Rinne ja Vargfors olivat ottaneet jo muutaman neuvoa-antavan ohi lipuvista tarjoilukärryistä. Varsinkin ruotsalainen oli kiinnostunut takana istuvista naisista ja työnsi naamansa selkänojien väliin nähdäkseen nämä paremmin. Naisia nauratti - heilläkin näkyi olevan lasi kädessä - ja pian virisi vilkas keskustelu ruotsin- ja suomensekaisella kielellä. Vargforsin sukua oli Suomessa, tosin he olivat suomentaneet nimensä Susikoskiksi, ja Olle ymmärsi auttavasti ja puhuikin vähän itänaapurin kieltä.
Rinne ei jaksanut osallistua lystinpitoon. Hänen silmänsä painuivat kiinni, ja kohta alkoi kuulua hiljainen kuorsaus.
Naiset kertoivat olevansa lottovoittajia ja järjestävänsä yllätysjuhlat eräälle henkilölle Hongkongin Pohjoisterritorion vuoristossa. Juhlat ovat siitä erikoiset, että juhlakalu itse luulee järjestävänsä pippaloita muille, mutta pääseekin juhlinnan kohteeksi. Etukäteisjärjestelyt ovat vaatineet paljon käteistä, mutta saatujen tietojen mukaan kaiken pitäisi olla kunnossa tähän saakka, naiset sanoivat.
Samaan aikaan Suomessa konstaapeli Jokela, joka oli hiukan ihastunut huomattavasti itseään vanhempaan Ainoon, yritti vielä soittaa tälle kertoakseen, että mitään uutta ei satama-altaaseen pudonneesta miehestä ole kuulunut. Ainon puhelimessa oli vastaaja, joka kertoi tämän olevan matkoilla ja palaavan ehkä parin viikon päästä. Viesti kummastutti Jokelaa, eikö matkalaisen pitäisi tietää paluuaikaansa, ja onko oikein matkustaa silloin, kun mies on ehkä pudonnut Ateenan satamaan? Mutta konstaapeli olikin täsmällinen tyyppi, jolla oli suunnitelmat selvillä. Nyt hän lähti salille ja sen jälkeen parille tuopille. Salilta kävellessään hän ei huomannut miestä, joka lähti häntä seuraamaan ja joka tuli baariin istumaan nurkkapöytään, josta Jokelaa oli helppo tarkkailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti