Matkakertomuksia II

Havaijilta Alaskaan, osa 2.

Aamu valkeni kirkkaana ja lämpimänä, kuten todennäköisesti Havaijilla useimmiten asianlaita on. Kokemukseni saariosavaltiosta supistui vain pariin päivään, vaikka alunperin olin suunnitellut olevani siellä kauemmin. Onnekas tapaaminen kahden lentäjän kanssa siivitti sananmukaisesti matkaani vauhdikkaasti eteenpäin.

Vielä keväälläkin tuntui Honolulussa puheenaiheena  olevan presidentti Obaman ja hänen perheensä joulunvietto.
- Emme osta joululahjoja, vietämme joulun Havaijilla, siinä on lahjaa tarpeeksi, Obama on sanonut. Monien havaijilaisten mielestä on kunnia saada presidentti syntymäseudulleen, mutta varsinkin monessa muussa valtiossa tapaa arvostellaan. - Veronmaksajat maksavat Obaman lahjat, sanotaan, ja on laskettu, että perheen joululomanvietot kaikkine järjestelyineen - turvamiehineen, erikoislentokoneineen jne. on tullut maksamaan tähän mennessä kymmeniä miljoonia dollareita. Obaman lomaresidenssi on Oahulla, jonne en tämän matkan aikana ehtinyt. Aidon Havaijipaidan kerkesin kuitenkin ostaa. Aidon erottaa jäljennöksestä siitä, että rintatasku sulautuu paidan kuviointiin.

Saavuimme lentokentälle aamukahdeksalta. Mekaanikot olivat vetäneet koneen ulos hangaarista, ja moottoreita koekäytettiin. Catalinan toimintasäde täydellä polttoainesäiliöllä on 4000 km, joten siipiin oli lisätty sukkulanmuotoiset lisäpolttoainesäiliöt. Niiden avulla olisi mahdollista suoriutua matkasta kokonaisuudessaan. Mikäli sääolot kävisivät vaikeiksi esimerkiksi kovan vastatuulen takia, reittiä voitaisiin suunnata etelämmäs länsirannikolle; Oregoniin tai Kaliforniaan.

Nousimme koneeseen, ja pian olimme lentokorkeudessa, n. 4000 metrissä, ja Havaiji katosi taaksemme siniseen autereeseen.

Kuten edellisestä kertomuksestani kävi ilmi, kone oli varustettu ylelliseksi kesämökiksi. Sauna on rakennettu rungon takaosaan, jossa kummallakin sivulla on konekivääriampujalle tarkoitettu suuri pisaranmuotoinen pleksikupu. Konekiväärit oli koneesta tietenkin poistettu, ja saunasta oli loistavat näköalat joka suuntaan. Nurkassa oli pieni sähkökiuas, joka laitettiin iltapäivän tullen lämpiämään.  Saunavastojakin oli varattu Budweiseria ja Koffin vientiportteria sisältävän jääkaapin päälle. Tarkastelin vastoja, koivua ne eivät ainakaan olleet. Vahva tuoksu paljasti niiden olevan kamferipuuta.

Kun oli lennetty muutama tunti, laskeuduttiin mereen, joka oli nimensä mukaisesti tällä kertaa hyvin tyyni. Kone kellui ja keinahteli hiljaa rannattomassa maisemassa. Kävimme vuorotellen löylyissä - pieneen saunaan ei yhtä useampaa kerralla mahtunut, ja saunan jälkeen pulahdimme mereen. Saunajuomat jätin solidaarisuussyistä koskematta, koska lentäjätkään eivät niitä nauttineet, ja koneen radio oli jätetty minun huolekseni, joten katsoin kuuluvani myös miehistöön. Matkan aikana istuin kuulokkeet korvilla ja kuuntelin FOX-tv-kanavan taajuudella tulevaa American Idols-kilpailua. Tuomarina toimiva Nicki Minaj tuntui siellä ihastuneen useampaankin kilpailijaan.

Ennen kuin nousimme jatkamaan matkaa, heitimme onget veteen, mutta se oli turhaa, koska lentokalaparvi, arviolta toistasataa yksilöä, iskeytyi koneen kylkeen, ja ainakin parikymmentä niistä osui oviluukulle ja joutui sitten pannulle voiöljy-seokseen ruskistumaan.

Olen elämäni aikana tehnyt matkaa mitä moninaisimmilla kulkuvälineillä mitä moninaisimmissa maisemissa ja olosuhteissa, mutta lentomatka Havaijilta Alaskaan on varmasti yksi mieleenpainuvimmista.

Ensi kerralla muistelen Alaskan-vierailuani, ja kuinka jälleen onnenkantamoisella pääsin länsirannikkoa pitkin kohti etelää.