Kohti vegaaniutta 3.

Anna läimäyttää oven kiinni niin kovaa kuin jaksaa. Itku on tulemaisillaan.

- Mitenkä tässä nyt näin, hän nyyhkyttää. - Mistä se tuon veganismin on saanut päähänsä, eihän semmoisesta ole ollut puhetta. Ei kai ryyppääminen ja nyhtöpossun syönti ole mitään vegaaniutta - vähittäistäkään.

Anna päättää kysyä neuvoa kasvissyöntiä harrastavalta ystävältään. Täytyy myöntää, että häntä itseäänkin ajatus viehättää, mutta kun mies on koko ajan ollut tinkimätön lihansyöjä, ei ole ollut oikein tilaisuutta.

Kotona Usko tarttuu kännykkään ja soittaa sihteerilleen. Kunnanjohtaja ilmoittaa tulevansa illalla pidettävään kunnanhallituksen kokoukseen ja valmistelevansa esityksiään kotona. Äsken juotu imelähkö juoma hiukoo, ja mies menee jääkaapille. Sinisestä lenkistä leikataan paksuja viipaleita ja nautitaan kylmänä sinapin kera. Makkaraa jää tähteelle, ja veganisoitumistaan tavoitteleva syöjä ei vielä laita rastia Sininen lenkki-ruutuun.

Uskoa harmittaa, kun ei ole ehtinyt kertoa Annalle tarkemmin projektistaan. Vaimo oli lähtenyt töihin kovin äkkinäisesti. - Huono päivä joskus itse kullakin, hän miettii.

Usko on laatinut taulukon vegaanille sopimattomista ruoista ja muista varusteista. Tarkoitus on merkata aina viimeistä kertaa syöty lajike ennen vähittäistä siirtymistä kohti täydellistä ruokavaliota. Vaatteet ja kengät vaihdetaan, kun ruoka-asia on kunnossa.

Hyvä lukija; vaeltaessasi kohti siintävää hallintokeskusta keskisuuren kunnan kuntakeskuksen kevättalvista pääkatua aamulla, askeltesi narahdellessa yöllä sataneella pakkaslumella, kuuloaistisi rekisteröimässä aamun vähäisen liikenteen ja pikkuvarpusten ääniä, päämääräsi silhuetin peittyessä osittain hetkiseksi valkeaan koulutaksin pakokaasupilveen, jonka tuoksu tuo mieleesi muistoja varhaisilta vuosikymmeniltä, saatat olla elämääsi tyytyväinen tai ainakin kaikki tämä valmistaa sinua kohtaamaan alkavan päivän askareet tyynenä ja virkistyneenä - toisin kuin Usko Kylmäsen, joka päätti aloittaa työpäivänsä vasta iltakuudelta valmistautuen sitä ennen kotonaan veganiuden vaativiin haasteisiin.

Makkaran kyytipojaksi Usko joi pari olutta. Ne olivat valmistusaineiltaan ilman eläinperäisiä tuotteita, joten kirjausta ei tarvinnut suorittaa. Kello läheni puoli kuutta, Annaa ei näkynyt, ja Usko muisti tämän menevän opettamaan kansalaisopistoon englantia.

Martin Luther Kingin lause "I have a dream", jonka Usko oli työhaastattelussa sanonut vastauksena kielitaitoa mittaavaan kysymykseen, oli otettu pian opiston englanninpiirin motoksi. Paikallinen franchising-kioskiyrittäjä, joka oli myynyt kymmenen vuoden aikana maakunnassa eniten voittaneita Ässä-arpoja, oli opiskelemassa englantia ja suositteli unelma-slogania Veikkauksen aluejohtajalle, joka innostui siitä ja lupasi kertoa asiasta ylemmissä portaissa.

Usko laittaa salkkuunsa läppärin ja työpöydällä olevan paperinipun, jonka olettaa koostuvan kunnanhallituksen kokoukseen liittyvistä dokumenteista. Päällystakki ylle, hattu päähän, hansikkaat käteen, ulko-ovi lukkoon, ja mies on valmis kohtaamaan päivän työelämän virkahaasteet.