Alikersantti komentaa ryhmänsä maahan ja johtaa toimintaa edestä näyttäen itse esimerkkiä. Komppanianpäällikkö seisoo lähellä, ja rymänjohtaja on kuulevinaan, kuinka tämä jäyhällä tyylillään kohottaa peukaloaan ja kehaisee toimintaa. Parhaista esityksistä on yleensä tarjolla palkinto - lomallekin olisi ihan kätsä päästä viimeisillä viikoilla ja joistakin lopun aikojen sankariteoista tulee jopa ylennyksiä.
Pahaksi onneksi maastoutuvan miehen polvi osuu lepän kantoon. Sattuu, ja alikersantti ei jää tuleen makaamaan vaan nousee ylös polveaan pidellen ja nilkuttaa mättäälle istumaan.
Suomen Puolustusvoimat on tarkka erityisesti kotiutettavien sotilaiden kunnosta. Mahdollisesti huonokuntoisena kloppina on tänne tultu, mutta terveenä ja hyvinvoivana miehenä miesten koulusta lähdetään. Ylikersantti katsoo vammautunutta polvea, nahka siitä on vähän rypyssä. Sairaalaan tulee passitus.
Potilas makailee selällään rentona sairaalavuoteella. Kaksi sairaanhoitajatarta on joutessaan tullut istumaan sängyn laidalle. Mies selittää ja näyttää, kuinka toinen lumpio liikkuu sivusuunnassa toista enemmän. Hoitajatkin kokeilevat ja tekevät saman huomion.
Hyvä patella-asiantuntija kariav
VastaaPoistaIhanko itestään liikkui ?
Vai pitikö käellä auttaa ??
Se on sotaväjessä vaan hyväksi, jotta joukot on nopealiikkeisiä, ja reagoivat ydinlaskeumaan rivakasti valitsemalla juuri oikeanlaiset näreiköt.
Ja syöksyen väistävät isommat atomit.
Se tässä tarinassa jäi askarruttamaan, että mitenkäs ne sotamiehet siellä viittojensa alla pärjäsivät. Tuliko liikaa atomija niskaan ?
Meinaan, kun ei ollutkaan alikessu johtamassa, vaan hoitsujen kanssa vaan lumpiota liikutteli !
Käellä autettiin, kukin vuorollaan. Atomiharjoitus loppui, ja eloonjääneet jäivät pelaamaan polttopalloa kasarmin etupihalle yhden oppisopimuskersantin johdolla.
Poista