Italian poikia

Benvenuto Cellini ja Vincenzo Bellini syntyivät 3. marraskuuta, edellinen vuonna 1500 ja jälkimmäinen 301 vuotta myöhemmin. Alla näyte kummankin taidoista. Kirjoitin pari juttua sitten tattaripuurosta, josta tulee oikein hyvää, kun siihen laittaa tarpeeksi suolaa ja voita. Vielä parempaa siitä varmaan tulisi, jos puurolautasen vieressä olisi kuvan esittämä Ranskan-kauden suola-astia, design by B. Cellini.

Kuvatekstin linkki ohjaa sivulle, jolla olevan tekstin on kääntänyt suomeksi Silvio Googlesconi:

Ranskan kausi kuuluu myös kuuluisa suola kellarissa kulta Francis I, Ranskan kuningas, nyt Kunsthistorisches Museum Wienissä, todellinen "taulukko muistomerkki", kuten on määritelty ja tulla alas meille lähes ihmeellisesti, onneksi säästyi täydeltä tuholta Toisin kuin monet tuotteet dell'orificeria. Luvut, jotka koristavat suolaa lepää pohja soikea, eebenpuu, missä he istuvat, aggrontate, kaksi lukua kultaa Neptune, joka henkilöityy meri ja maa, ehkä Gea tai nymfi.Asema kahden divintià on sellainen, että suuret jalat ristissä, tai pikemminkin saman Cellini: "s'intramettevano jalat niin tiettyjen alojen kuin se tulee meren alla maan, ja maa alla että meren."

Suolakuppi varastettiin Wienin Taidehistoriallisesta Museosta vuonna 2003, mutta se löytyi ja saatiin takaisin kolme vuotta myöhemmin.

http://www.scultura-italiana.com/Biografie/Cellini.htm

Toisena visuaalisena ja auditiivisena kohteena on Vincenzon Norma-oopperan aaria "Casta diva", eli "Heittäkää diivaa"
Tällä kertaa sen esittää reikälevy. Bellini ehti lyhyen elämänsä aikana säveltää useita oopperoita, jotka edustavat italialaista romantiikkaa parhaimmillaan.