Kaisa Kyläkoski käsittelee blogissaan cakewalk-tanssin tuloa Suomeen. Aikamoinen villitys se näyttää toistasataa vuotta sitten täälläkin olleen. Tanssin synnystä ja alkuperästä on monta eri tarinaa, kuten vastaavista villityksistä tavallisestikin. Kun uusi asia popularisoituu, keksijäksi ilmoittautuu useampikin innovaattori. Pianisti Jelly Roll Morton painatti käyntikortteihinsa vaatimattomasti olevansa "Jazzin keksijä".
Suosikkitansseja tulee ja menee. Kaksikymmenluvun charlestonia seurasi black bottom. Sitten tuli conga, jota Suomessakin mentiin jonoissa kuin myöhempää letkajenkkaa ikään.
Me vanhemmat ihmiset muistamme Brita Koivusen laulaman Sucu sucun. Se oli sanojensa mukaan "tanssi hauskin ja virkistävin":
Minkäänlaista käsitystä, kuinka sitä tanssitaan, ei minulla ole. Sanat ovat kuitenkin lohdulliset ja kertovat kaikille olevan mahdollista tulla onnelliseksi valitsemansa genren myötä.
Myöhempien aikojen tiputanssista on vielä joitakin häpeällisiä muistoja - tämän hetken villityksistä en tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti