Ennen säteitä

Palaamme eläkeläismiehen seikkailuihin sote-kentällä.

Kutsussa olleen päivämäärän koittaessa mies vyöttää itsensä ja suuntaa kulkuneuvonsa keulan kohti lähintä yliopistosairaalaa. Sää on sumuinen, eivätkä auringonsäteet vielä jaksa puhkaista harmautta. Edellisillä käynneillä menoa hidastuttaneet päällystystyöt on saatu tehtyä, viivoja maalataan ja joku kaivinkone on tonkimassa pientareita.

Matka suuntautuu nyt eri rakennukseen kuin aikaisemmin. Uusi ja hieno näyttää tämäkin olevan. Odotusaulassa on erikoisen näköisiä tuoleja. Ne voi istuessaan kääntää eri suuntaan, mutta kun nostaa jalkansa irti lattiasta, ne pyörähtävät alkuperäiseen asentoonsa. Suuresta ikkunasta on näkymä viereisen rakennuksen katolle, johon on pystytetty monimutkainen putkistojärjestelmä. Se tuo mieleen takavuosien tietokonepelit, joissa liikuttiin sokkeloisissa kaupunki- ja tehdasympäristöissä. Kutsunumero tämän ja projektiin kuuluviin seuraaviin käynteihin on 13. Sitä pidetään onnettomuuden lukuna, mutta käytännössä perjantai 13. päivä tuotti onnettomuutta vain ristiretkien rahoitus- ja suojelutoiminnalla rikastuneelle Temppeliherrain ritarikunnalle lokakuussa 1307, jolloin Filip Nelonen vangitutti kaikki ranskalaiset järjestön jäsenet, jotka sitten poltettiin myöhemmin roviolla.

Numero 13 napsahtaa näytölle kutsuen lääkärin vastaanotolle, ja vähän myöhemmin hoitajan puheille, jossa käydään läpi päivän seuraavia toimenpiteitä. Infon jälkeen hoitaja pyytää saada halata, ja lupa myönnetään.

Nyt on aikaa lähteä etsimään syötävää. Pääsairaalan kanttiiniin on pitkä ja monimutkainen matka, mutta sinne löydetään. Pääsairaalan pääovella kuvataan televisio-ohjelmaa. Pyörätuolissa olevaa päävammaista miestä työnnellään edestakaisin kameran ohi. Pelottavan näköinen irokeesikampauksinen niitein ja ketjuin koristeltu nainen antaa ohjeita kuvaajalle.

Syönnin jälkeen on aika siirtyä takaisin ensimmäiseen rakennukseen. Seuraavaksi otetaan kuva ja sormenjäljet. Kasvokuva riittää tässä laitoksessa, toisaalla on käytäntönä ottaa myös profiilikuva ja liittää alle numero. Jommalla kummalla etusormella pystytään tästälähin ilmoittautumaan, kylmillä säillä kannattaa kuitenkin lapanen tai hanska ottaa pois kädestä.

Vuorossa on tietokonekuvaus. Se ei onnistu ensimmäisellä kerralla, ja tutkittava passitetaan juomaan lisää ja tulemaan puolen tunnin päästä uudestaan. Uusi tulos hyväksytään, ja potilas lähtee taas kohti pääsairaalaa, jossa hänet tungetaan magneettikuvaustötteröön - ahtaan paikan kammoa ei ole, mutta korvatulpat ja kuulosuojaimet pannaan päähän. Kysytään, tarvitaanko musiikkia, mutta siitä kieltäydytään. Kone vinkuu, ulisee ja jyrisee aikansa. Lopuksi kerrotaan, että joku osa siinä on rikki, eikä tulosta saatu - uusi aika annetaan ensi viikolle, jolloin vehkeen pitäisi olla kunnossa. Kaikesta huolimatta kiitetään kohteliaasti, kuten on opetettu, vaikka ylimääräinen käynti .....taakin.