Olipa pikkuinen oravanpoika...

...osasi hyppiä puusta puuhun, hotkia suoraan kädestä suuhun.

Siellä torkkuu heiluhäntä

Herttanen sentään

Juhannus oli meillä herttainen, kuten laululyriikassa todetaan. Sä oot varmaan huomannu, että sä et enää puhu laulun sanoista, vaan niissä on lyriikat, olipa kyse sitten miten eeppisestä teoksesta tahansa. Hyvä on tuo mainitsemani laulu, toimii niin jouluna kuin juhannuksena pienin sananmuunnoksin.

Juhannus on vuosittainen ilmiö, ja olen pureutunut siihen toki juurikin ennenkin.

Pyykinpesu niin fyysisenä kuin henkisenäkin käytänteenä on ajoittain tarpeellinen. Narulla sateiden välillä on kuivumassa pyyhkeitä ja lakanoita. Härjän päällä dekoroitu vaate on hankittu 90-luvun loppupuolella Santorinin saaren rantamyymälästä. Olin silloin yhtenä vanhemmista valvomassa kuudesluokkalaisten luokkaretkeä. Rantamyymälästä onnistuin hankkimaan itselleni tavattoman edullisesti Ray Ban-merkkiset aurinkolasit. Valkoisella painettu logo linssin ylänurkassa kesti useita päiviä, ja tuotekortin tekstikään ei haalistunut epäselväksi kovin nopeasti.

Pyyhe on nyt ajankohtainen, koska suomalainen koripalloilija on valittu seitsemäntenä Amerikan liigaan ja tuohon härkäporukkaan. Onneksi olkoon, tunnen yhteenkuuluvaisuutta, koska koluluaikana minut valittiin yleensä seitsemäntenä liikuntatuntipelijoukkueisiin, jos ne sattuivat muodostumaan seitsenhenkisiksi.

Fiktiivinen kertomus 2

Joitakin hetkiä edelläkerrottujen tapahtumain jälkeen kävi niin, että neuvoston käskynhaltija vyötti itsensä ja päätti lähteä viemään sanaa ylimmälle käskynhaltijalle, joka oli neuvonpidossa teltassa meren läheisyydessä.

Käskynhaltija astui vaunuihinsa, jotka huumaavalla pauhulla ja tulta syösten lähtivät matkaan, niin että ne jotka tämän näkivät peljästyivät suuresti ja peittivät korvansa ja silmänsä tätä näkemästä ja kuulemasta.

Mutta kun käskynhaltija saapui ja pysähtyi lähelle ylimmän käskynhaltijan telttaa jatkaakseen matkaa perille pienemmillä vaunuilla, tuotiin hänelle sanoma, jossa kerrottiin asiain hänen lätöpaikassaan muuttuneen. Hän kätki nämä sanat sydämeensä, punnitsi niitä ja päätti palata tulivaunuillaan takaisin toimittamatta viestiä perille. Palattuaan hän kutsui palvelijoitaan virittämään
hiilivalkean ja poltti siinä viestin tuhkaksi.

Fiktiivinen kertomus

Hän puhui niille, jotka olivat kokoontuneet kuulemaan, ja sanoi: "Tapahtui niinä aikoina, että eräs mies päätti rakentaa talon, johon koko hänen perhekuntansa ja ystävänsä sekä kaikki ne, jotka halusivat kuulla hänen sanojansa ja uskoa häneen, voisivat muuttaa asumaan. Talon perusta oli valmiiksi katsottuna hänen entisen opettajansa talon paikalle. Se oli hänen mielestään hyvä, ja hän kertoi sen ystävilleen, joiden mielestä se oli myös hyvä.

Naapuritalojen asukkaat kummastelivat ja sanoivat: - Katso, hän rakentaa entisille perustukille uuden talon, ja epäilivät peruskivien kestävyyttä.

Mutta rakennus nousi, ja mies perhekuntineen ja ystävineen muutti siihen asumaan. Koska monet miehen ystävistä tunsivat köyhiä, jotka anoivat almuja kujilla ja aitovierillä, puhuivat he hänelle ja kehoittivat tätä menemään suureen neuvostoon pitämään näiden puolta. Mutta päästyään korkea-arvoisten patriisien ja tilanomistajien joukkoon, hän ei halunnut vastustaa näiden mielipiteitä, ja joukko hänen talonsa asukkaita alkoi napista häntä vastaan.

- Katsokaa, mitä hän tekee, he sanoivat, valitkaamme keskuudestamme uusi johtaja sillä aikaa, kun hän on poissa. Ja he lähettivät viestinviejiä kertomaan suunnitelmastaan kaikille niille, joiden katsoivat olevan häntä vastaan. Mutta sillä aikaa mies päätti luopua asemastaan ja luovuttaa sen niille, jotka häntä kannattivat ja uskoivat häneen.

Miehen vastustajat saivat kuitenkin koottua suuren joukon, suuremman kuin hänen kannattajansa, jotka tappion kärsittyään muuttivat pois talosta, mutta kun tämän joukon jäseniä laskettiin, kävi toteen, mitä oli kirjoitettu..."

Tässä vaiheessa ovi avautui, ja sisään astui kaksi miestä valkeissa vaatteissa. He puhuivat kertojalle ja sanoivat:

- On aika mennä vuoteeseen ja ottaa iltalääkkeet, kuten kirjoitettu on.

Hillotolpan kutsu

Kulunut viikko on vienyt hämmästyksen sormen kummastuksen sieraimeen, vai mihinkä reikään se nyt meni. Omaishoitajavapaita vietellessäni olen käynyt mökillä, ja muutaman tunnin asumattomuus varsinaisessa kiinteistössäni on aiheuttanut seurauksia pihapiirin peruseläinten taholta.

Kadun puolella olevalla syöttöpaikalla on kaksi hillotolppaa, toinen on punainen peltinen mökki, ja toinen ikkunaan imukupeilla kiinnitettävä läpinäkyvästä muovista valmistettu lintulauta.

Aterioimassa käyvät säännöllisesti tiaiset, punatulkut, tikat, pikkuvarpuset, peipot, viherpeipot, harakat ja naakat, sekä oravat, joita on nyt onnistuttu kaappaamaan puolikesyiksi kuusi yksilöä, tyttöjä ja poikia.

No, orava oli särkenyt peltimökin ikkunan ja ahtautunut sisään. Kaikki oli syöty, mutta siitä huolimatta nurkat nuuskittiin tarkkaan. Muoviselle lintulaudalle on johtanut seinää vasten nojannut keppi, jota myöten oravat ja tikat hillotolpalle kiipeilevät. Lauta tyhjenee monta kertaa päivässä, koska orava syö kerralla puolet tarjonnasta. Perustikan pitäisi poimia puunkoloista toukkia, eikä ahmia pikkulintujen eväitä. Tikkoja on sitäpaitsi kaksi, mustapäinen naaras ja punaniskakoiras. Kun punatulkku lentää laudalle, tikka tulee ajamaan sen pois, jos on paikalla. Otin äsken kepin pois. Tikka osaa lentää, ja oraville on evästä talon toisella puolella olevassa kannellisessa pöntössä.

En ole koskaan ennen nähnyt tikan kävelevän maassa, mutta eilen se etsi varpusten kaverina sattumia lintulaudan alta.

Pihan puolella on myös sementtinen kuppi linnunruokaa varten. Talitiaiset tulevat kutsuttaessa paikalle, kuten oravatkin, jotka tosin ovat viimekesäisiä varovaisempia. En ole vielä onnistunut rapsuttamaan niitä, vaikka terassilla istuessani ne jaloissa pyörivätkin.

Kun eilen kotiuduin, talitiainen käveli perässäni eteiseen ruokaa pyytämään.

Punaisten lippujen kutsu

Kesä ja grillikausi on alkanut. Koska olen punaistakin lihaa syövä heteromies, en voi vastustaa punaisten lippujen seireenilaulua paikallisessa myymälässä. Tapana siellä on varustaa kohtsillään vanhenevat elintuotteet punaisilla tarralipuilla, jotka oikeuttavat kassalla 30 prosentin alennukseen. Meidän pohjoissavolaisessa osuustoimintaliikkeessämme alennus on peräti 60 %, jos jaksaa käydä ostoksilla vielä klo 20 jälkeen, ja kyllähän sieltä on tullut noudettua eteläamerikkalaista nautaa, suomalaista kanaa, porsasta ja nakkia. Myös Härkistä on nyt pakastimessa, jos liha ei maistu.

Punainen liha on runsain mitoin nautittuna vaarallista. Se saattaa olla osasyynä suolistosyöpien kehittymiseen, kuten tänään ilmestyneessä Apu Terveys-lehdessä asiallisesti kerrotaan.

Punaväri lihasta poistuu tuhdilla grillauksella. Nokinen rasvaa tirisevä ¨kaslerpihvi ei ole enää punaista lihaa.

Kirves kävi

Kesäkuun hellepäiviä odotellessa piti eilen pilkkoa lämmityspuita. Ajattelin, että olisikohan pitänyt laittaa hanskat käteen, jos vaikka sattuisi lipsahtamaan. Sattuihan se. Fiskarsin terä laskeutui hallitsemattomasti puupalikkaa pitelevän vasemman käden kämmensyrjälle lähelle etusormen niveltä. Terävä rauta teki haavan, josta verta tuli melkein kymenään. Paikkakunnan terveysaseman päivystys oli vielä auki. Lääkäri siellä kummasteli, miksi kaikki kyläläiset tulevat ensiapuun klo 17:n jälkeen.

No, haava putsattiin, liimattiin, teipattiin perhosteipeillä ja peitettiin harsopalalla ja liimattavalla muovikelmulla.

Jäykkäkouristusrokotus oli vanhentunut. Muistini mukaan sain sen edellisen kerran vuonna 1968 osallistuessani maanpuolustukselliseen toimintaan. Piikki pistettiin, ja seuraavan kerran kuulemma kun olen täyttänyt 79 v,

Lääkäri oli sama, joka viime kesänä lähetti minut eturauhasoperaatioihin, ja kerroin hänelle nykytilanteen.

Koska tiesin hänen nimensä, ei tarvinnut kysyä, onko hän A. Kuutti vai Aku Utti, kuten ovenpielessä seisoi.