Lautasten soittajan kannalta sangen minimalistinen on Brucknerin 7. sinfonia, kuten edellisessä kertomuksessa havainnoitiin. Vielä minimalistisempi on John Cagen pianosävellys 4'33", jonka esitän kokonaisuudessaan tuossa videolla. Elävöitykseksi on liitetty muutama luontokuva, ja koska kaupan pakkasaltaasta löytyi vielä edullishintainen kinkku, jolla oli takuuaikaa vappuaattoon asti, lisäsin n. puoleen väliin vanhan sormilorun peukaloputista. Lorun kuvitus saattaa sisältää pahennusta herättävää materiaalia.
kavi
VastaaPoistatuon saattasin oppia!
Tosin siinä puolessa välissä kun kepitit, niin narkolepsiaan vajosin.
Lienet työhelyaikoinasi kasvavan kansanosan parissa opettanut tätä Peukaloputtia ja sen sian saantia, vai lieneekö enemmän varhaisemman esileikkiohjauksen heiniä ollut.
PoistaKulttuuri on ollut muutoksen kourissa. Tummahipiäisiä ei enää saa nimittää n-alkuisella sanalla, ja peukaloputinkin (siis ei peukaloputininkin) draamallinen esittäminen sormimerkein voi tuottaa väärinkäsityksiä sen pitkän miehen, joka niskat taittoi, kohdalla.
Kavi, olet sinä melkoinen pianisti! Herkkä esitys kuin mikä! Mutta jos sallit, sanoisin ("kun olen ennen ollut")(ja tuon kappaleen myös esittänyt), että herkkyyttä tulisi vielä lisää, jos liittäisit luontokuvat oikein pitkillä ristikuvilla käsiisi, niin että ne olisivat melkein koko ajan näkyvissä. Sitä paitsi, eikös tuossa kappaleessa ole neljä osaa? Osien rajakohdat eivät oikein selvinneet... Voisikohan niihin laittaa välitekstit? Sori nyt että meni tällaiseksi arvostelemiseksi, tunnen itseni ihan heikinheimoksi...
VastaaPoistaSori nyt omasta puolestani, että en muilta ns. kiireiltäni ollut tullut käyneeksi tätä kommenttiosastoa tarkistamassa.
VastaaPoistaKuten me taiteilijat sanomme, kritiikki on aina tervetullutta, ja vaikka se saattaisi kirpaista pahastikin, pohjimmaltaan arvostelijalla on aina hyvä ja rakentava tarkoitus, jonka avulla kritiikin kohde on valmiimpi ponnistelemaan kohti korkeampia tavoitteita kulttuurin kentillä yhteisen hyvinvointimme parhaaksi ystävyyden, yhteistyön ja keskinäisen avunannon jaloin keinoin.
Liikutuin tuosta omasta kommentistani niin syvällisesti, että käännätin sen Googlella englanniksi:
VastaaPoistaAs we artists say, criticism is always welcome, and even though it might sting badly, basically reviewer is always a good and constructive purpose, allowing criticism is willing to work towards higher goals cultural fields of the common well-being is the best of friendship, cooperation and mutual assistance in the noblest way.