserrä virka pieni, sä peippo pihapuun", alkaa muistaakseni kesäinen laulu. Aikanaan luontoväki ihan syystä hirvitteli eteläisen EU:n tapaa pyydystää pikkulintuja verkoilla pizzantäytteeksi. Huolestuneet tahot lähettivät paaville pyynnön tavan tuomitsemiseksi. En tiedä, auttoiko se asiaa, mutta nyt meillä on paavin joukoissa merkittävä valtiomies, joka voisi Roomassa käydessään kysäistä asiasta.

Maahanmuuttajatkin nauttisivat, jos luonnosta kaikki linnut eivät olisi hävinneet, Veikko Huovista siteeratakseni, "kähyisiin kitoihin".