Päivän taidekuvassa Väinämöinen laulaa Joukahaista suohon Joseph Alasen (1885-1920) visualisoimana tulkintana. Alla googlenkielinen käännös tapahtumasta - liikennekolarista - jota osapuolet ryhtyivät selvittelemään sangen rajuin keinoin, suorastaan postmodernilla tavalla. Vanha äijä sai ronguttua sitten itselleen väkivaltaisin keinoin nuoren miehen siskon, mutta se on jo taas toinen juttu.
Came a young Joukahainen,
drove on the road to face:
grabbed the bar from the drawbar,
rahe rahkehen takistui,
länkilöihin collar was missing,
vemmel vempelen nenähän.
Whether it seisotahan,
seisotahan, think about this ...
Water leaked vempelestä,
Fog aisoista usisi.
Asked Wainamoinen:
"Free and clear" are you related to,
when you came tuhmasti etehen,
vastahan the poor?
Säret collar länkäpuiset,
vesa wooden vempelehet,
korjani pilastehiksi,
re'en retukan Rama! "
Then a young Joukahainen
Spake, about your name:
"I have been a young Joukahainen.
But say their own kindred:
free and clear "are you related to,
someone miserable, joukkioa? "
Wainamoinen
nimittelihe already there.
Got it sanoneheksi:
"When a young sludge Joukahainen,
veäite syrjähän low!
Sie you are younger than me. "
Then a young Joukahainen
Spake, about your name:
"Small is the man nuoruuesta,
nuoruuesta, vanhuuesta!
Which is better tieolta,
remembered the great,
sep 'is the path outages,
second of the way go.
Art Thou Wainamoinen,
singer-age forever,
ruvetkamme sing in the stomach,
saakamme dictated
the man is a man learned of the stomach,
second one to beat! "
Wainamoinen
Spake, about your name:
"What about me onpi
singer, artist!
Ain 'my time I'm elellyt
ahoilla on one of these,
Kotipelto roadsides
kotikäkeä listened.
But kuitenki kaikitenki
said ears to hear:
what sie enintä tieät,
muien ymmärtelet over? "
Said the young Joukahainen:
"I Tieänpä jotaki!
It is tieän selvällehen,
tajuelen tarkoillehen:
poor thing is almost deflection,
approximate kiukoata big flame.
"Okay hylkehen Elea,
ve'en dog viehkuroia:
luotansa syöpi salmon,
sivultansa siikasia.
"Siiall 'is the plain fields,
Law salmon flat.
Pike Hall kutevi below,
kuolasuu hard weather.
Perch timid, kyrmyniska
sykysyt deep uipi,
kutevi arid summers,
rapsehtivi public beach.
"When you do not seem enough of that,
yet tieän muunki tieon,
arvoan upload a thing:
Pohjola reindeer nails,
South emähevolla,
lapland tarvahalla back.
Tieän lack of Pisa hill
hongat Hörnan rock:
Long is a lack of Pisa hill
hongat Hörnan cliff.
"Three is a concern kovoa,
three lakes Noble,
three mountain high
this without the deck below:
Hämehess' is Hällä Wheel,
Kaatrakoski Karelia;
Vuoksi not winning,
more than fermented Imatra. "
Said Wainamoinen:
"Child Information, a woman's memory,
not bearded mouth hero
and a man naisekkahan!
Say origins deep
ainoisia things! "
It is a young Joukahainen
Spake, about your name:
"I Tieän Tiainen birth,
tieän bird tits,
Adder viherän käärmeheksi,
Kiiskinen ve'en fish.
Rauan tieän drowsy,
black mold sugary,
Var Veen is difficult,
I will burn bad.
"Water is the oldest voitehista,
katsehista sparkling rapids,
Creator magicians themselves,
God healers.
"Athos is vetosen birth,
The Origin of Fire taivosesta,
early rauan ruostehesta,
brass stem from the rock.
"Tuft is a wet country's oldest,
willow trees firstborn,
pine root huonehia,
Sleepy Patara. "
Wainamoinen
Then I thus answer:
"Do you remember what you sooner,
just ran out of lorusi already? "
Said the young Joukahainen:
"I remember still have the low!
I remember the time Mokoma,
when I was plowing the sea,
Marine kolkot kuokkimassa,
kalahauat digging,
syänveet deepening
a warm is a downward trend
mylleröittämässä hills,
louhet creating kokohon.
"Viel" I miesnä kuuentena,
seventh urosna
in this country, by providing
ilmoa suettaessa,
pieltä by injecting air,
taivon cycle of mass position,
kuuhutta kulettamassa,
helping with the sun,
otavaa stretching,
taivoa tähittämässä. "
Said Wainamoinen:
"Its quite valehtelitki!
Not when you are seen,
when the sea is the nails,
Marine kolkot kuokittihin,
kalahauat dug,
syänveet deepened,
is calculated on a warm,
mylleröitettihin hills,
louhet luotihin kokohon.
'And you lie seen
lie not seen nor heard
in this country, by providing
ilmoa suettaessa,
without pieltä points in,
taivon cycle in action,
kuuhutta kuletettaissa,
autettaissa the sun,
otavaa handed over,
taivoa tähitettäissä. "
It is a young Joukahainen
of that into words that answer:
"When you do not lie, I think,
I ask the opinion miekaltani.
O is Wainamoinen,
laveasuinen singer!
Sent the sword best in the competition,
Fair kalvan katselohon! "
Said Wainamoinen:
"I'm a witch badly pelänne
miekkojasi, mieliäsi,
tuuriasi, tuumiasi.
But kuitenki kaikitenki
I sent the sword best in the competition
with you, vile,
kerallasi, poor wretch. "
It gives young people Joukahainen
Murti's mouth, väänti head
Murti mustoa haventa.
Then I thus answer:
"Who is best in the competition is a sword,
sent no kalvan katselohon,
I'm singing it siaksi,
alakärsäksi I make.
I am semmoiset urohot
in the sense that täkäli,
sorran sontatunkiohon,
lava nurkkahan scrap. "
That angered Vainamoinen,
it was angry and ashamed.
Self loihe sing the stomach,
got myself to dictate:
no songs children's songs,
children's songs, women's laughter,
they are bearded mouth hero,
did you drink "does not sing all the children
boys and half a chicken,
channel Third suitors
inhalla this age,
deficiency in a crust.
28.2.2011
26.2.2011
Karin keittiö, sipulilammas
Liharuokaa eri eläinlajeista on tällä palstalla valmistettu ennenkin. Hevonen palvattuna ja sika sekä nauta karjalanpaistina ovat aikaisemmin kuvissa esiintyneet. Nyt on vuorossa seuraava syötävä kotieläin, eli lammas.
Annos on kylmä voileipä-tyyppinen, ja sen perustana on ruisleipäviipale, jonka päälle on leikattu paksu viipale savulammasmakkaraa. Koska pyöreän makkaran halkaisija on suurempi kuin leipäviipaleen leveys, se on halkaistu puolikuun muotoiseksi. Kuvaa suurentamalla lihavalmisteen rakenne erottuu selvemmin. Pienet harmaat pisteet ovat rasvaa, joka joidenkin mielestä maistuu villasukalle. Villasukkaa en ole maistanut, joten en ota siihen kantaa.
Lampaan päälle on laitettu kaksi ohutta viipaletta punasipulia, jotka on kostutettu soijakastikkeella. Soija antaa lisää suolaisuutta ja pehmentää sipulin makua. Leivälle on lisätty vielä Savon Suonenjoella valmistettua Ingmanin raejuustoa luukatoa ehkäisemään.
Juomavalinnaksi suosittelemme viipyilevää, vahvaa, hedelmäistä, kypsää ja maanläheistä laatua.
Annos on kylmä voileipä-tyyppinen, ja sen perustana on ruisleipäviipale, jonka päälle on leikattu paksu viipale savulammasmakkaraa. Koska pyöreän makkaran halkaisija on suurempi kuin leipäviipaleen leveys, se on halkaistu puolikuun muotoiseksi. Kuvaa suurentamalla lihavalmisteen rakenne erottuu selvemmin. Pienet harmaat pisteet ovat rasvaa, joka joidenkin mielestä maistuu villasukalle. Villasukkaa en ole maistanut, joten en ota siihen kantaa.
Lampaan päälle on laitettu kaksi ohutta viipaletta punasipulia, jotka on kostutettu soijakastikkeella. Soija antaa lisää suolaisuutta ja pehmentää sipulin makua. Leivälle on lisätty vielä Savon Suonenjoella valmistettua Ingmanin raejuustoa luukatoa ehkäisemään.
Juomavalinnaksi suosittelemme viipyilevää, vahvaa, hedelmäistä, kypsää ja maanläheistä laatua.
Post- vs. Perusmodernismi
Koska olen jo niin iäkäs, että uskallan tunnustaa huonon makuni televiisio-ohjelmia kohtaan, ja seuraan innolla sekä Ameriikan että Suomen Idoleita, Master- ja Top-seefjejä, Uutisvuotoa ja Putousta sekä muita yleisessä katsannossa rahanhimoiseksi kapitalistiviihteeksi luokiteltavia tosielämästä turruttavia tuotantoja, niin odotan illan tapahtumia jännittyneenä.
- Voittaako postmoderni Munamies perusmodernin rakennusmestari Harjakaisen? kuuluu kysymys.
Kuva Iltalehden nettisivulta.
- Voittaako postmoderni Munamies perusmodernin rakennusmestari Harjakaisen? kuuluu kysymys.
Kuva Iltalehden nettisivulta.
Itellmodernismi
Koska postmoderni taide ja sen tukemattomuuden ehdottaminen on nyt noussut yhdeksi kuumimmista poliittisista peru(s)noista maassamme, lienee syytä selvitellä, mistä ihmeestä siinä on oikein kysymys. Nythän on niin, että post- tai itellmodernismia on löydettävissä sekä filosofian että taiteen viitekehyksistä. Postmodernismin piirteitä musiikissa on määritellyt amerikkalainen säveltäjä ja musiikkitieteilijä J. D. Kramer.
Tässä hänen 16 kohtaansa Googlen postmodernina käännöksenä:
2. on jollain tasolla ja jollakin tavalla, ironista
3. ei kunnioita rajoja välillä sonorities ja menettelyjen menneisyyden ja nykyisen
4. haasteita esteitä "korkea" ja "vähän" tyylien
5. osoittaa halveksuntaa usein kiistaton arvo rakenteellisen yhtenäisyyden
6. kysymykset keskinäinen yksinoikeuden elitistinen ja populistiset arvot
7. vältetään summaavat muotoja (esim. ei halua koko kappaletta on tonaalinen, sarja-tai valettu määrätyt muodolliset hometta)
8. pitää musiikkia ei itsenäisinä vaan merkitystä kulttuuristen, sosiaalisten ja poliittisten yhteyksissä
9. sisältää lainauksia tai viittauksia musiikkia monien perinteiden ja kulttuurien
10. katsoo tekniikka ei vain keinona säilyttää ja siirtää musiikkia, mutta myös syvästi sekaantunut tuotantoja musiikin olemusta
11. käsittää ristiriitaisuuksia
12. luota binaryväitteitä
13. sisältää sirpaloitumista ja epäjatkuvuudet
14. kuuluu moniarvoisuus ja eklektisesti
15. esittelee useita merkityksiä ja eri aikakäsitykset
16. paikantaa merkitys ja jopa rakenne kuuntelijoita enemmän kuin tulokset, esityksiä tai säveltäjät
25.2.2011
P.A.R.
Renoirin Pierre-August syntyi 170 vuotta sitten. Päivän taidekuvana on hänen maisemamaalauksensa L'Estaque vuodelta 1891. Merenrantapolkua pitkin vaeltaa siinä valkopuseroinen nainen sulautuen valoihin ja varjoihin. Impressionismiksi kutsutaan tämmöistä taidetyyliä. En tiedä, olisiko Perussuomalaisten taideapurahatoimikunta antamassa avustusta tämäntyyliselle taiteelle. Ei tuo maisema oikein suomalaiskansalliselta näytä - voisi olla vaikka postmodernismia meidän oloissamme. Renoir muuten maalasi Wagnerin (ei sen sian, vaan sen säveltäjän) muotokuvan muutamassa kymmenessä minuutissa. Wagner ei ollut kovin postmoderni, hänet hyväksyttiin kiittävin arvosanoin saksalaisessa myöhäisemmässä kulttuurissa. Toisin oli parissa aikaisemmassa jutussani mainitsema säveltäjä Schönberg, joka sattuneista syistä ja alkuperästään johtuen joutui muuttamaan 1930-luvun alkupuolella silloisen maassa maan rodulla-ajattelun takia muualle.
24.2.2011
Luigi ja Arnold
Luigi Denza, joka syntyi 24.2.1846, sävelsi ylläolevan kuvan myötä kajahtavan musiikkikappaleen. Kuvassa lienee pingistä pelaamassa Arnold Schönberg eli suomeksi Kaunovaaran Aarno. Denzan kappaletta Schönberg käytti sävellyksensä yhtenä teemana. Poikkeuksena muihin, jotka tuota melodiaa ovat käyttäneet, hän ilmoittaa alkuperäisen säveltäjän.
Funiculi Funicula sävellettiin Vesuviuksen rinnettä kiipeävän, v. 1880 avatun vuoristoradan kunniaksi.
Täältä löytyy tietoa asiasta tarkemmin.
23.2.2011
Sarabande
Aaronin kakkosessa tai kolmosessa muistaakseni oli tämä G. F. Händelin (s. 23.2.1685) Sarabande. Melodia muistuttaa La Foliaa, Lampaanpolskaa:
Yksi, kaksi, kolme, neljä
Anna iloinen olla
Koska suru tulee
Anna hänen mennä
Baarmat ne laulaa
Neljä hiirtä hyppelee
Kissi lyöpi trummun päälle
Koko maailma pauhaa
Sarabande oli osana barokin tanssisarjoissa. Tanssina se oli niin säädytön, että se 1500-luvulla kiellettiin Espanjassa. Kuvituksena yllä on kohtauksia elokuvasta Barry Lyndon.
22.2.2011
Aikakauslehtiratsaus XXXIV
I dag läser vi tidskrift, som heter ”Svea – Illustrerad veckotidning”. Det har kommit ut den 15 febr. år 1890. När du klickar på bilden kan du se information om median.
Bilden ovan föreställer en begravning i Roms katakomber under kristendomens första tider. Man kunde föreställa sig, att det kan vara en utbildningstavla, som har brukats i folkskolan.
Den följande bilden heter ”En rysligt rolig historia” och den är originalteckning för Svea av Emil Åberg – knappast inte lämplig på skolans vägg, även det finns bara svagdricka i flaskor...
Tidningen har åtta sidor, 28 x 38,5 cm , texten är placerad i tre spalter. Bilder är inte fotografier utan gravyrer.
Det finns fyra långa artiklar, som handlar om inbördeskriget i Amerika, illusioner, Roms katakomber och koksalt.
Den sista av ovan förklarar mm. saltets historia och dess beredning. Man säger i artikeln, att det inte är hälsosamt att bruka salt för mycket: ”[...] Kaniner, i hvilkas föda man blandar salt, dogo den ena efter den andra. Däremot förblef den del af försökskaninerna, som man gifvit vanligt foder, fulkomligt frisk. Detta kan innebära en varning mot att bruka salt i öfvermått. Ehuru saken icke är fulkomligt afgjord, vilja dock flere läkare se ursaken till en del inflammationsfall i ett omåttlig bruk af salt.”
Bilden ovan föreställer en begravning i Roms katakomber under kristendomens första tider. Man kunde föreställa sig, att det kan vara en utbildningstavla, som har brukats i folkskolan.
![]() |
| Från en djurmälares studieresa i Sahara. |
Skräddaren Hermann Zeitung från Wien hade beslutat sända sig till Paris i en stor kista, som vi kan se i bilden. Han hade i kistan strå som kuddar och bröd och tre flaskor öl till resekost. Han skrev sig själv som mottagare – Hermann Zeitung, poste restante, Paris. Järnvägspolisen tog honom fast på stationen, men allt var i ordning, Hermann klarade, att han hade brist på pengar, och hoppades skapa sin lycka i Paris. Herr Zeitung blev en stor hjälte och kändis, som intervjuades av alla tidningar, och en fin restaurant erbjöd honom fri bostad och mat för sex månader. Senare fick han också arbete. Resan i kista tog femtio timmar, men den var slutresultatets värt.
-----
När jag i år 1959 började läsa svenska, det var inte sk. tvångsvenska för alla – bara dom som gått till mellanskola måste studera det andra inhemska.
Som lärobok hade vi Lydia Almila. Dess första ord var ”hevonen”. När jag kom hem, frågade mamma och pappa, vad som jag hade lärt mig. Jag sade, att hevonen är häst. De undrade, hur är det möjligt, att man säger ”e” och inte ”är”.
Den var generationsklyftan...
17.2.2011
Suomen kehitys
Guggenheim-säätiön puheenjohtaja Armstrong puhui tänään MTV3:n uutisissa. Hän arveli, että suomalaiset ovat estynyttä porukkaa, mutta maamme kehitys on nyt voimakkaasti menossa eteenpäin muutosta kohti. Armstrongilla on näköjään vaaligallupit tiedossa.
Päivän taidekuvana Pablo Picasson "Rannalla"-teos vuodelta 1937. Horisontin takaa kurkistelee kahden suuren ja yhden pienemmän joukkoon pyrkivä. Laivaa laitetaan jo lähtökuntoon jollekulle.
Teos on Guggenheimin kokoelmissa.
Päivän taidekuvana Pablo Picasson "Rannalla"-teos vuodelta 1937. Horisontin takaa kurkistelee kahden suuren ja yhden pienemmän joukkoon pyrkivä. Laivaa laitetaan jo lähtökuntoon jollekulle.
Teos on Guggenheimin kokoelmissa.
16.2.2011
Päivän ajatelma
![]() |
| Muiston pysyvyyden hajoaminen, Salvador Dali 1952/1954 |
14.2.2011
Puuhevonen II
Koska puuhevosen peräpää herätti ajatuksia kommenttiosastolla, linkkaan jouluiseen tunnelmaan. Eihän siitä vielä ole kahta kuukauttakaan, ja kohta se taas riemuksemme tulee. Tarkkailkaa tässä puuhevosten liukuhihnaporausta, aika lailla elokuvan alkuvaiheessa. Tontut ovat tässä jostakin syystä sinisiä - johtuisiko lähestyvistä vaaleista?
Puuhevonen pakkasessa
Olosuhteet huomioon ottaen juohtui mieleeni kirjailija Aapelin teos "Puuhevonen pakkasessa". Koska omistan n. 90-vuotiaan puuhepan, päätin ottaa siitä aiheeseen liittyvän kuvan. Alemmassa kuvassa taas ei ole pakkasta, siinä on kaksi hevosmiestä 1940-50-lukujen vaihteessa. Pienempi mies olen minä, isompi isoisä eli pappa. Hevonen on ruuna nimeltä Piirto.
Kaikkihan muistamme, että hevoset nimettiin ennen amerikankielisiä ravurinimiä usein naaman tai värin perusteella. Piirton/Piirron turvan päällä on valkea juova.
Puuhevosesta on kuva myös isäni seurassa 1910-20-lukujen vaihteessa. Viimeisin hevosta hoitanut täyttää 27 vuotta ensi kuussa.
Haloista, joita kuvassa on hieno pino, ja hevosista tuli mieleen juttu, jossa pihaan illalla saapuu hevosella kulkijoita, jotka tiedustelevat isännältä, tarvitaanko talossa halkoja. Kieltävän vastauksen saatuaan he poistuvat. Seuraavana aamuna huomataan halkopinon hävinneen.
11.2.2011
Clitonia, Alppien kaunotar 12
LISÄÄ SUOMI-BRANDYA
![]() |
| Clitonialainen jenkka |
- Mainitsit äsken Soviet-Unionin, Clint sanoo, kerro siitä lisää, oletteko siitä täysin riippuvaisia?
- Emme, olemme itsenäisiä, mutta meillä on niiden kanssa sopimus jotenkin niin, että jos Saksa hyökkää sinne, meidän täytyy lähteä avuksi. Tuosta sopimuksesta ja historiallisista suhteista on tehty laulu, jota opiskelijailloissa yliopistoilla lauletaan, varsinkin semmoiset opiskelijat, jotka haluaisivat vielä parempia välejä niiden kanssa.
- Miten se laulu menee?
- Olen huono laulaja, mutta sanat menevät jotenkin näin:
Setä Lenin asuu Venäjällä
Sielt' käsin meitä tarkkaa, opettaa
Jos vain teemme, kuten setä tahtoo
Suomen kansaa ei voi lopettaa.
Setä viisaasti kun meitä ohjaa,
Turvan turvattomat hältä saa,
Tähän viisas yy-yy-aa-maa pohjaa
Ei naapuria kellään parempaa.
Lenin kerran Tampereelle tuli,
Katsoi ulos, oli kummissaan,
Viimein aatos lausehiksi suli:
Miks’ täällä kansa kulkee tummissaan?
Siis heittäkäätte pois jo mustat vaatteet,
Tuo punaväri ilon maisemaan,
Kun alla lippuin oikeat on aatteet,
Silloin voidaan panna haisemaan.- Hieno runo, Clint sanoo.
Krouvissa alkaa soitto. Kansallispukuinen pelimanniyhtye aloittaa jenkan, jossa on Göranin mielestä jotain tuttua, vaikka ei musiikkimiehiä erikoisemmin olekaan.
- Tämä kappale on muodostunut kuten pelimannimusiikki meillä ja muuallakin usein lyhyistä mieleen muistuneista melodianpätkistä, sitaattitekniikaksi sitä ehkä taidemusiikin puolilla voitaisiin kutsua, Clint kertoo. Hän selittää vielä, että aikanaan, kun radion kehitys oli alkuvaiheissaan, kuunneltiin musiikkiohjelmia, joissa saattoi olla häiriöitä ja katkoja. 1950-luvulla suurvallat yrittivät estää toistensa asemia kuulumasta. Äskeinen jenkka on muodostettu eräänä lauantaina Finlandissa lähetetystä toiveohjelmasta; sävelmän muistiin kirjoittanut ei ole varma, onko kyseessä otteita useammasta kappaleesta, todennäköisesti se on kuitenkin alunperin melodiasta päätellen sama, soitinnus oli vaihdellut eri osien kesken.
- Nyt sitten tarjoan sinulle talon erikoisen, Clint sanoo ja pyytää tarjoilijan paikalle pyörittäen vasemman käden etusormeaan ilmassa. Tarjoilija tuo vihreää juomaa sisältävän lasin, Göran juo, ja maailma tuntuu äkkiä mukavammalta paikalta.
Göran herää sveitsiläisen hiihtomajan sohvalla. Yllään hänellä on hiihtohaalari. - Syvä iskumme on, hän huomaa hyräilevänsä, olipas se hurja uni...
Hän nousee seisomaan, jolloin haalarin taskusta putoaa lattialle viiden senttimetrin paksuinen nippu sadan dollarin seteleitä.
LOPPU
10.2.2011
Onko kielet kirreellä?
Otsikossa oleva kysymys on kuulemma esitetty tanssien alussa järjestäjän taholta muusikoille. Kiire oli päästä aloittamaan, kun yleisö jo rauhattomana lattialla parveili.
Ferdinando Carulli, joka syntyi helmikuun 10. päivänä vuonna 1770 oli italialaissyntyinen kitaristi ja säveltäjä. Tältä videolta voi katsoa havainnollisesti, kuinka hänen säveltämänsä Siciliana soitetaan. Kielet on hyvä vääntää sopivalle kireydelle.
9.2.2011
Clitonia, Alppien kaunotar 11
KESKUSTELUJA TUOPIN ÄÄRESSÄ
Göran hätkähtää kuullessaan pyövelin luokse menosta.- Ei hätää, Clint sanoo, menemme vain seuraamaan teloitusta.
- Onko se julkinen ja suurikin kansanhuvi?
- No, se on niin tavallista täällä, että ei se paljoa jaksa kiinnostaa. Korkeintaan uteliaisuutta herättää se, kestääkö pyövelin kunto.
Näin puhuen he astuvat krouvin ovesta sisään.
- Katso, tuolla on teloitus käynnissä, Clint sanoo ja viittaa takahuoneeseen, jossa istuu miesjoukko, joista yksi on pukeutunut mustaan nenän alle ulottuvaan huppuun, jonka rei'istä killistelevät punareunaiset silmät. Hämmästynyt Göran saa kuulla Clitonian kuolemanrangaistuskäytännön historian.
- Ei täällä suuria rikoksia tehdä, rangaistuskin on muodollinen; usein kuningas armahtaa jo muutaman kuukauden tai vuoden jälkeen. Joku tuomittu kuolee vanhuuteenkin. Mutta otetaanpa nyt oluet, samaa ainetta kuin pyövelin ja tuomittujen tuopissa!
Olut on hyvää ja vahvaa; pian miesten kielenkannat aukeavat, tai ainakin höltyvät, ja puheet kääntyvät Göranin kotimaahan.
Muistettakoon, että eletään 1970-lukua, asenteet ovat globalisoitumisen myötä muuttuneet niistä ajoista.
- Sinä olet siis Finland-nimisestä maasta?
- Kyllä, se on virallinen nimi, jotkut finnet sitä nimittävät Suomeksi, mutta me ruotsinkieliset pidämme kiinni kansaivälisestä käytännöstä.
- Ruotsinkieliset? Kuinka niin, eivätkö kaikki puhu samaa kieltä?
- Eivät, pieni enemmistö puhuu suomea, se ei ole eurooppalainen kieli ollenkaan, vaan se on tullut jostakin Aasian puolelta. Idässä asuvat suomalaiset ovat enemmän itäistä rotua kuin me länsisuomalaiset. Pääkaupunkiseudullekin on pesiytynyt nykyään itäistä porukkaa.
- Onko pääkaupunki keskellä maata?
- Ei tietenkään, se on etelärannikolla, josta on hyvät yhteydet kaikkialle. Laivalla pääsee Ruotsiin ostoksille, aika lähellä on myös Sovjetunioniin kuuluva Estland, jossa kaiketi puhuvat suomen tapaista kieltä. Siellä ei ole mitään ostettavaa. Finlandin ja Sverigen välissä on Åland, joka kuuluu kyllä Finlandille, mutta jonne ei suomenkielisillä ole asiaa asumaan eikä töihin. He pitävät näin yllä hienoa kulttuuriaan.
- Onko Finlandilla kuningas?
- Sitä kai yrittivät joskus, mutta maata hallitsee nyt presidentti. Hän on ollut virassaan jo 1950-luvulta lähtien.
- Eikö teillä ole pidetty vaaleja?
- Vaaleja pidetään, mutta aina on sama mies valittu uudestaan. Sovjetunionissa saattavat pahoittaa mielensä, jos joku muu valittaisiin.
(jatkuu...)
8.2.2011
Museo tuurilla
Päivän taidekuvana 8. helmikuuta 1880 syntyneen Franz Marcin "Keltainen lehmä". Marc oli saksalaisen Der Blaue Reiter-ryhmän perustajia ja maalasi alkutuotantonsa aikana paljon eläinaiheita, varsinkin hevosistaan hänet tunnetaan.
Keltainen väri kuvasi hänen mielestään naisellisuutta, onnellisen naisellisen näköisenä etualan lehmä ilmaan potkaiseekin.
Kuvan teoksen alkuperäiskappale on New Yorkin Guggenheim-museossa.
Yksi kansakuntaamme syvästi raastava keskustelunaihe on Helsinkiin kaavailtu Guggenheim. Semmoinen on jo ainakin Bilbaossa, josta museo on tehnyt kansainvälisen kaupungin ja houkutellut sinne 900000 kävijää.
Syksyllä Dortmundissa käydessäni tutustuin sikäläiseen monitoimitaidelaitokseen. Se on rakennettu olutpanimon tontille firman sponsoroimana. Helsingissä on Sinebrychoffin taidemuseo. Guggenheimia voisivat sponsoroida suomalaiset firmat, joista nyt tulee ensimmäisenä mieleen Olvi ja Laitilan Virvoitusjuomatehdas. Jos näille sponsorointilinjoille lähdettäisiin, museon paikka olisi siis joko Laitilassa tai Iisalmessa.
En ole koskaan muistaakseni käynyt Laitilassa, mutta jos sinne tulisi Guggenheim-museo, voisin piipahtaakin. Laitilakin vetäisi 900000 turistia vuodessa, ei paha. Tietysti voitaisiin rakentaa kaksikin museota, toinen Varsinais-Suomeen ja toinen Ylä-Savoon. Iisalmelaiset ja laitilalaiset sitten tekisivät vierailuja toistensa laitoksiin ja yrittäisivät saada murteesta selvää.
Jos hylätään tuo olutsponsorointi ja mietitään vielä hyvä paikka, se olisi eittämättä Tuurin kyläkauppa. Sielläkään en ole koskaan käynyt, hyvä kauppa se varmaan on - tyttäreni toi sieltä vuosia sitten tuliaiseksi 1950-lukumallisen muovisen päänpesuharjan, tiedättehän semmoisen pyöreän, jossa on yläpuolella tappi tai rengas.
Tuurin Guggenheimia tultaisiin katsomaan Afrikasta ja Etelä-Amerikasta asti.
Keltainen väri kuvasi hänen mielestään naisellisuutta, onnellisen naisellisen näköisenä etualan lehmä ilmaan potkaiseekin.
Kuvan teoksen alkuperäiskappale on New Yorkin Guggenheim-museossa.
Yksi kansakuntaamme syvästi raastava keskustelunaihe on Helsinkiin kaavailtu Guggenheim. Semmoinen on jo ainakin Bilbaossa, josta museo on tehnyt kansainvälisen kaupungin ja houkutellut sinne 900000 kävijää.
Syksyllä Dortmundissa käydessäni tutustuin sikäläiseen monitoimitaidelaitokseen. Se on rakennettu olutpanimon tontille firman sponsoroimana. Helsingissä on Sinebrychoffin taidemuseo. Guggenheimia voisivat sponsoroida suomalaiset firmat, joista nyt tulee ensimmäisenä mieleen Olvi ja Laitilan Virvoitusjuomatehdas. Jos näille sponsorointilinjoille lähdettäisiin, museon paikka olisi siis joko Laitilassa tai Iisalmessa.
En ole koskaan muistaakseni käynyt Laitilassa, mutta jos sinne tulisi Guggenheim-museo, voisin piipahtaakin. Laitilakin vetäisi 900000 turistia vuodessa, ei paha. Tietysti voitaisiin rakentaa kaksikin museota, toinen Varsinais-Suomeen ja toinen Ylä-Savoon. Iisalmelaiset ja laitilalaiset sitten tekisivät vierailuja toistensa laitoksiin ja yrittäisivät saada murteesta selvää.
Jos hylätään tuo olutsponsorointi ja mietitään vielä hyvä paikka, se olisi eittämättä Tuurin kyläkauppa. Sielläkään en ole koskaan käynyt, hyvä kauppa se varmaan on - tyttäreni toi sieltä vuosia sitten tuliaiseksi 1950-lukumallisen muovisen päänpesuharjan, tiedättehän semmoisen pyöreän, jossa on yläpuolella tappi tai rengas.
Tuurin Guggenheimia tultaisiin katsomaan Afrikasta ja Etelä-Amerikasta asti.
7.2.2011
Helmikuudes
Tämmöistä meillä oli eilen, helmikuun kuudentena. Teetti taas vähän lumitöitä, snowjob, uutta myräkkää odotellaan keskiviikoksi.
Televiisiosta tuli monta tuntia hyvää ohjelmaa, ensin Amerikan Idolia kolme tuntia ja sitten suomalaista tunnin verran. Olen jo niin vanha ja kalkkeutunut, että katselen nuorten ihmisten pyrkimyksiä unelmiaan kohden oikein mielelläni. Onhan se tietysti niin kaupallista, että kyllä hallituksen pitäisi tehdä jotakin, vai kuka se näistä päättää.
Kaupallista menoa pitää pakosti harrastaa muutenkin. Jauhelihakin haetaan kaupasta, kun meillä tuossa ulkorakennuksessa ei ole nautoja eikä sikoja.
Iso puu keskellä kuvaa on ruotsinpihlaja, Sorbus intermedia, sen takana on siperiankuusi, koivuja, vaahteroita ja lehtikuusi, vasempana on omenapuita, jotka tuottivat viime hellekesänä hyvän ja tavallista hapottomamman sadon.
Ruotsinpihlajan tieteellinen nimi tuntuisi viittaavan netistä hankittavaan juomaan?
Clitonialaiseen vuoristokulttuuriin palataan lähipäivinä.
Televiisiosta tuli monta tuntia hyvää ohjelmaa, ensin Amerikan Idolia kolme tuntia ja sitten suomalaista tunnin verran. Olen jo niin vanha ja kalkkeutunut, että katselen nuorten ihmisten pyrkimyksiä unelmiaan kohden oikein mielelläni. Onhan se tietysti niin kaupallista, että kyllä hallituksen pitäisi tehdä jotakin, vai kuka se näistä päättää.
Kaupallista menoa pitää pakosti harrastaa muutenkin. Jauhelihakin haetaan kaupasta, kun meillä tuossa ulkorakennuksessa ei ole nautoja eikä sikoja.
Iso puu keskellä kuvaa on ruotsinpihlaja, Sorbus intermedia, sen takana on siperiankuusi, koivuja, vaahteroita ja lehtikuusi, vasempana on omenapuita, jotka tuottivat viime hellekesänä hyvän ja tavallista hapottomamman sadon.
Ruotsinpihlajan tieteellinen nimi tuntuisi viittaavan netistä hankittavaan juomaan?
Clitonialaiseen vuoristokulttuuriin palataan lähipäivinä.
4.2.2011
Jos lunta tulee...
Washington D.C:ssa valmistauduttiin lumen tuloon huolella vuonna 1923. Kuva on Shorpy-sivustolta, linkki edellisessä jutussani.
Voces intimae
Bloggaaja VonPee "Söpinöitä"-blogissaan (linkki sivupalkissa) kertoo YLE:n uutisesta jonka mukaan amerikkalaisen professori Moskowitzin mielestä ihmisten tulisi kertoa kuulemistaan päänsisäisistä äänistä. Moskowitzin mukaan muutkin kuin skitsofreenikot voivat niitä kuulla. Jutusta ei käy kuitenkaan ilmi, tulisiko mahdollisesti kuuluvia käskyjä totella.
Professori Moskowitz tuo nimensä kautta mieleen asioita autoilusta viitisenkymmentä vuotta sitten. Tämä ja samaan aiheeseen liittyvät sivut ovat eniten avattuja tässä blogissa. Viimeksi eilen Ukrainasta ja Lohjalta käsin niitä luettiin.
Ääniä kuunnellaan myös kuvassa, joka on peräisin täältä. Siinä ei niinkään näytä olevan kyse sisäisistä vaan enemmänkin ulkoisista ja etäisistä äänistä. 1960-luvulla, kun stereotekniikka ja HiFi oli uutta ja muodikasta, eräät kaverini veivät kaiuttimet katolle ja kytkivät ne mikrofonien liitäntöihin nappaamaan ääniä ulkoa. Kuinkahan kuvassa näkyvät stereokuulokkeet toimisivat toisinpäin?
Sisäisiä ääniä ilmentää myös alla näkyvä ja kuuluva jousikvarteton osa vuodelta 1909.
Professori Moskowitz tuo nimensä kautta mieleen asioita autoilusta viitisenkymmentä vuotta sitten. Tämä ja samaan aiheeseen liittyvät sivut ovat eniten avattuja tässä blogissa. Viimeksi eilen Ukrainasta ja Lohjalta käsin niitä luettiin.
Ääniä kuunnellaan myös kuvassa, joka on peräisin täältä. Siinä ei niinkään näytä olevan kyse sisäisistä vaan enemmänkin ulkoisista ja etäisistä äänistä. 1960-luvulla, kun stereotekniikka ja HiFi oli uutta ja muodikasta, eräät kaverini veivät kaiuttimet katolle ja kytkivät ne mikrofonien liitäntöihin nappaamaan ääniä ulkoa. Kuinkahan kuvassa näkyvät stereokuulokkeet toimisivat toisinpäin?
Sisäisiä ääniä ilmentää myös alla näkyvä ja kuuluva jousikvarteton osa vuodelta 1909.


















