Kuinka kirjat syntyvät 2.2.

Taittaja ottaa ensimmäisen luvun käsiteltäväkseen. Hän miettii, juoksuttaako tekstiä sivuille koko pituudeltaan vai käsitelläkö yhtä sivua kerrallaan. Jälkimmäinen vaihtoehto otetaan käyttöön pohdinnan jälkeen. Varsinaisen leipätekstin lisäksi, jossa kappaleen ensimmäinen rivi on sisennetty, eri tyyliksi on määritelty myös ensimmäinen kappale, muutoin samankaltainen, mutta johon perinteisesti ei tule sisennystä. Jotkut ilmaisjakelulehtien kirjoittajat eivät tätä tapaa käytä, ja se on omiaan pahoittamaan taittajan mieltä. Lukujen alkuun liitetään kahden rivin korkuinen anfangi.

Luvun viimeiselle sivulle jää lyhyt orporivi, joka poistuu tiivistämällä viimeisen kappaleen kirjainvälistystä varovasti, ettei lukija eroa huomaa.

Yllä olevan esimerkin ensimmäinen kirjasintyyppi on nimeltään Courier, ja se jäljittelee kirjoituskoneella kirjoitettua tekstiä. Timesissä ja tässä tekstissä iit ja pienet ällät ovat huomattavasti kapeampia kuin oot tai ämmät, ja ne vievät tilaa leveytensä mukaan. Kuitenkin tässäkin kaikki kirjaimet ovat suorakulmion muotoisella pohjalla, joten esimerkiksi kirjoitettaessa AVA, tai KALAVAKKA, A:n ja V:n väliin jää tyhjää, joka taitettaessa voidaan tiivistää siirtämällä kirjaimia vähän toistensa päälle.

Ensimmäinen luku näyttää olevan okei, ja nyt siihen pitäisi sijoittaa kuva, joka esittää kirjoittajan esivanhempia. Kuva on vanha, ja siihen on tavan mukaan piirretty risti edesmenneiden henkilöiden yläpuolelle. Lisäksi vasemmalla olevan naisen kasvojen yläosa on turmeltunut, kun joskus vuosien saatossa kuvan päälle on pudonnut kosteutta - kahvia tai pontikkaa tai naurishaudikkaan nestettä. Taittaja kysyy kirjoittajalta poistetaanko ristit ja korjataanko kasvoja, ja saa toimenpiteeseen suostumuksen.

Aikanaan, kun maailma oli vielä nuorempi, suurvalloissa, kuten Neuvostojen Maassa ja Toista Valtakuntaa seuranneessa pitempiaikaiseksi kuin vajaa parikymmenvuotiseksi tarkoitetussa Valtakunnassa työskenteli oleellisissa tehtävissä valokuvalaborantteja ja kehitysvirkailijoita, jotka pitivät huolen siitä, että ns. Ikävät Ihmiset ikävyysominaisuuksien määrittelyn tuloksena eivät esiintyneet julkisissa valokuvissa ainakaan maanisien ja hallitsijoiden seurassa. Negatiiveja raaputeltiin ja peiteltiin lakoilla ja muilla peiteaineilla. Tekninen kehitys oli suunnattu tuolloin vielä osaltaan IT-materiaaliin, jolla hoidettiin esimerkiksi ilmatorjuntaa, eikä informaatioteknologiaa, jonka keinoin taittaja nykyään pystyy poistamaan ristit ja kopioimaan kuvassa oikealla olevan enon kasvojen yläosan vasemmalla olevan talon naimattoman agrologityttären liuenneen naaman tilalle ilman että sitä kukaan huomaa.