Nimiä on annettu hevostenkin mukaan

Jos Ludvig Äks-Ii-Veetä uskoisimme, ja miksi emme uskoisi, vuoden 1619 helmikuun 24. päivänä syntynyt Charles Le Brun on Ranskan kaikkien aikojen paras taiteilija. Ludvigin hallinnon jälkeen on ollut Monetteja ja Manetteja, impressionisteja ja pointillisteja, joita myös hyvinä pidetään, mutta voi olla, että Ludvigia, josta Charles maalasi komeita muotokuvia pullean humman seljässä, nämä eivät hetkauttaisi.

Yllä olevassa kuvassa ei kuitenkaan kukaan selkähevosmies ei ole Ludde, vaan maalaus esittää Suuren Aleksanteria hindukuningas Poroksen kanssa voittoisan taistelun jälkeen. Jalomielinen Aleksanteri antoi kuninkaan jäädä hallitsemaan tämän valtakuntaa ja perusti sinne oman hevosensa mukaan nimensä saaneen kaupungin, Bukefalan. Historian toinen tulkinta on taas, että Poros voitti, ja sai sen johdosta jatkaa hallitsemista.

Ehkä on hyvä, että Suomen Sodassa kunnostautunut Sandels ei saanut tilaisuutta nimetä uusia kaupunkeja. Sandelsin hevonenhan on se, joka esiintyy Joulukirkkoon-joululaulussa: "Aisakello helkkää, loistaa tähdet, kuu. Riemua on pelkkää, hymyyn käy Bijou."

Mannerheimin viimeinen ratsu oli nimeltään Käthy. Suomalaisten ottaessa Petroskoin ympäristön hallintaansa Jatkosodassa, olisi joku kylä voitu nimetä sen mukaan uudestaan, kun Petroskoistakin tuli Äänislinna, tai aikaisemmin Tampereen valtauksen yhteydessä Sorvan kylä olisi voitu muuttaa Käthyksi - tosin heppa syntyi vasta vuonna 1934 Ruotsissa. Sen isä oli nimeltään Kyffhäuser - outoja nimiä antavat ruotsalaiset...