Kokous päättyy.
- Sehän meni ihan hyvin, kunnanjohtaja sanoo kunnansihteerille. - Asiallisesti suhtautuivat sosiaalipuolen määrärahakorotukseen, vaikka vähän pelkäsin niiden parin reaktioita. Lähde, Börje, kaljalle, pistäydytään tuossa Osulan baarissa.
- Enpä taida nyt oikein keretä, Turakainen ynähtää ja vetää takkia päälleen.
- Outo tyyppi, miettii kunnanjohtaja, joka on vasta vajaan kuukauden ollut virassa. - Hommansa tuo kyllä hoitaa erinomaisesti ja on jaksanut opastaa vasta-alkajaa.
Kunnansihteeri ottaa polkupyöränsä kunnantalon pyörätelineestä ja ajaa parin kilometrin matkan rivitaloasunnolleen. On lokakuun loppupuoli, ilta jo pimennyt, ja Turakainen sytyttää pihavalot ovelleen ja takapihalleen. Hän kuuluu taloyhtiön hallitukseen, mutta ei ole suostunut puheenjohtajaksi, vaikka ovat käyneet pyytämässä. Kunnanvaltuuston ja -hallituksen kokoukset työllistävät tarpeeksi, ja taloyhtiössä on vielä vaikeampia tyyppejä kuin kunnallisissa luottamuselimissä. Varsinkin toisen puolen seinänaapureista on jatkuva riesa. Huomauttelevat pitkästä nurmikosta ja haravoimattomista lehdistä sekä yhtiön saunavuoroista ja pesukoneen käytöstä ja Turakaisen mielestä kaikesta, mistä ikävä ihminen valitettavaa keksii taloyhtiössä asumisesta.
Kunnansihteeri menee olohuoneeseen korkean kaapin luokse. Kaapissa on parikymmentä leveää mutta matalaa vetolaatikkoa. Kaappi on saatu sukulaisen kuolinpesästä, ja siinä on aikanaan säilytetty perhoskokoelmaa. Turakainen ei välittänyt perhosista, vaan lahjoitti ne eläintieteelliseen museoon. Laatikoissa on nyt nenäliinakokoelma.
- Tänä iltana se tapahtuu, mies miettii ja avaa ylimmän laatikon. Siellä on monien muiden joukossa liina 50-luvulta. Siinä on kuva nallesta marjakori käsivarrella. Turakainen ottaa liinan varovasti käteensä ja levittää sen pöydälle lampun alle. Kokoelman liinat ovat laatikoissaan lasin alla pölyttöminä ja siististi silitettyinä. Turakainen ei käytä koskaan kankaista nenäliinaa niistämiseen. Hän muistaa katkelman eräästä James Bond-kirjasta, jossa japanilainen geisha oli ihmetellyt länsimaista tapaa kuljetella nenäeritteitä taskussa kankaaseen käärittynä. Kangasliinat ovatkin hävinneet käytöstä. Joskus joku saattaa sellaiseen töräyttää, mutta useimmilla on taskussa paperia; paperinenäliina, talouspaperi tai vastaavaa. Kunnansihteeriä kauhistuttaa erään valtuutetun tyyli pyyhkiä nenäänsä kangasliinaan. Mies ei ota nenäänsä tavalliseen tapaan liinaan etusormipeukalo-otteella, vaan pyyhkii mytistetyllä kankaalla valuman pois alhaalta ylöspäin, jolloin nenänpää nousee ylös muistuttaen lasten naamanvääntelyä, jossa peukaloilla levitetään suuta, pikkusormilla nostetaan nenää ja nimettömillä vedetään silmäkulmista silmät vinoiksi.
Turakainen menee takapihalle. Hän ottaa varastokopista korkeavartisen valonheittimen ja asettaa sen nurmikon reunalle. Roikkajohto kytketään varaston pistorasiaan ja liitetään toisesta päästään parintuhannen watin tehoiseen lamppuun. Valo päälle, ja koko rivitalon piha kylpee sen loisteessa. Sitten Turakainen vetää esille ruohonleikkurin ja tempaa sen käyntiin. Kone paukkuu ja savuttaa, mutta käy kovaäänisesti kovilla kierroksilla. Naapurin pihavalo syttyy.
[jatkuu]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti