Kun kangaskauppias Levi Strauss sai Amerikan kultaryntäyksen aikana päähänpiston teettää kaupaksi menemättömästä sinisestä telttakankaasta niiteillä varustettuja housuja, muuttui maailma taas kappaleen matkaa parempaan suuntaan.
Indigonväriset vaatekappaleet oli tarkoitettu kaivosmiesten kamppeiksi, taskut vahvistettiin niitein, jotta ne kestäisivät kultakimpaleiden painon repeämättä. Keksintö sinänsä, tämä tai jokin muukaan, ei aina edusta suurta innovatiivisuutta. Tässäkin innovatiivisuus astui esiin vasta, kun mainareitten housuja rupesivat käyttämään farmarit ja sitten tietysti kapinalliset nuoret. Kaivosmiesten housujen käyttö nuorten kapinamielisyyden ilmentäjänä on luovuuden korkea-asteinen saavutus.
Suomen teollisuus alkoi valmistaa farkkuja, kun - luotettavan kertomuksen mukaan - valmistaja osti ulkomaiselta merimieheltä housut jalasta, ratkoi saumat ja teki kaavat, joiden mukaan vaatekappaleita alettiin tehdä.
Kirjoittelen tätä jamekset jalassa. Jotain kapinaa ne varmaan edustavat, en vain ihan tarkkaan muista, mistä tässä kaikessa on ollut kysymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti