George Gilbertin 53 ohjetta huilistille

As air moves slower a low note will result.
Practice the slow movement of J.S. Bach 'a' minor sonata. Make use of this to play descending intervals for the mysterious sound.
Use dark sound over MF.
Don't tune by using dynamics.
Don't push lips foreword for high notes unless they are soft.
Don't advertise a breath.
Use the lips more than the chin for flexibility.
Practice with no vibrato to hear true sound.
"Parade of Knowledge" (not a compliment).
Don't cover up a problem - expose it & fix.
Look like you are sharing with the audience.
Soft is short.
The tongue causes the pitch to rise.
Don't confuse endings with diminuendos.
Keep head up to slacken the jaw.
No change in lips past G3.
Forte = longer note length. Piano = shorter note length.
Forte & Piano are different tone colors.
Try various vowel sounds for throat relaxing.
Practice effects on abstract works not pieces.
After a long faded ending due to long phrase begin again at the same strength you left off.
Vocalize before playing.
Don't accentuate the obvious.
Don't learn through pieces.
Don't edit on the basis of poor technique.
Tenuto lines - push with blowing & vibrato.
Use the effect of addition of vibrato to a note sparingly.
Sound must stay the same when using the tongue.
High G# needs the correct amount of air to play easily.
Keep enough breath support to keep tongue moving.
Top lip too tight will cause a whistle in the sound.
Open teeth more for fast tongue.
Every note has a life of it's own.
Pitch up for G#2 - add bottom hand + C# key.
A short note is always preceded by a shortened note.
Use Unfinished Sym. for develpoing tone color.
Reach for the flute and then bring it to you.
Players duty is to present what the composer has written - not what you think he has written.
Lock teeth and move lips to demonstrate flexibility.
Intonation is 90% knowledge of instrument.
Look for tension in fingers.
Rules of music are independent of the instrument.
Muscles on side of nose can be used to pull up corners of mouth.
Practice by eliminating that which you don't do well.
Don't use the cheek muscles to tighten lips.
Fix one little thing each day.
Please solve your problems in advance so I can help you more.
Anger = shaking of voice : Emotion = vibrato.
Always investigate how the vibrato whould be applied to each piece.
Move tongue more slowly when tonguing between lips on low notes.
How will a piece affect other people?
Play on the inside of lips for a mysterious sound.
Anything that you can't do is important.

Hiiri hyppäs, katti karkas

Karkauspäivä, kuka vai mikäkö karkaa, mopoko? Länsimurteissa karkaaminen tarkoittaa hyppäämistä, ja niinpä puukalenterin aikana tappia ei siirrettykään seuraavaan reikään, vaan karkuutettiin paikallaan. Karkauspäivänä naiset saavat kosia, ja jos kosittava antaa rukkaset, hänen pitää antaa myös hamekangas. Englannissa riittää rukkaset tai hanskat.

Kalavelan päivä

Suomen suurmiehet, Lönnrot ja Kekkonen ovat torpanpoikia. Eivät koripalloilijoita, vaan muuten suuria, noin niinkuin henkisesti. Paikkarin torpasta en ole varma, oliko se alunpitäen savupirtti, mutta Lepikon torppa oli; tosin ei enää Kekkosen aikana. Suomen kansalliseepos on Kalevala, koonnut, kirjoittanut ja muokannut E. Lönnrot, ja kalevalaista alkuperää on myös U. K. Kekkosen K niinkuin Kaleva.

Näen ikkunasta kaksi Suomen lippua saloissaan ja parven naakkoja vastapäisen talon savupiipun juuressa. Lunta sataa, lämpö vähän miinuksella, Kalevalan päivä.

Koulussa Kalevalaa piti lukea. En lukenut, kuten en muitakaan läksyjä. Lapsena tutustuin teokseen nimeltä "Lasten Satu-Kalevala", by Tuomi Elmgren-Heinonen & Kirsti Gallen-Kallela. Siinä oli viehättäviä kuvia, mm. Ilmatar tissit paljaana kellumassa alkumeressä ja Vipusen Antti, jonka avoimeen suuhun Väinö rohkeasti astuskeli. Ihan niinkuin tuossa Maapallon Eläinkuvastossakin, kirjassa oli vain harvakseltaan värikuvia. Mustavalkoisia piirroksia oli mukava värittää värikynillä. Ilmattaresta esimerkiksi tuli oikealla ehostuksella entistäkin vetävämpi babe.

Miettelyjä

Ensimmäisen olen keksinyt itse, toista en:

Ihminen on onnellinen, jos häneltä puuttuu 4 asiaa:
- liika raha
- liika työ
- liika vastuu toisista ihmisistä
- edellisistä puutteista johtuva katkeruus

Älkää tehkö ihmisille niinkuin haluaisitte itsellenne tehtävän, vaan niinkuin he haluaisivat itselleen tehtävän.

Eläinten ihmemaa

Maapallon Eläinkuvasto 1940-50 -lukujen vaihteesta oli ja on vieläkin yksi lempikirjoistani, nahkaselkäinen (mitähän eläintä?) järkäle. Kirjan on toimittanut Lauri Hirvensalo, ja asennetta löytyy. Eläimet ovat viekkaita, älykkäitä, julmia ja omaavat muitakin inhimillisiä avuja. Kirjan ensimmäinen kuvateksti kuuluu muistaakseni: "Neekeripoika nuoren orankin ja simpanssin seurassa". Ei sentään sanota kuka heistä on kukakin. Paitsi neekereistä, kerrotaan myös arabeista, joiden siivottomia asuinsijoja verrataan harjalinnun (Upupa Epops) ulosteiden ja ruoanjätteiden kuormittamaan pesään, jonka hirveydessä poikasraukat elämänsä alkutaipaleen joutuvat viettämään.

Kotimaisista elikoista kaikkein kovimman tuomion saa varpunen, jonka pesät ja poikaset kirjoittaja vaatii ehdottomasti hävittämään aina ja kaikkialla. No, varpunen on aika lailla jo Suomesta hävinnyt, liekö Eläinkuvasto vaikuttanut asiaan.

Jännä on juttu siitä, kun karjapaimenen saappaaseen iskeytyy kalkkarokäärme, ja miesparka menehtyy myrkytykseen. Kaveri perii bootsit, ja eikä aikaakaan, kun tämäkin kannetaan saapasmäkeen. Kun vielä kolmannellekin veikolle käy samoin, saappaita tutkitaan tarkemmin ja huomataan matelijan myrkkyhampaiden jääneen kengänkärkeen kiinni.

Kirjan kuvitus on etupäässä saksalaisperäistä piirrosjälkeä, joukossa Wright-veljesten lintukuvia ja muutamia valokuvia. Kuvat ovat enimmäkseen mustavalkoisia, joten lintujen tunnistaminen niiden perusteella tuottaa vaikeuksia. Värillisiä kuvaliitteitä toki löytyy, ja jos metsässä sattuu vastaan tulemaan jääkarhu, mandrilli tai saksanhirvi, on lajinmääritys kuvan perusteella helppoa.

Olisitko muuten mielummin fenekki vai djerboa?

Peli ja soitto

Tiedusteltaessa avioliiton tarkoitusta Esko Nummisuutari toteaa sen olevan "peli ja musiiki ja palavat olkilyhteet aidanseipäissä". Muistin ensin lauseen kuuluvan "peli ja soitto jne...", mutta tarkistin sen Gutenberg-sivustolta, josta löytyy mm. lähes koko Kiven tuotanto olviretkineen ja Selman juonineen. Mietin peliä ja soittoa siksi, että suomen kielessä pelaamisen, pelimannitoiminnan verbin lisäksi käytetään musiikin tuottamisesta myös teonsanaa "soittaa". Englannissa playing on soittamista, leikkimistä, näyttelemistä ja muuta turhanaikaista puuhailua, ruotsissa samat asiat ilmaistaan spela-verbillä, saksalaiset turvautuvat sanaan spielen.

Musiikintekoa on meillä siis kaiketi arvostettu, kun sille on annettu oma verbi. Virossa soittaminen tarkoittaa ajamista; Suomessakin joissakin tilanteissa saatetaan taksikuskille tai epämiellyttävälle vävyehdokkaalle tokaista: "Antaa soittaa!" Tuskin käskyn kohde silloin alkaa kaivaa huuliharppua taskustaan, vaan osaa painaa kaasua.

Farmarit vai mainarit?

Kun kangaskauppias Levi Strauss sai Amerikan kultaryntäyksen aikana päähänpiston teettää kaupaksi menemättömästä sinisestä telttakankaasta niiteillä varustettuja housuja, muuttui maailma taas kappaleen matkaa parempaan suuntaan.

Indigonväriset vaatekappaleet oli tarkoitettu kaivosmiesten kamppeiksi, taskut vahvistettiin niitein, jotta ne kestäisivät kultakimpaleiden painon repeämättä. Keksintö sinänsä, tämä tai jokin muukaan, ei aina edusta suurta innovatiivisuutta. Tässäkin innovatiivisuus astui esiin vasta, kun mainareitten housuja rupesivat käyttämään farmarit ja sitten tietysti kapinalliset nuoret. Kaivosmiesten housujen käyttö nuorten kapinamielisyyden ilmentäjänä on luovuuden korkea-asteinen saavutus.

Suomen teollisuus alkoi valmistaa farkkuja, kun - luotettavan kertomuksen mukaan - valmistaja osti ulkomaiselta merimieheltä housut jalasta, ratkoi saumat ja teki kaavat, joiden mukaan vaatekappaleita alettiin tehdä.

Kirjoittelen tätä jamekset jalassa. Jotain kapinaa ne varmaan edustavat, en vain ihan tarkkaan muista, mistä tässä kaikessa on ollut kysymys.

Hi-de-ho

Lempparimusiikkinani mainitsen muiden muassa Cab Callowayn. Itse asiassa mielimusiikkia on paljon ja useasta genrestä. Joka tapauksessa Hi-de-ho Cab pistää itsensä peliin viimeisen päälle esityksissään, erityisesti nuorempana - monilta meiltähän tahti taantuu iän myötä. Callowayn bändin tunnussävelmä oli St. James Infirmary, josta pienellä muuntelulla kehkeytyi Minnie the Moocher, joka oli sittemmin piirrettyjen aaveiden esittämä Betty Boop-elokuvassa ja myös numerona Blues Brothers-elokuvassa.

Callowayn Cotton Club-orkesteriin kuuluivat 1940-luvun alussa mm. rumpali Cozy Cole, saksofonisti Chu Berry (ei Chuck) ja trumpetisti Dizzy Gillespie, joka kuitenkin joutui kärhämään kapellimestarin kanssa ja pisti tätä puukolla. Näin kerrotaan.

Mies, joka murhasi musiikin

Spike Jonesin City Slickers-orkesteri innoitti mm. Speden Bluff Brothersia. Lyömäsoitintaiteilija Jones turmeli musiikkia laidasta laitaan.

Suurimpia hittejä oli aikoinaan sotapropagandistinen Der Fuehrer's Face, tässä sanat:

When Der Fuehrer says, "We ist der master race"
We HEIL! HEIL! Right in Der Fuehrer's face
Not to love Der Fuehrer is a great disgrace
So we HEIL! HEIL! Right in Der Fuehrer's face
When Herr Gobbels says, "We own der world und space"
We HEIL! HEIL! Right in Herr Gobbels' face
When Herr Goring says they'll never bomb this place
We HEIL! HEIL! Right in Herr Goring's face

Are we not the supermen
Aryan pure supermen
Ja we ist der supermen
Super-duper supermen
Ist this Nutzi land not good?
Would you leave it if you could?
Ja this Nutzi land is good!
Vee would leave it if we could
We bring the world to order
Heil Hitler's world New Order

Everyone of foreign race will love Der Fuehrer's face
When we bring to der world disorder

When Der Fuehrer says,
"We ist der master race"
We HEIL! HEIL! Right in Der Fuehrer's face
When Der Fuehrer says, "We ist der master race"
We HEIL! HEIL! Right in Der Fuhrer's face.

Youtubessa on tästä useampia versioita, mm. Disneyn tuottama Donald Duck.

Lisää vertailuja

Musiikin lisäksi on hyvä kiistellä makuasioista muillakin elämän alueilla. Otetaanpa nyt vaikka II Isänmaallisen Maailmansodan hävittäjälentokonetekniikka. Kaikki Airfixiin, Revelliin, Korkeajännitykseen ja Siivet-lehteen (tässä julkaisussa oli ainakin yksi todella hyvä ääriviivattoman tussipiirrostekniikan ja kuitenkin tarkat yksityiskohdat hallitseva taiteilija; esimerkiksi Boulton Paul Defiant-yöhävittäjäkertomus on jäänyt mieleen film noir-tyyppisenä grafiikkana) tutustuneet osasivat kinata, kumpi on parempi, Spitfire vai Messerschmitt, Focke Wulf vai Hawker Tempest.

Netistä löytyi juttu sodan loppupuolella V-1:ä metsästäneestä ja koneineen maahan pudonneesta lentäjästä, joka omaisten käsityksen mukaan oli aikanaan haudattu kuten sankarille kuuluu. Koneen hylky putoamispaikalla julistettiin koskemattomaksi sotamuistoksi. Viime vuosituhannen lopulla paikalla teki kuitenkin kaivauksia sotamuistojen keräämiseen erikoistunut henkilö, joka löysi koneen jäännöksistä osittaisen lentäjän; tältä oli aikanaan haudattu vain nähtävästi irti repeytyneet jalat. "Arkeologi" pisti taskuunsa lentäjän amuletin ym. kiinnostavaa irtonaista. Asia tuli julki, ja omaiset nostivat tapauksesta oikeusjutun. Tätä on näköjään puitu useissakin brittilehdissä, tässä Tempest-sivujen antia: http://www.hawkertempest.se/kosh.htm.

Jos saman puolen vehkeitä vertaillaan, voidaan keskustella Spitfirestä ja Tempestistä. Spitin saadessa Rolls Royce Merlinin tilalle Griffonin, oli monella vanhalla entiseen tottuneella lentäjällä vitsit vähissä, kun tehokkaampi moottori kampesikin nousussa eri suuntaan pyöriessään eri suuntaan.

Lentokonemoottoreista käytetyimpiä sodan aikaan ja jälkeenkin on amerikkalainen Francis Prattin & Amos Whitneyn Wasp-tähtimoottori muunnelmineen. Tämänkaltaiset voimalaitteet kuljettavat mm. Aku Ankan sivuilla seikkailevien Mikki Hiiren ja Hessu Hopon DC 3-konetta. Aku Ankan kielen muututtua joskus 1970-80 -luvun vaihteessa osin käsittämättömäksi arkaismien ja sivistyssanojen puuroksi - johtui todennäköisesti ankkojen housuttomuuskohusta, jolloin haluttiin todistaa julkaisun sivistyksellistä painoarvoa - voitiin eräässä kertomuksessa lukea kohtaus, jossa sankarimme tekivät pakkolaskun mereen, koska kerosiini oli loppunut. Näinköhän Wasp olisi jyrähtänyt käyntiinkään kerosiinin voimalla.

Tikusta asiaa

Varo, ettei lapsikulta pääse raapaisemaan tulta. Näin sanottiin ainakin 50-luvun valistuksessa, voi olla, että jo aikaisemminkin. Nuo menneet vuosikymmenet olivat antoisia etikettien kerääjille. Suomalainen tulitikkuteollisuus pilkkoi ja paketoi haapaa vaikka minkämaalaisilla etiketeillä varustettuihin askeihin. Kuvia oli Lontoon takseista Afrikan kameleihin. Laatikko, joka sekin oli puuta sisälsi keskimäärin/i medeltal 50 kpl/st tulitikkua/tändstickor. Nykyään vain 40, joista niistäkin puolet kelvottomia.

On aina hyvä tehdä vertailuja, niiden perusteella pääsee kiistelemään makuasioista. Makuasioista voi ja pitääkin kiistellä. Yksi kiistanaihe lienee tikut vai sytkäri, muutamia muita musiikkiin liittyviä seuraavasti:

Rummut: Gretsch vai Ludvig
yhtyeet: Rolling Stones vai Beatles
kitarat: Fender vai Gibson
vahvistimet: Fender vai Marshall
pianot ja suklaa: Fazer vai Hellas
saksofonit: Selmer vai Buffet
säveltäjät: Bach vai Händel
viulut: Amati vai Stradivari

Eräältä musiikkineuvokselta kysyttiin, kumpi on parempi säveltäjä, Sibelius vai Malmstén, johon tämä vastasi diplomaattisesti kyseisten henkilöiden painivan eri sarjoissa, jolloin kysyjä ihmettelemään, että painiiko Sibelius.