Havaintoja Kekkosesta II

Kuten tarkkaavainen lukija muistaa, olen tehnyt alkuvuoden aikana matkan etelään ja pohjoiseen. Tänään suuntasin länteen kohti Suomen Ateenaa. Kreikan pääkaupungin olen ohittanut yläpuolitse, joten sitä ei lasketa käyntikohteeksi - jalan, jalaksen tai pyörän pitää sääntöjen mukaan koskettaa maata. Lännen-matkan tarkoituksena oli viedä auto viikoksi lainaan perheenjäsenelle, ja paluumatka toteutettiin busseilla, joihin löytyi netistä halpoja lippuja. Laskin menomatkan bensakulujen olevan sama kuin paluumatkan linja-autoliput, jotka olivat eläkeläishintoja halvemmat.

Valistunut lukija muistaa myös, että tämän jutun otsikon järjestysnumero viittaa tähän aikaisempaan artikkeliin.

Pari päivää sitten luin netistä, että Kekkonen-nimistä keskiolutta on saatavissa hyvin varustautuneissa elintarvike- ja siirtomaatavaraliikkeissä. Jutussa pahoiteltiin myös, että panimo ei pysty panemaan olutta kysyntää vastaavaksi. Jyväskyläläisessä herkkuliikkeessä sitä kuitenkin oli, ja tein kaupat yhdestä tölkistä. Olisi tietysti pitänyt ostaa niitä 151 kappaletta, asettaa riviin laskettaviksi ja jäädä odottamaan Fagerholm-oluen lanseeraamista markkinoille. Fagerholmilla en tarkoita Michael Monroeta, vaan Taneli Kekkosen appiukkoa, joka hävisi yhdessä äänestyksessä kahdella äänellä.

Kekkosta pannaan ja markkinoidaan K:n arkiston suosiollisella myötäavustuksella, ja tölkkeihin on painettu otteita presidentin kirjeistä ja muista lausahduksista tyyliin Sandels-olut, jossa eversti hätäilee herneiden pehmenemisestä ja muista olennaisista asioista Suomen sodan tiimellyksessä.

Ostamani purkin kyljessä Kekkonen lausuu kiitoksensa hopeisen taskumattinsa löytäjälle ja toivoo, ettei sisältö olisi ollut turmeltunut tämän sitä maistaessa.

Mitä maistamiseen tulee, avaan tölkin illalla ja raportoin siitä tarkemmin myöhemmin.