30.4.2015

Rauhallista vappua!



Vintern rasat ut bland våra fjällar,
drivans blommor smälta ner och dö.
Himlen ler i vårens ljusa kvällar,
solen kysser liv i skog och sjö.
Snart är sommarn här i purpurvågor,
guldbelagda, azurskiftande
ligga ängarne i dagens lågor,
och i lunden dansa källorne.

Ja, jag kommer! Hälsen, glada vindar,
ut till landet, ut till fåglarne,
att jag älskar dem, till björk och lindar,
sjö och berg, jag vill dem återse,
se dem än som i min barndoms stunder
följa bäckens dans till klarnad sjö,
trastens sång i furuskogens lunder,
vattenfågelns lek kring fjärd och ö.

Lyssna vill jag, huru vinden susar
uti halvutspruckna björkars lund,
spegla mig i sjön, där anden krusar
med sin köl det mångbeglänsta sund,
och i famnen av naturen drömma
vårens dröm, som ingen tröttat än,
och min sorg i jaktens lund förglömma,
fri som skyn där uppå himmelen.

Forsen kastar sig i havets sköte,
se, hur vild, med vilken stämmas dån!
Är det ej, som hela Mälarn göte
åter på en gång sitt rika lån?
Och han är likväl så hög om kvällen
som om morgonen, och tusen år
fylla honom kanske än från fjällen
lika rik och härlig varje vår.

Och med varje maj hans holmar gunga
sina kronor i dess klara våg,
och i varje vår hans fåglar sjunga
lika ömt med lika eldig håg.
Skulle jag, när hela världen svärmar,
sköna vår, blott jag ej le med dig!
Och en snöbäcks sorl, den klippan härmar,
var dock fordom nog att locka mig.

Nej, åt landet, bröder! Tjädern knäpper
nu var morgon i sin furulund.
Vad, om jägarn kopplet varsamt släpper
blott till ögonfägnad på en stund?
Låt oss njuta, låt oss vara glade!
Friskt och härligt hornens toner gå.
Den som hjärta nu att jaga hade
endast på en timma eller två!

Herman Sätherberg 1838

27.4.2015

Pekka, susi ja Sergei

Säveltäjä Sergei Prokofjevin (s. 27.4.1891) tunnetuin sävellys lienee lähinnä lapsille ja heidän kaltaisilleen suunnattu "Pekka ja Susi" vuodelta 1936. Prokofjev oli palannut Neuvostoliittoon Yhdysvalloissa viettämiensä vuosien jälkeen ja ryhtyi säveltämään hallituksen kulttuurikuplan edellyttämän aatteistuksen ja kansan määritellyn käsityskyvyn mukaista musiikkia. On arveltu, että teos olisi luotu parodisessa mielessä ja ns. kieli poskessa. Pekka ja Susi-versioita on tehty useita, ja YouTubestakin niitä löytyy Disneyn ja monen muun animoimista amerikkalaiseen "Peter and the Commissar" muunnokseen. Takavuosina soitin koululaisille Eino Hyyrysen lukemaa, joka minusta on parempi kuin myöhäisempi Lasse Pöystin tulkinta. Pöystistä en muista, mutta Hyyrynen vie suden lopuksi turvallisesti Korkeasaareen. Eläinkirurgi siellä operoinee ankan sen mahasta pois, jolloin kaikki on ihan hyvästi.
Komeata kuunneltavaa on myös seuraava, pianokonsertto numero yksi Argerichin Martan ja Rabinovitchin Aleksanterin tulkintana:

25.4.2015

Kulttuurikupla

Muistelin, että jossakin olen nähnyt kulttuurista kertovan kuvan. Kiipesin kirjahyllylleni linkin kuvassa vasemmalla ylhäällä näkyvien MMM-kirjojen tykö, vedin eturivistä muutaman uudemman pois ja kurotin takaa 50-luvun alkupuolen niteitä.

Yllä oleva kuva löytyi vuoden 1955 kirjasta sivulta 216 lehdistöä ja pilakuvia käsittelevästä osiosta. Kuvan on piirtänyt tanskalainen Robert Storm-Petersen.

