Varo, ettei lapsikulta pääse raapaisemaan tulta. Näin sanottiin ainakin 50-luvun valistuksessa, voi olla, että jo aikaisemminkin. Nuo menneet vuosikymmenet olivat antoisia etikettien kerääjille. Suomalainen tulitikkuteollisuus pilkkoi ja paketoi haapaa vaikka minkämaalaisilla etiketeillä varustettuihin askeihin. Kuvia oli Lontoon takseista Afrikan kameleihin. Laatikko, joka sekin oli puuta sisälsi keskimäärin/i medeltal 50 kpl/st tulitikkua/tändstickor. Nykyään vain 40, joista niistäkin puolet kelvottomia.
On aina hyvä tehdä vertailuja, niiden perusteella pääsee kiistelemään makuasioista. Makuasioista voi ja pitääkin kiistellä. Yksi kiistanaihe lienee tikut vai sytkäri, muutamia muita musiikkiin liittyviä seuraavasti:
Rummut: Gretsch vai Ludvig
yhtyeet: Rolling Stones vai Beatles
kitarat: Fender vai Gibson
vahvistimet: Fender vai Marshall
pianot ja suklaa: Fazer vai Hellas
saksofonit: Selmer vai Buffet
säveltäjät: Bach vai Händel
viulut: Amati vai Stradivari
Eräältä musiikkineuvokselta kysyttiin, kumpi on parempi säveltäjä, Sibelius vai Malmstén, johon tämä vastasi diplomaattisesti kyseisten henkilöiden painivan eri sarjoissa, jolloin kysyjä ihmettelemään, että painiiko Sibelius.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti