Richard Straussin syntymäpäivän (11.6.1864) kunniaksi orkesteriteos, joka kertoo kulkumies Till Eulenspiegelin seikkailuista musiikin keinoin. Kappale on käyrätorvensoittajain lemppari. Kun tavanomaisessa orkesteritekstuurissa joutuu usein vain tuuttaamaan takapotkuja tai muita toisarvoisempia melodiakulkuja, tässä jo alkupeleissä pääsee munaamaan itsensä korkeilla ja matalilla äänillä ihan kuuluvasti. Orkesterin viritellessä instrumenttejaan ennen esitystä joku käyrätorvi tavan vuoksi ulvahtaa tämän melodianpätkän. Tässä kuultavan ja nähtävän esityksen lopuksi valkohapsinen torvensoittaja saa toki kiitokset kapellimestarilta ja kuulijoilta.
Till Eulenspiegelistä muistan 1950-luvulta saksasta suomeksi käännetyn Jännä Jussi-sarjakuvalehden, jossa nimihenkilön (JJ=TE) lisäksi seikkaili mm. paroni von Münchhausen. Lehden logossa oli peiliä (Spiegel) pitelevä pöllö (Eule). Lasten sarjakuvista oli kuitenkin siivottu sottaisimmat kakka- ja takapuolihuumorijutut, joita alkuperäiseen Tilliin saksalaisessa kulttuuriperinteessä yhdistetään.
Otsikon uuspeili-sana on Aleksis Kiven käyttämä muoto käytännön piloja tekevästä ja muutenkin konstikkaasti käyttäytyvästä henkilöstä.
"Käytännön pila" se vaan sitkeästi roikkuu vokabulaarin viimmesessä helmahulpiossa ...
VastaaPoistaKatsoppas, ajattelimpa toki, onko loppupeleissä siten ettei kukaan huomaakkaan keppostani, mutta ei mennyt läpi, morjesta pöytään vaan!
Poistapjat pjat
VastaaPoistaoiskoon tuo sakuvalmentajaleijona Löw lähisukuva Eulenspiegelin 'Korva' Tillikalle tai on ite se, kun sillä on noita vauvamaisia käytännön piloja, joita ei pysty suorista televiissiolähetyksistä ruapimaan pois lasten silimiltä; viittaan vaikka tuohon päivänpeiliin:
http://www.vauva.fi/keskustelu/2587992/saksan_valmentaja_teki_sen_taas_kuvottava_temppu_suorassa_lahetyksessa
Hyvä tempoileva väki
VastaaPoistaOiskos kuiteski tuo ollut teoreettinen kepponen ?