Lehtikirjoitusten perusteella taiteilijat ja muut kulttuurihenkilöt elävät eri kuplassa kuin maalaiset ja niiden äänestämät puolueet. Joku ei tunne ketään persuja äänestäneitä. Hyvin paljon mahdollista, jos vaalisalaisuus ei rakoile. Minäkin tunnen muutaman mahdollisesti kyseeseen tulevan, mutta en tiedä, kenen numeron uurnaan tai esikuoreen ovat sujauttaneet.

Eräs kansan- ja Sisun (ei suomalainen automerkki eikä pastilli) edustaja havittelee Kansallista Vallankumousta. Vallankumoukset ovat tietysti mukavia ja kätsiä juttuja järjestää asioita tolalleen, mutta on niillä huonotkin puolensa. Varsin epämiellyttäviä ilmenemismuotoja on esiintynyt, kun vallankumous ja kulttuuri on yhdistetty samaan sanaan kuten suuren itäisen naapurimme vielä suuremmassa itäisessä naapurissa takavuosina. Puhemies siellä oli muuten myös kova uimamies. Paikallisten todistuksen mukaan hän ui joka aamu kolme kertaa Punaisen joen yli. Ongelma koitui siitä, että hän jäi aina eri rannalle mistä oli lähtenyt.

Olen sanonut ennenkin, että hallitus on hyvä - olipa siellä mikä puolue tahansa vallan kahvastossa - niin kauan, kun sen agentit eivät tule aamuyöllä mustalla autolla hakemaan ajelulle ja kyselemään kuulumisia ikävään sävyyn.

16.4.2015

0,5 Q:ta P:sta




Sateli lunta viime yönä. Nyt se on jo sulanut. Peippolauma temmelsi syöttöpaikan ympäristössä. Frincilla coelebsien lisäksi joukossa oli myös jokunen Carduelis chloris. Muutama vuosi sitten opettelin ulkoa lintukuvastossa olleiden suomalaisten siivekkäiden latinalaiset nimet - tai niistä vain ne, joissa kumpikin osa on samankaltainen; Cygnus cygnus, Bubo bubo jne.

Ylimmässä kuvassa ihmisen ja oravan jälki yöllä sataneessa lumessa, keskimmäisessä unikot ja alimmaisessa raparperit tunkevat esiin kevätmaisemaan.

Kevään merkeistä puhuttiin äsken radiossa. Huomattava sellainen on Venäjän suora medialähetys, jossa V. Putin vastaa kansalaisten kysymyksiin. Ohjelma kestää perinteisesti useita tunteja, kysymyksiäkin on etukäteen saapunut jo useita miljoonia.  Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta Putinista.

12.4.2015

Havaintoja Kekkosesta IV

Kertomussarjan kahdessa edellisessä osassa mainittu tölkki on sijoitettu keittiön ikkunalle, josta se hymyilee kadullakulkijoille ja luonnoneläinten ruokintapaikalla talipötkön kimpussa ahertaville tikalle, tiaisille, naakoille ja oraville.

Tämän päivän tehtäviin kuului ennakkoäänestys. Hyvin se meni, eikä jännittänyt yhtään. Sunnuntaina jännitän, eikö nytkään se, ketä äänestin, pääse minua edustamaan. Tosiaan useimmiten vaaleissa on niin käynyt. Onhan siinä se hyvä puoli, että ei tarvitse tuntea myötähäpeää edustajansa toiminnasta ja käyttäytymisesta eduskunnassa. Eilisessä Uutisvuodossa ennakkoäänestyksen lisäksi suositeltiin jälkiäänestyksen järjestämistä. Voisi olla ihan hyvä.

Mitä taas Kekkoseen ja äänestykseen tulee, muistan, kuinka vuoden 1956 kevättalvella hiihtelin talomme viereisellä niityllä, kun vanhemmat kuuntelivat radiossa hoettuja nimiä

11.4.2015

Havaintoja Kekkosesta III

Kuten edellisessä tekstissäni ennustelin, avasin Kekkonen keskiolut-tölkin ja join sisällön jääkaappikylmänä. Kuvasta voi todeta, että lasin sisällys on lager-olueksi tummaa, ja kuvan ulkopuolelta, että vähäinen alkoholipitoisuus (4,2%) oli korvattu runsaalla katkeropitoisuudella. Kitalaen takaosaan jäi nauttimisen jälkeen pitkähkö katkera jälkimaku. - Ei huono, toteaisi Kekkosen näköinen tanssitaiteilija.

Edellisessä aiheeseen liittyvässä jutussani kuvittelin, että tölkeissä olisi erilaisia tekstejä, vaikkapa "saatanan tunarit"-osastolta, mutta totuus on, että vain taskumatin Konneveden Siikakoskesta löytäneitä sukeltajia kiitellään.

10.4.2015

Havaintoja Kekkosesta II

Kuten tarkkaavainen lukija muistaa, olen tehnyt alkuvuoden aikana matkan etelään ja pohjoiseen. Tänään suuntasin länteen kohti Suomen Ateenaa. Kreikan pääkaupungin olen ohittanut yläpuolitse, joten sitä ei lasketa käyntikohteeksi - jalan, jalaksen tai pyörän pitää sääntöjen mukaan koskettaa maata. Lännen-matkan tarkoituksena oli viedä auto viikoksi lainaan perheenjäsenelle, ja paluumatka toteutettiin busseilla, joihin löytyi netistä halpoja lippuja. Laskin menomatkan bensakulujen olevan sama kuin paluumatkan linja-autoliput, jotka olivat eläkeläishintoja halvemmat.

Valistunut lukija muistaa myös, että tämän jutun otsikon järjestysnumero viittaa tähän aikaisempaan artikkeliin.

Pari päivää sitten luin netistä, että Kekkonen-nimistä keskiolutta on saatavissa hyvin varustautuneissa elintarvike- ja siirtomaatavaraliikkeissä. Jutussa pahoiteltiin myös, että panimo ei pysty panemaan olutta kysyntää vastaavaksi. Jyväskyläläisessä herkkuliikkeessä sitä kuitenkin oli, ja tein kaupat yhdestä tölkistä. Olisi tietysti pitänyt ostaa niitä 151 kappaletta, asettaa riviin laskettaviksi ja jäädä odottamaan Fagerholm-oluen lanseeraamista markkinoille. Fagerholmilla en tarkoita Michael Monroeta, vaan Taneli Kekkosen appiukkoa, joka hävisi yhdessä äänestyksessä kahdella äänellä.

Kekkosta pannaan ja markkinoidaan K:n arkiston suosiollisella myötäavustuksella, ja tölkkeihin on painettu otteita presidentin kirjeistä ja muista lausahduksista tyyliin Sandels-olut, jossa eversti hätäilee herneiden pehmenemisestä ja muista olennaisista asioista Suomen sodan tiimellyksessä.

Ostamani purkin kyljessä Kekkonen lausuu kiitoksensa hopeisen taskumattinsa löytäjälle ja toivoo, ettei sisältö olisi ollut turmeltunut tämän sitä maistaessa.

Mitä maistamiseen tulee, avaan tölkin illalla ja raportoin siitä tarkemmin myöhemmin.

3.4.2015

Hyvää pääsiäistä

Pitkään aikaan ei näköjään ole tullut kirjoiteltua. Liekö kehtuusta kiinni vaiko mistä. Kehtaaminen on tässä ymmärrettävä itäsuomalaisittain - siis että ei viiti - "enpä kehtoo".

Vaalitkin on tulossa. Täällä kylillä pyörii taksia ja asuntoautoa, jotka on teipattu nimillä ja numeroilla. Yhdessäkin on vasemmassa takasivuikkunassa paikallisen demarin ja oikeassa kepun numero, punamultako muhimassa?

Bachin rauhoittava musiikki aiheesta huolimatta iloisine huiluineen keväiset sembrat taustanaan soi kuvassa. Orava voimisteli äsken oksalla, mutta ei jäänyt odottelemaan kuvaajaa. Parempia vuodenaikoja kohti mennään, sano mitä sanot.