Viisi neljännestä

Talvi alkoi tulla tänään. Harmaa marraskuun viimeinen päivä tarjosi jo uskottavan oloisia lumitöitä. Yllä olevat kuvat otin aamupäivällä, kun lumisade alkoi. Nyt lunta on jo rohkeat 10 centimoa.

Otsikko viittaa diaesityksen taustamusiikkiin ja tarkoittaa 5/4-tahtilajia. En oikein muista muita siihen mittaan tehtyjä lauluja ja kappaleita kuin Paul Desmondin Take Fiven ja Kalevalan. Kontakt-orkesteri pyynnöstäni suostui tämän esittämään. Instrumentaatio:
- Fl 1-2
- Ob
- Eng. horn
- Bb cl
- B cl
- Bsn
- Bb Tr 1-2
- Tuba
- Mrb
- Vln 1-2
- Vla
- Vc
- DB

Joidenkin kapellimestarien mielestä tahtilaji on vaikea johtaa, yhdistyväthän siinä samassa tahdissa valssi ja jenkka, tai päinvastoin. Kätevä sääntö onkin lyödä ensin oikealla kädellä kolmeen ja sitten vasemmalla kahteen, tai päinvastoin.

Kasarikulttuuria

Runsaat kolmekymmentä vuotta sitten, kun ei vielä Tsiikistä eikä Arhinmäestä puhuttu, oli kulttuuriministerinä Arvo Salo. En muista oliko hän myös urheiluministeri, ja mikä oli hänen lajinsa, mutta hänen aikanaan perustettiin kulttuurivirkoja pitäjihin pienoisihinkin. Ylläoleva provokaatiosarjakuva ilmestyi eräässä kulttuuriviranhaltijayhdistyksen jäsenjulkaisussa. Pohjana käytettiin Cisco Kid-sarjakuvaa, käännös oli uusi. Idea tuli muistaakseni teekkarien julkaisemista Mustanaamio-muunnelmista, joissa pääkallosormuksessa oli Urkin kuva.

Teltassa tapahtuva rahanleikkaaminen tarkoitti kulttuuritoiminnalle tulevia laskennallisia valtionosuuksia. Kunta sai tietyn määrän rahaa käyttöönsä, jos sen tilityksestä kävi ilmi, että saman verran vähintään oli budjetoitu taloussuunnitelmaan omasta takaa. Elokuun lopulla sitten täytettiin lomakkeita ja lähetettiin postissa valtiolle todisteeksi kulttuurimyönteisyydestä.

Kaivostoimintaa

Tässä kaivoksessa, tai paremminkin louhoksessa ei ole kuvan esittämässä tilanteessa talvesta vaaraa. Sen sijaan sortumavaaran takia taustalla näkyvät kallioseinämät on suojattu verkoilla. Joskus aikaisemmin olivat oopperan esiintyjät olleet vaarassa saada lohkareita päähänsä. Kuva esittää suomalais-irlantilaisen Blow!-puhallinorkesterin konserttia vuonna 2007. Seinät kestivät, vaikka Tsaikovskin 1813-alkusoitossa toistasataahenkisen bändin aiheuttaman pauhun lisäksi ammuttiin tykilläkin. Kanuuna ei ollut kuitenkaan lavalla, vaan ulkona esityspaikan vieressä.

Asuinpitäjäni kaivoksessa työskennelleen mainarin Mikko-poika kertoi Hyvissä ja Pahoissa Uutisissa kaivoksessa olleen henkilö, jonka ammattinimike oli sydäntenmurskaaja. Tiesin tuon ennestään, ja olen tainnut mainita sen täällä aikaisemminkin. Hilpeyttä se tuntui muissa raadin jäsenissä herättävän. Talvivaara ei taida enemmälti hilpeyttä herättää, sydämiä saattaa murskautua työpaikkojen myötä.  

Vahdinvaihtoa vartoessa

Säämerkonomit ennustavat lumisadetta iltapäivälle. Laskujeni mukaan se olisi jo viides ensilumi kuukauden sisällä. Vasemmanpuoleinen kulkuväline on odotellut sopivia kelejä ensimmäisestä pyrystä lähtien. Jokohan nyt on vahdinvaihto oikeasti lähellä.

Eilisen MTV:n urheilu-uutisissa, taitaa olla nykyään otsikoitu "Sport" - mitä kieltä sitten lieneekään - kerrottiin, että yhden meille eläkeläisille rahaa syytävän yhtiön johtaja on saatu uskomaan, että parempi on erota. Vahdinvaihto on siis sielläkin odotettavissa. Alustava keskustelu aiheesta oli kestänyt kuusi tuntia, kun taas kokous vietiin läpi kolmessa vartissa. Koska jostakin syystä kyseessä on virka, ei siitä voi potkia pois kuten normaalisti yhtiöstä. Yhtiökin on sitten varmaan viranomainen, niinkuin esimerkiksi kunnallinen hevosottolautakunta.  

Marraskuun kolmikko

Pari vuotta sitten marraskuun alun jutussani oli Tsaikovskin Pekan "Vuodenajoista" alkanutta kuuta kuvaava pianoteos "Troika". Löysin nyt Tuubista tämän version, joka on sovitettu pianon lisäksi jousille. Ei huono, kuvitus tosin tahtoo rönsyillä. Konikolmikot olisivat mielestäni riittäneet. Oppiihan tästä toisaalta senkin, että Troika-merkkistä vodkaa valmistetaan Etelä-Afrikassa. Lieköhän loppuhyvästely afrikkaa: "GODD BYE".

Ajankohtaista marrasmaisemaa

Yhtiö, josta tilillemme viimeistään kuukauden kolmantena päivänä maksetaan rahaa, on ollut viime aikoina johtohenkilöidensä ansiosta runsaasti esillä eri medioissa. Toimitusjohtaja on äskettäin toivonut, että työsuhdeautosta puhuttaisiin vähemmän, koska se herättää kiusallista huomiota vietäessä lapsia ratsastustunnille.

Olen jäänyt kummastelemaan, mitä tarkoittaa "tupakointivarustelu" avoautossa. Onko se jonkinlainen pään ympärille asetettava suojus, joka estää viimaa viemästä Norttia suusta, vähän siis samanoloinen kuin on äänieriö Maxwell Smartin päämajassa.

Mielenkiintoista on myös, että asioita on selvittämässä Räty. Kaiketikin kuitenkin eri Räty, kuin se, joka käy oikeutta entisen eduskunnan puhemiehen rouvaa vastaan.

Tsiik aikoo vuokrata urheilustadionin ensi kesänä. Aah ja Jou. Urheiluministeri varmaan kutsutaan eturiviin, vaikka itkettikin lausunnoillaan äitiä. Rumban toimittaja ei näillä näkymin liene bileissä mukana, kun oli porttari pressikseenkin. Olen ollut stadionilla yhden kerran. Silloin siellä esiintyi Rolling Stones. Jagger juoksi laulunsa ohella pari tuntia ympäri stagea ja Richardsin Keke kaatui yhden kerran. Urheilutapahtumissa en ole käynyt. Isäni käynti vuoden 1952 olympialaisissa riittää.

Suomalaisen viherrauhahenkilön ovat päästäneet vapaalle jalalle takuita vastaan. 

- Minä pelaan rehellistä peliä, toisin kuin tutkija tai syyttäjä, hän arvioi naapurimaan viranomaistoimintaa.

Kuvat eivät liity kerrottuihin eivätkä muihin ajankohtaisiin tapahtumiin, ei edes orava, joka tunnetaan kätkemistään eväistä, joita se huonomuistisena sitten ei useinkaan enää löydä, vaikka ei Kaimaanisaarilta asti tarvitseisi haeskellakaan. Tässä se nautiskelee viimeisistä ruotsinpihlajan marjoista.

Tuiverrusta

Kahdella kielellä kielteinen kovin on päivänsankarin nimi. EI - NO! Kuulemma myrskynnytkin on lännenpänä. Täälläkin on vähän tuullut. Kun tänään teimme päiväkävelyn kuvan osoittamalle rannalle, kuului naapuritalon takaa rymähdys, ja matkalla takaisin havaitsimme ison männyn olevan vaakasuorassa. Onneksi ketään ei ilmeisesti jäänyt alle.

Myrskykuvaa en Aivazovskin tapaan saanut, kun tuuli puhalteli rannasta poispäin. Maalauksellisia veneitäkään ei rannalla eikä seljällä ollut nähtävissä. Tuunasin tervaleppiä ja Kalmalahtea esittävää kuvaa GIMP-ohjelmalla vähän synkemmäksi. Kalmalahdessa vuonna 1808 ottivat Suomi Ruotsin puolesta ja Venäjä yhteen. Paikka ei kuitenkaan ole siitä saanut nimeään, tarkkaa tietoa ei ole, mahtoiko tuossa yhdessä ensimmäisistä sodan taisteluista kukaan haavoittua saati kaatua. Täkäläinen kirkkoherrakin pelasti Varkauden suunnasta tulleen venäläisjoukon varoittamalla heitä heikoista jäistä.

