Yhtä jos toistakin

Viime vuoden puolella, kuten olen jo aikaisemmin maininnutkin, ryhdyin jatkamaan joitakin ajastaikoja sitten aloittamaani sukupuuni rakentamista. Blogin värillisessä otsikkokuvassa näkyy etninen suuntautumiseni DNA-testin perusteella. Puussani on nyt vajaa parituhatta tyyppiä, joista elossa parisenkymmentä.

Testin kautta tulleita eläviä sukulaisia, niinsaottuja etäserkkuja, joilla on samanlaisia pätkiä kromosomeissaan kuin minulla, on pätkähtänyt tähän mennessä 7175. Kaikkiin en ole vielä ehtinyt olla yhteydessä.

Paitsi, että DNA:n kautta sukulaisia pukkaa, myös aktiivinen omalähtöinen suorite on ison kuvan loppupeleissä tärkeää.

Kuvassa on Vehkalahden seurakunnan lastenkirjan aukeaman yläosa 1800-luvun alusta. Siihen on merkitty Reitkallin Paljakassa asuneita esivanhempiani. Papit kirjasivat syntyneitä ja ripilläkäyneitä kauniilla käsialallaan, kunnes nimiä sitten viivattiin yli, ja joskus muste levisi, vaikka pullolla ei mahdollisesti Luteruksen tapaan Pirua ole heitettykään.

Lopuksi heitän kysymyksen, joka ei liity edelliseen tekstiin. Iltapäivälehdet syyllistävät lukijoitaan kysymällä, oletko aina tehnyt väärin sen tai tuon toimenpiteen tai askareen. En syyllistä vielä ketään, vaan tiedustelen, missä järjestyksessä, Sinä, parahin lukija, taitat kahvisuodatinpussin reunat ennen laitteeseen sijoittamista? Vastaukseksi riittää kirjain, suotavaa on perustella arviointia ja arvostelua varten.

A) Ensin pitkä sivu
B) Ensin pohja
C) En taita lain
D) En ymmärrä kysymystä

Tämänpäiväisten uutisten perusteella kahvi on taas lyhyen terveellisyyskauden jälkeen syöpää aiheuttavaa myrkkyä, joten harkintaa siihen taitteluun!

Miutaki ja miulleki

Nykyinen huonon käyttäytymisen paheksumiskampanja, tai siis sen tunnuksena käytetty kahden englanninkielisen sanan yhdistelmä, joka kyseisen kielen vajavaisesta tarkkuudesta johtuen voidaan kääntää ainakin kahdella tavalla suomeksi, herätti muiston kahdenkymmenen vuoden takaa.

Olin silloin erään joukon jatkona Välimeren tuliperäisellä saarella, ja istuin iltapäivällä majatalomme ravintolatiloissa keskustelemassa käytännöistä isännän kanssa. Tämä intoutui vetämään jostain kaapista esiin valtavan ouzo- tai rakipullon ja lorautti siitä tilkan vesilasiini. Lähellä istunut seurueemme jäsen näki tilanteen, ojensi omaa lasiaan ja hihkaisi: - Mii tuu!

Kevät koittaa, niin minäkin

Täällä en ole käynytkään sitten tammikuun alun. Ei vaan jotenkin... On ollut kaikenlaista, mutta mitä siitä. Tänään kävi traktori lumitöissä ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen meidän pihassa. On sekin jotakin.

Keskeneräisiä juttuja ja aatoksia on, ja kokeillaan pystyykö niitä milloin jatkamaan,

Otsikkokuvaksi olen valinnut oman kuvani. Siinä ovat kaikki 22 kromosoniani päällekäin pinottuna. Niistä voi nähdä etnisen suuntautumiseni.

Kirkkaanpunainen, ikäänkuin taustaväri on "north atlantic", eli niiltäosin taidan olla Natoon sopiva. Oranssi, jota on eniten, viittaa Baltiaan jossa toki maat ovat Nato-maita. Kirkkaankeltaiset leimahdukset ovat muistoja isoisäni kasakkajuurista Silkkitien seuduilla Keski-Aasiassa Kazakhstanissa ja siellä päin. Siperia on opettanut keskisinisellä, ja vähän Amerikan intiaaniakin on mukana tummimman sinisen sävyllä.

Jatkamma tästä, mutta lopuksi tältä paikalta: Käännä seuraava virke niin, että siiträ tulee suomalainen ymmärrettävä palindromi:

New!!  Mercy... urinating hurts Finnish Prime Minister.