Musiikkia menneiltä vuosilta

Huom! Kuuntele kappale samalla kun luet, musiikin ja lukemisen kesto tulee olla yhteneväinen parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Käytä kuulokkeita, jos mahdollista ja käännä nupit kaakkoon!

Lukiolainen istuu flyygelin ääressä. Koulun liikuntasalissa on konvarit. Teinikunnan terävimmät toimihenkilöt ovat jälleen kerran suunnitelleet pakko-ohjelmallisen iltatapahtuman. Kun ohjelma on saatu viedyksi läpi, alkavat tanssit. Tanssimusiikkia ei soiteta flyygelillä. Tarkoitusta varten on yksi poika tuonut kotoaan stereolevysoittimen. Siinä on kaksi kaiutinta, jotka kuljetuksen aikana toimivat laitteen kantena. Hitaana kappaleena soi joka kerta, kun muita sen tyylisiä levyjä ei ole "Ich tanze mit Dir in die Himmel hinein". Ne pojat, jotka eivät tanssi, menevät ulos. Valvova opettaja käy pihalla tarkastamassa tilannetta. Tupakointi ja alkoholin nauttiminen on kielletty.

Flyygelin ääressä istuja soittaa ohjelmanumeroksi Russ Conwayn sävellyksen "Lesson one". Se on honkytonkversio kissanpolkasta. Sitä ei soiteta pelkästään mustilla koskettimilla, vaan siinä on kaksi modulaatiota, ensin kvartti ylös ja sitten sekunti. Myös melodia on muunneltu. Kappaletta on soitettu kotona kuukausia - ei kuitenkaan tätä esitystä varten, vaan ihan tykkäyksen takia. Se on mukavampaa soittaa kuin Aaronit kanttorin opettamana. Kerran nuotti onkin soittotunnilla mukana, mutta opettaja ei ota siihen oikein kantaa.

Yleisö taputtaa kohteliaasti.

Seuraavana maanantaina rehtori näkee soittajan koulun käytävällä. Hän ilmoittaa tälle, että yksi aamuhartauden vakiosäestäjistä ei enää ole käytettävissä. Rehtori määrää tilalle uuden harmonistin.

Kylmät väreet ja kauhun kankeus valtaavat soittajaparan. Itkisi, jos ei olisi jo lukiolainen. No, ei kai siinä muu auta, kun rehtori käskee. Onneton uusi säestäjä saa ohjeita vanhemmalta, joka sanoo virren "Sun kätes Herra voimakkaan" olevan kaikkein helpoin. Sitä voi sitäpaitsi soittaa pääsiäisen tienoilla eri numerosta sanoilla "Sua Jeesus kuinka piinattiin".

Nykyään ei puhuta enää aamuhartauksista. Ne ovat päivänavauksia, joita myös virheellisesti nimitetään aamunavauksiksi ilmeisesti vanhan käytännön osittaisena väännöksenä. Nykyään koko ohjelma tulee yleensä keskusradiosta, ja oppilaat kuuntelevat luokissaan tarvitsematta rasittaa itseään kävelemällä muualle ja seisomalla hiljaa paikoillaan.

Aamuhartauteen kokoontuu koko koulu, satoja ihmisiä, ja opettajat vielä lisäksi. Käytävässä seistään jonoissa luokittain. Harmooni on käytävän keskellä ikkunaseinän vieressä. Jonot ovat vastatusten. Siten vastakkaiset luokkien ensimmäiset oppilaat saattavat ilveillä toisilleen ja yrittää saada nauramaan vakavalla hetkellä.

Kauhun valtaama säestäjä oksentaa kotona kouluun lähtiessään. Ei auta, soittaa pitää. Homma on vaikeaa joka kerta. Joskus saa puhuttua samalla luokalla olevan tytön, jolla on myös soittovelvollisuus, sijaisekseen valittamalla, että on hirmu paha elämä. Joskus kuitenkin on mukava kuulla, kun tyttö kehuu musiikin tulkintaa ja uskottelee luulleensa, että musiikin ope siellä soittaa.

Hartauspuhujat ovat opettajia, ja lukevat jostakin kirjasta oppilaiden käsityskyvyn mukaiseksi tarkoitettuja tekstejä. Pahaksi onneksi puhujien ja säestäjien työvuorot sattuvat yhteen. Säestäjälle annetaan palautetta aina samasta virrestä. Ilmeisesti opettaja haluaisi tekstiin paremmin liittyvää musiikkia, integraatiota. No, pääsiäisaika on tärkeä koulumaailmassakin huomioitava jakso, ja isänmaan virttä on hyvä veisata milloin vain.