Viereisen saksalaisperäisen siirtomaa-, sekatavara- ja elintarvikemyymälärakennuksen päätykolmiosta oli näköjään irronnut peltisuikale. Henkilökuntaa ja esimiehiä oli tainnut tuuliainen viedä saman tien, kun heitä mitä kohteliaimmin kärsivällisesti useamman kerran kuulutettiin pullonpalautusautomaatille ja kassoille. En ole koskaan kuullut kuulutettavan myymälään tarvittavan asiakkaita, kiitos.  

Vuodet vieriskelevät

"Vuodet ne vierivät vaan", oli edellisissä teksteissäni mainitun juhlakantaatin otsikko. Niinhän ne tekevät. Vuosi sitten kirjoitin auton katsastuksesta.

Öylössäpäivänä temppu oli taas tehtävä. Tällä kertaa varasin ajan netistä etukäteen, koska älysin silläkeinoin säästäväni kympin. Käytin nyt siitä syystä eri firman katsastuspistettä kuin parilla edellisellä kerralla. Aamulla lähtiessäni ikkunat olivat lievästi jäässä, mutta kun lämpötila nousi ja tuli sade, ne eivät jäätyneet enää uudestaan raapimisen jälkeen.

Autolla ajoon kuuluu radion kuuntelu. Jotkut eivät epäkaupallisista, poliittisista tai muista inhimillisistä syistä halua kuunnella radiota ollenkaan, ja ovat jopa irroittaneet toosan autostaan. Nissa-nissa on koje kätketty näkymättömiin kojelaudan sisälle. Sen saa toki suljettua, jos niin haluaa.

Koska oli aikaisehko aamu - yhdeksän paikkeilla - radiosta tuli Muistojen Boulevardi, jossa parhaillaan Piafin Edith kurlasi ranskaksi haetarinsoettajasta.

Olin katsastuspaikalla melkein puolta tuntia ennen määräaikaa. Istuin silmäilemään alueellista sanomalehteä. Sunnuntain numerossa oli komea puolen sivun kuva lauantaisesta konsertista. Jutussa kerrottiin lavalla olleen yhtäaikaa n. 160 esiintyjää.

Viereisellä tuolilla istunut vanhempi naishenkilö ponnahti äkkiä ylös ja huudahti: - Onko tuo ambulanssi? Myönsin näin olevan, sillä semmoinen ajoi asiakasruutuun. Sitten rouva rauhoittui ja totesi myös ambulanssien tarvitsevan katsastusta. Olin samaa mieltä.

Keskustelu ei jatkunut pitempään, sillä katsastusmies tuli etuajassa hakemaan avaimia. Hän kertoi ajavansa pienen lenkin, jonka jälkeen voisin tulla halliin tarkkailemaan suoritusta.

Hallissa tehtiin pari mittausta pakokaasuille ja jollekin muulle. Sitten katsottiin valot. Kaikki oli hyvässä kunnossa tähän asti. Jarrutkin olivat toimineet. Auto nostettiin ylös ja tarkasteltiin alapuolta.

- Onkos sulla jotain valittamista tästä? katsastaja kysyi ja jatkoi sitten: - Mulla ei ainakaan. Vikoja ei löyvy millään, vaikka kuinka ehtis.

Melkein hämmennyin, sillä muistin monopoliaikaa, jolloin saman firman mies oli vihaisen oloisena rautakangella väännellyt Citroënin olkaniveliä, jotka tuntia aikaisemmin oli korjaamolla todettu kunnollisiksi. Rautakanki tehosi niin, että ne jouduttiin uusimaan.

Iloissani ostin toisesta monopoliliikkestä pullon Sinebrychoffin ja Brooklyn Breweryn yhteistyönä panemaa Two Tree-portteria, jossa mausteena on käytetty vaahterasiirappia ja kuusenkerkkäuutetta. Päätin kokeilla, minkälaisen tujauksen antaa, jos sekaan lorauttaa vielä vuorenkilpijuomaa.

Parempaa oli ilman.    

Walcia lindunen

Waan aye, micae walcia lindunen...



Lauantaisessa konsertissa yhtenä tsibaleena on Malmsténin "Mikkihiiri merihädässä". Vanha laulu, josta ja vastaavista, säveltäjä kävi tekijänoikeuskamppailuja Disneyn kanssa. Viimeksimainittu antoi kuitenkin periksi.

Olisiko aikaa kulunut melkein 20 vuotta, kun täällä Pähkinäsaaren rajalla oli Jussi Raittinen - tiedättehän, sen holvikirkon Eeron veli - esiintymässä. Ohjelmaan kuului myös tuo Malmsténin laulu.

Kun päästiin biisissä kohtaan, missä pelastaja saapuu, Jussi kertoi, että kun Suomen Joutsen on sotalaiva, se ei sovellu pelastajaksi, vaan aikuisten ja lasten oikeasti apuun ehätti Rauhankyyhky.

Uintia ja puhallusta

Päivän lukujärjestykseen on kuulunut aamuaskareiden jälkeen kuivuneiden vuorenkilpinippujen (ks. ed. txt) murentaminen lasipurkkiin. Kun siperiamaiset lumimyrskyt hyökkäävät täydellä tehollaan läheisen Pähkinäsaaren rauhan rajan takaa, juoman apuvoimalla pystyy niitä lumityövälineiden voimin vastustamaan.

Eilen oli sumuinen ja kohtalaisen mukava ulkoilu- ja valokuvauspäivä (ks. myös ed. ed. txt). Tänään sataa ja tuulee ilkeästi.

Murentamisen jälkeen hurautin kuntoilemaan. Kilometri on jo niin pitkä matka, että se on hyvä taittaa autolla. Se hyvä puoli autoilussa on myös, että ajaa voi suht. vajavaisessakin vaatetuksessa - esim. ilman sukkia - vuodenaikaan ja säähän nähden. Uimavehkeisiin ja niistä pois selviytyy huomattavasti sukkelammin, kuin täydestä välihousukerrosvaatekerrasta.

Uinnin jälkeen opettelen soittamaan ensi lauantaisen konsertin stemmoja (ks. myös ed. ed. ed. ed. txt).

Lehárin Ransu on säveltänyt tunnetun valssin "Kultaa ja hopeaa", joka on yksi lauantaisista konserttikappaleista. Tuubista löytyi videolla kuultava puhallinversio, joka on sattumalta ihan sama kuin meillä.

Vajaa tunti matkoihin ja kaksi ja puoli harjoituksiin satsataan puhallukseen tänään.

Vuorenkilpitilanne

Vuorenkilpiniput riippuvat kuivumassa uunin kupeella. Huomenna hienonnetaan, valmista uutetta on vielä jäljellä. Kokeilin uutta reseptiä: Puolukkasurvosta lasiin, vettä ja uutetta sekaan, ja eikun juomaan. Puolukat lopuksi lusikalla suuhun. Nam.

Sisällä ollaan uunin lämmössä, ulkona sumua ja valoja.

Asumus sumusa

Mäellä, jolta olen ottanut otsikon maisemakuvat, sijaitsee vanha linna. Uskokoot ken haluaa ja katsokoot kuvia. Sumuisena päivänä menin tähystelemään, mitä sieltä voisi kameran muistikortin täytteeksi saada. Ohessa muutamia.

Byrokraatti

Itsenäisyyspäivään ei ole enää kuin vähän yli kuukausi. Taas alkaa jännitys, tuleeko kutsu juhliin, myöntävätkö mitalin, ylentävätkö tai antavatko arvonimen. Kaikki kerralla olisi tietty ihan mukava paketti, kun kohdalleni ei noita ole ennen sattunut. Aiheeseen liittyvä kuva, jonka on maalannut taiteilija P.A.Fedotov, esittää ensimmäistä mitaliaan saanutta byrokraattia. Olisikohan siinä naishenkilö pyytänyt miestä tekemään rikkinäisille saappaille jotain, mutta tämä on kavahtanut pystyyn kesken hiusten käherryksen ja osoittaa tuikeana arvomerkkiään. Mainio kuva, kissa ja koirakin ovat mukana kaiken roinan keskellä.

 En minä sinne Tampere-taloon olisi viitsinytkään mennä, kun siellä ei saa tanssia, vaan pitää kuunnella jotain sinfonioita.