Turakaisen haave 1.

Kunnanvaltuuston kokous on menossa. Useita asioita on jo käsitelty, useita on vielä käsittelemättä. Suurin osa listalla olevista on viety nopeasti päätökseen, muutamista on jouduttu äänestämään. Mitään erityisesti kiihtymystä tai eripuraa herättävää ei ole. Rutiininomaisesti mennään, ja vähälukuinen yleisökin on tyynenä tuoleillaan.

Salin edessä korokkeella istuu kolme miestä. Vasemmalta lukien he ovat kunnanjohtaja, valtuuston puheenjohtaja ja kunnansihteeri. Kunnanjohtajan tehtävänä on kysyttäessä kertoa ja selventää kunnanhallituksessa esittelemiään ja valtuuston päätettäviksi tulleita asioita valtuutetuille, valtuuston puheenjohtaja johtaa kokousta, ja kunnansihteeri pitää pöytäkirjaa.

Virkamiehiä vastapäätä istuvat valtuutetut. Edestä katsoen poliittisen jakauman mukaan vasemmalla vasemmisto, oikealla oikeisto ja keskellä keskusta ja muut ryhmät, joiden sijoitusta on edellä mainituilla kriteereillä vaikea määritellä oikealle tai vasemmalle.

Kunnansihteeri on keski-ikäinen kaljuuntunut ja pyylevähkö mies. Hän on naimaton ja tuoksuu aamuisin kovalle saippualle, kuten monet vanhemmat poikamiehet. Kunnansihteeri on ollut virassaan jo yli kolmekymmentä vuotta ja hallitsee kuntalain viimeistä piirtoa myöten. Hänen yksityiselämästään ei ole tarkempaa tietoa, yksinäinen eläjä – mitäpä nyt puuhailleekaan. Lomillaan kunnansihteeri matkustelee kotimaassa ja on kiinnostunut tekstiilinäyttelyistä ja kudonnaiskokoelmista museoissa, kerrotaan.

Kunnansihteerin nimi on B. Turakainen. B on nimikirjoituksessa lyhenne etunimestä Börje. Voi että Börjeä koulussa kiusattiin kummallisen nimensä takia. Vanhemmat joskus tekevät tuommoisia temppuja ajattelematta, millaisia vaikeuksia komealta kalskahtava nimi saattaa tuottaa herkässä iässä olevalle lapselle. Myöhemmin sotaväessä kaverit vitsailivat kahdesta Turakaisesta. A. Turakainen oli tunnettu radiotoimittaja, ja B. Turakainen toimitti viestimiehenä radion selässään tuliasemaan tai muualle, missä sitä tarvittiin.

Turakainen pukeutuu säntillisesti. Huomiota herättää tapa käyttää valkoista rintataskuliinaa arkisenkin työpuvun kanssa. Kunnaninsinööri tiedustelee kerran pikkujoulujuhlassa muutaman glögin jälkeen syytä kyseiseen tapaan. Börje kertoo valkean nenäliinan olevan alunperin pistooleilla suoritettavan kaksintaistelun tähtäyspiste. Aamunkoitteessa hämärässä mustapukuiset miehet osuvat kohteeseensa helpommin, eikä lääkäriä tarvitse herätellä paikalle kesken uniaan paikkailemaan huonoja osumia. Loppuillan Turakainen saa olla rauhassa.

[jatkuu]