Kielimurre

Savon sudeettialueen alkuasukkaana olen jo syntymästäni saakka tottunut itäsuomalaisen kielimurteen ilmaisuihin. Työkaluista tutuiksi ainakin nimeltään tulivat lapia, viitake, taekko ja raataseeväs. Viimeksimainitun yhdyssanan jälkiosasta käytettäneen myös muotoa -kank. Seeväs-sana näyttää kirjoitettuna hassulta, vähän niinkuin helsinkiläiskomeljanttarien myötähäpeää herättävänä lausumana. Savolaisten oikeesti pitkää eetä ei lausuta kokomitallisena takavokaalina, vaan ääntiön loppu siirtyy hivenen verran eteenpäin, kohti iitä. Kokeilkaapa; no niin, kyllä se siitä.

Kuvassa on Viskarssin lumlapia. Myös lapian lausumisessa on oma niksinsä. Siinä hivutetaan hyvin heikko j i:n ja a:n väliin.

Lumtöetä on piisanna kartanolla. Huolimatta etnisestä taustastani sudeettialueella, moni asia on kummastuttanut täkäläisessä aika umpisavolaisessa ympäristössä vuosikymmenten mittaan. Yksi niistä on pihassa olo. Piha-sanalla tarkoitetaan kotia, eikä talon lähiympäristöä. Koulussa asiaa tuntematon opettaja oli kehottanut kirjat pihhaan unehtanutta koulukasta käymään ne hakemassa. Oppilas oli tuskitellut matkoo olevan toestakymmentä kilomeetriä.
Jos ollaan pihassa sisällä, ulos männään pellolle tai kartanolle.

Juomapuolta tarjoo kunnon väki. Vappuna juuvvaan simmaata ja perjantaina, kun Savon Wiinaata ei ennee ole myinnissä kaapassa, tarviaa ostoo muuta. Loogistahan se on; jos etiketissä lukee "viinaa", nautitaan viinaata.

Edellisessä kappaleessa esiintyvää tarvita-verbin taivuttelua en ole missään muualla kuullut. Eipä silti, en minä paljon muualla ole ollutkaan. Siis: sun ei tarvia männä mihkään, ou mökissäs.