Hiihtoloma

Paikkaseudullamme on parhaillaan talviloma kulumassa. Sattumalta se koskettaa myös minua tämän viikkoa kestävänä vapaana omaishoitajan työstä. Lomaa hiihdosta olen pitänyt jo yli kaksikymmentä vuotta. Huomenna kuitenkin ajelen kuntoutuskekukseen, jossa on tarkoitus fysioterapeutin tunnilla kokeilla, joko ja millä keinoin kuntoutettavan on mahdollista istua oman auton penkille. Matkustus KELA-takseissa jatkuu kuitenkin. Kolmensadan euron omavastuu on nyt maksettu. Kahdellatoista 25 €:n matkalla se tuli täyteen vuoden alusta lukien. Silloin kun itse kymmenisen vuotta sitten jouduin sairaalamatkojen taksia maksamaan, hinta oli 9 euroa. viime vuonna se oli 16. Nykyään siis kilometrin päässä olevassa terveyskeskuksessa edestakainen käynti maksaa viisikymppiä. Kun nyt Rehula vatuloi sote-uudistuksen ja viinanmyynnin merkeissä, voisi tietysti taksille antaa mahdollisuuden pyörähtää tuetusti myös Alkossa.

Tänään päätin lähteä etelän-matkalle. Auto oli kuorruttunut muutaman päivän aikana lumella, joka aamuöisen vesisateen ja sumun vaikutuksesta oli itsestään lähtenyt poistumaan katolta ja konepelliltä, kuten myös ulkorakennuksen peltikatolta.

En ryhtynyt kinosta suuremmin lapioimaan. Odotan, että yöpakkaset jäädyttävät sen kiinteämmäksi. Hauskempaa ja kuntoa kohottavampaa on siten.

Eteläpuolinen naapurikaupunki oli yhtä sumuinen kuin sen emäpitäjäkin. Löysin kuitenkin vanhalta muistilta tavoittelemiini kohteisiin.

Sukulaismieheltä tuli puhelu kaupan parkkipaikalla ollessani. Hän pyysi soittamaan huilua viime marraskuussa 100 vuotta täyttäneen anoppinsa hautajaisiin. Lupauduin ja sanoin tiedottavani, mitä kappaleita voisi olla listalla.