Kulunut viikko on vienyt hämmästyksen sormen kummastuksen sieraimeen, vai mihinkä reikään se nyt meni. Omaishoitajavapaita vietellessäni olen käynyt mökillä, ja muutaman tunnin asumattomuus varsinaisessa kiinteistössäni on aiheuttanut seurauksia pihapiirin peruseläinten taholta.
Kadun puolella olevalla syöttöpaikalla on kaksi hillotolppaa, toinen on punainen peltinen mökki, ja toinen ikkunaan imukupeilla kiinnitettävä läpinäkyvästä muovista valmistettu lintulauta.
Aterioimassa käyvät säännöllisesti tiaiset, punatulkut, tikat, pikkuvarpuset, peipot, viherpeipot, harakat ja naakat, sekä oravat, joita on nyt onnistuttu kaappaamaan puolikesyiksi kuusi yksilöä, tyttöjä ja poikia.
No, orava oli särkenyt peltimökin ikkunan ja ahtautunut sisään. Kaikki oli syöty, mutta siitä huolimatta nurkat nuuskittiin tarkkaan. Muoviselle lintulaudalle on johtanut seinää vasten nojannut keppi, jota myöten oravat ja tikat hillotolpalle kiipeilevät. Lauta tyhjenee monta kertaa päivässä, koska orava syö kerralla puolet tarjonnasta. Perustikan pitäisi poimia puunkoloista toukkia, eikä ahmia pikkulintujen eväitä. Tikkoja on sitäpaitsi kaksi, mustapäinen naaras ja punaniskakoiras. Kun punatulkku lentää laudalle, tikka tulee ajamaan sen pois, jos on paikalla. Otin äsken kepin pois. Tikka osaa lentää, ja oraville on evästä talon toisella puolella olevassa kannellisessa pöntössä.
En ole koskaan ennen nähnyt tikan kävelevän maassa, mutta eilen se etsi varpusten kaverina sattumia lintulaudan alta.
Pihan puolella on myös sementtinen kuppi linnunruokaa varten. Talitiaiset tulevat kutsuttaessa paikalle, kuten oravatkin, jotka tosin ovat viimekesäisiä varovaisempia. En ole vielä onnistunut rapsuttamaan niitä, vaikka terassilla istuessani ne jaloissa pyörivätkin.
Kun eilen kotiuduin, talitiainen käveli perässäni eteiseen ruokaa pyytämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti