Kansallinen kulttuuri 6

Sanalla "kulttuuri" tarkoitetaan alunperin viljelyä, maan- ja myös hengen. Vuonna 1981 astui voimaan laki kuntien kulttuuritoiminnasta, joka määritteli kyseisen käsitteen taiteen ja perinnetoiminnan harjoittamiseksi ja harrastamiseksi. Kunnassa tuli olla joku viranomainen, joka edisti, tuki ja myös järjesti kulttuuritoimintaa. Kulttuurilautakuntia ja niiden alaisia virkoja perustettiin. Läänien taidetoimikunnat olivat innolla mukana monin koulutus- ja kokoontumistilaisuuksin.

Epäilevät tuomaat, mm. monet taiteilijat, olivat sitä mieltä, että kunnallinen kulttuurihallinto hävittää kulttuurin viimeisetkin rippeet. Tähän voitiin vastata, että raittiuttakin on vielä olemassa, vaikka raittiuslautakunnat ovat toimineet jo kauan.

Päivän taidekuvassa, jonka on tehnyt Xin Liliang 1950-luvulla, näemme onnellisen perheen nauttimassa ruokapöydän antimista. Lakki päässä ruokapöydässä isännällä oli vielä Suomessa tuohon aikaan ylen harvinainen näky, mutta se on kuulemma yleistymään päin. Valkoiset tennissukat mustien kävelykenkien kanssa etenkin sivistyneitten maitten lentoterminaaleissa aiheuttivat kauhua tapa- ja muotikulttuurin edustajissa aikanaan. Nykyään, kun kuljetaan Brysselissä ja Tallinnassa ihan yhtenään, puhutaan pakkoenglantia ja ollaan muutenkin palloutuneita kuin vyötärön kohdalta, on sukan värikin ehkä vaihtunut.

Oikeassa alakulmassa näkyvään tuoliin on todennäköisesti perheen poika pioneerikerhosta tultuaan unohtanut asusteensa, mutta ei hätää, äiti vie sen ruokailun jälkeen siististi naulakkoon. Koska perheessä on vain kolme selkänojallista ruokapöydän tuolia tulevien vuosikymmenten lapsirajoitusta ajatellen, äiti on tuonut keittiöstä jakkaran, jolta hänen on kätevä kipaista hakemaan lisää pöydän antimia perheelleen.

Julisteen teksti kuuluu seuraavasti:
"Mao zhuxi gei womende xingfu shenghuo"