Tiedätkö miehiä?

Uimamiehet

Tasa-arvon mekin ansaitsemme, eikös juu, kaikki ketkä mailmassa velkantuu. Edellä on kiteytetty suomalaisen populaarilyriikan perusajatuksia. Tasa-arvon nimissä vielä kesäkuun kunniakkaaksi loppuhuiputukseksi tehtävä, jossa tulee löytää miespuolisten, ainakin osaksi fiktiivisten, henkilöiden sukunimiä. Seuraavat säkeet on koostettu J. Vainion lauluteksteistä, ja jokainen säe on laulusta, jossa pääosaa esittää mies, jonka sukunimi on suomalainen -nen-loppuinen. Tehtävässä on laulujen säkeet, joiden sanat ovat vähän eri järjestyksessä, ehkä vähemmän lyyrisessä kuin alunperin. Jokaisesta numeroidusta pätkästä tulisi tunnistaa, kenestä miehestä laulussa etupäässä kerrotaan. Ymmärtääkö? Hyvä, sitten vaan siitä:

1. Illan kuulaus päilyy järveen,
2. miehen sydämen täyttää murhemietteet,
3. kaikki on eilistä, peilistä sen näkee.
4. Laiva on rannassa, mutta jään hyttiini,
5. nuoruuttaan ei voi elää uudelleen;
6. tuo sävel on sille tuttua tutumpi.
7. Pakko on puolustaa ammattinsa mainetta -
8. se ken tekee miehen työtä, huomataan kyllä täällä:
9. Kun pääsee eläkkeelle, saa kellon.

Tunnetko naisia?

Naispuolinen jyrsijä.

Jatkoksi öylössäpäiväseen neljäntoista kysymyksen sarjaan keskitymme nyt naisten hakuun. Otetaan nyt kuusi, joiden nimet pitäisi tietää. Edelleen pyörimme suomalaiskansallisten sanoitusten hetteikössä, ja yhdestä neitokaisesta vastaukseksi kelpaa vain sukunimi, koska etunimeä ei ole esitelty, eihän ennen toki myyjättärien rintapielessä ollut etunimilappua.  Joitakin sanoituksia on hienovaraisesti sovitettu pois yhden henkilön mietelmistä yleisempään katsantoon, ja jotteivät niin helposti olisi googlattavissa, vaikka tuttujahan nämä.

1. Viehkeä oli impi ja varsinkin untuvanhienoinen.
2. Tuntomerkit: nenä suora, tukka tavallinen, puhuu suomea.
3. Hänen kanssaan kerran kertoja onnen sai, vaikka vettä satoi.
4. Tyttö lemmen unelman kalleimman.
5. Tyttö kaunein saaren kaukaisen.
6. Eri saarella kuin edellisellä kohdattu ja kauniiksi mainittu.

Populaari

Päiväunet, kuvan eläin ei liity juttuun.

Nyt kun kesästä on jo yksi kolmannes kohta mennyt, ja päivät alkavat lyhentyä jouluun saakka, joten lienee parasta ponnistella henkisellä tasolla. Suoritteena on tällä kertaa tietokilpailu populaarista aiheesta. Googlesta saa katsoa, jos ei jää kiinni, jonka voi välttää esimerkiksi vastaamalla tahallaan väärin. Tiedän, että se jos mikä vaatii luonteenlujuutta ja käy kunnian päälle kuin skotille Brexit.

Kysymykset liittyvät vanhempaan suomalaiseen populaarimusiikin sanoitusaarteistoon. Nuoremmasta en ole oikein perillä. Kysymyksiä on neljätoista, joten mahdollista on saada kymppi, vaikka neljä olisi väärin.

1. Kuka Tiina ei saa itkeä?
2. Mikä jyskyttää enkä ketä nää?
3. Kuka pani vierelläin?
4. Mikä nousee pystyyn huojuen?
5. Mikä katsoo mietteissään virtaan mustaan?
6. Minkä saamme kauemmas kuulumaan?
7. Mitkä jo nurkkaan jäädä sai?
8. Mikä hiljentää reippaankin miehen astuntaa?
9, Mitkä heilahteli hempeesti?
10. Kutka ei kestä lautallakaan?
11. Kenen rehtiys lyö laudalta?
12. Mikä on niin kuin talvi ja jää?
13. Mikä kirkkaana kiiltää?
14. Mikä vieköön retken?

Midsummer #69

Laskin sormillani olleeni elävien kirjoissa kuutenakymmenenäkahdeksanayhdeksänä juhannuksena. Se on huima ja kunnioitettava luku. Juhannuksen viettotapa, sää, mieliala ja muut muuttujat ovat vaihdelleet, pääasiassa kuitenkin mukavaa on ollut.

Vanhana ihminen rauhoittuu, elämässä seesteiset puolet ottavat niskalenkin - no, painia en ole koskaan, enkä muitakaan fyysisiä kontaktilejeja harjoittanut - niin että todetaan vain, että sitä niinku rauhottuu, eikä enää mm. pyöräile juhannusiltana rautatieasemalle serkkupojan kanssa ja mene junalla seuraamaan Luonetjärvelle ilmavoimien juhannusjuhlaa. Olosuhteista johtuen mökillekään ei voi mennä, kotona on tyyntä ja rauhaista. Tosin kolme vuotta sitten oli juhannus ikimuistoinen.

Kuva kertoo tämänvuotisen leppoisan tilanteen. Oravafarmimme pienin vauva istuu ruokakupissa nakerrellen auringonkukansiemeniä.

Eläinkoe

Villieläinten elämän seuraaminen on kaikille luonnosta kiinnostuneille suositeltava harrastus. Eläimille voi myös tehdä erilaisia kokeita, kuitenkaan aiheuttamatta niille kipua tai kohtuutonta stressiä, Videolla testataan oravan reagointia kevyeen häntäkosketukseen. Ruokakaapissaan maapähkinöitä ahmiva otus vingahtaa vaimeasti antamatta kosketuksen häiritä ruokailuhetkeään. Korostettakoon vielä, että ääni on eläinlajille luontainen, eikä aiheudu kivusta tai tuskasta.

Muistan lapsuudessani kerrotun, että kissa syö hyvin, jos sitä puristaa hännästä. Joskus muistaakseni tuli kokeiltuakin, mutta ateriana oli silloin kalanperkeitä, eikä koe saanut aikaan sanottavaa tahdin kiihtymistä. Vihainen katse siitä seurasi ja sähähdys, jonka tarkoitus oli helppo tulkita.

Mallikelpoisesti on erään naapurimaamme johtaja suhtautunut luontoon ja villieläimiin. Siperiantiikerin kanssa leikkisää paininlyöntiä ja ehkä hännästä puristamistakin ja kurkiauran johdattaminen turvalliselle ilmakäytävälle pois maasta tulevien mahdollisten uhkien ulottuvilta ovat vilpittömän luonnonystävän töitä, joista ottanemme opiksemme jokapäiväisessä elämämme vaelluksessa.  

Orvokkini tummasilmä

Vistin tai viskin (savoa, tark. "kuisti", "veranda") ikkunalla, ulkopuolella kukoistaa orvokkirypäs. Lasin takana on tuliainen saarenmaalaiselta kansantanssiryhmältä, keraaminen vene. Tosin sen he olivat löytäneet täältä paikallisesta matkamuistomyymälästä ja sitten kynsilakalla tekstailleet kylkeen. Huilua soittava sammakko on muuta perua, kuten kissafiguurikin. Olen oppinut, että merenrantakaupungeissa asetettiin kipsikoira ikkunalle osoittamaan kulloistakin tilannetta merenkävijäisännän kotonaolosta. Koira katsoi joko kotiin tai merelle päin, ja siitä oli satunnaisen matkailijan pääteltävä mahdollisuudet sisään poikkeamiseen. Kissa on arvaamattomampi.

Katsoin Google-kääntäjästä, mitä orvokki on venäjäksi. Vaihtoehtoja oli useita, huomiotani kiinnitti гомосексуалист. No, orvokkivastaisuushan naapurimaassa päätään nostaa.

Kansakoulusta muistan laulun "Orvokkini tummasilmä", jonka yksi säe päättyy sanaan "kitkin". Lapsena jo tiesin, että suomalaiset mollilaulut eivät tarjoa muuta kuin surua ja kyyneleitä, joten hämmästykseni olikin suuri, kun seuraava säe kuului: "Vettä kannoin iltasella rantatietä pitkin".

Liiter-hanke

Lehtitietojen mukaan joissakin Suomen suurkaupungeissa postilaatikoiden omistajia ja naapureita on kauhistuttanut niihin, siis laatikoihin, liidulla piirretyt salaperäiset merkit. Arvelujen mukaan tämän takana on rikollisliiga, joka merkitsee murtokohteikseen taloja, jotka työn, levon, loman tai muun sairauden takia ovat tilapäisehköjä, ehkä pitkiäkin aikoja, tyystin tyhjillään. Mopoja, mönkijöitä ja muita tarvikkeita kerrotaan kadonneen pihoilta.

Liiteriämme tuuletettaessa voidaan huomata oven sisäpuolelle maalattu koodi. Sudenpentujen taskukirjaa vastaavassa suomalaisessa "Antero Vipunen" teoksessa, sen salakirjoituksia käsittelevässä osiossa, kerrotaan maankiertäjien merkeistä, joita nämä satojen vuosien vieriessä ovat kaivertaneet talojen portin- ja ovenpieliin. "274"-koodi ei ole satoja vuosia vanha, ja se on maalattu punaisella maalilla todennäköisesti sivellintä käyttäen. Spray-maalia tuskin oli vielä yleisessä käytössä maalaustilanteen ajankohtana. Postilaatikkouutinen herätti ajattelemaan, missä sijaitsevat kohteet 273 ja 275. Mihinkä näillä on varauduttu? Löytyykö liiterin alta jotain kätkettyä? Se on nyt niin täynnä puita, että etsiminen on vaikeaa. Ehkä ensi kevääseen mennessä olemme saaneet sen niin tyhjäksi, että asiaan voi perehtyä Liiter-hankkeen merkeissä. Tarkkailkaa liitereitänne kaiken varalta!

Pölkyt 2

Hiilijalanjäljistä tulee mieleen vanha kysymys: - Mitä yhteistä on hiilellä ja lotalla? No, molemmat ovat jylsijöitä. Olavakin kuuluu niihin, samoin malsu ja myylä. Mutta puhalletaan nyt vain yhteiseen laariin saadaksemme kansantuote kasvuun.

Pölkyt

Toiveikas talvimieli oli Veikko Huovisen Hamstereiden johtoajatus. Lidl kehottelee mainoksissaan nauttimaan kesästä ennen ensilumia. Kuvan urakka edistyy pikkuhiljaa, ja tarkoitus on kaventaa osuuttamme Pohjois-Savon kuntien alunperin perustamassa ja omistamassa energiayhtiössä. Pelkillä suorilla vanhoilla sähköpattereilla lämpiävä talo on kallis viritys ilman ilmakehään vahingollisia pienpartikkeleita syöksevää uunia. Maksaahan ne puutkin ja hiilijaloista jää jäljet, mutta toiveikasta talvimieltä ja kuntoa kirvesvarressa pölkkykasa kasvattaa.

Laari

Jo kohta puolen vuoden ajan asumistamme ja elämistämme on sulostuttanut kuvassa näkyvä pähkinä- ja auringonkukkalaari, jonka tiimoilla tapahtuvasta toiminnasta olen vähän väliä tiedottanut. Toinen sukupolvi oravia on jo siihen ehtinyt tutustua. Nuorimmat ovat oivaltaneet sen paitsi erinomaiseksi kasvisproteiinilähteeksi myös tuulelta ja sateelta suojatuksi päiväunipaikaksi.

Eilen vielä vauvanoloinen jyrsijä istuskeli kopin edessä jyrsimässä, ja minä häntä silittelemään. Hellyyden puuskassani otin hänet käteeni, mutta vähän helevetin terävät kynnet sillä elukalla oli. Kyllä kansa tiennee useita opettavaisia lauseita pehmeyden ja sulokkuuden kätkemistä salakavalista piikeistä ja okaista. Kansan suusta lienee siepattu myös sanonta laariin satamisesta. Itse viljan viljelijä jos olisin, yrittäisin kuitenkin laarini peitellä ettei sade sen sisältöä kastelisi ja homehduttaisi.

Uuspeili

Richard Straussin syntymäpäivän (11.6.1864) kunniaksi orkesteriteos, joka kertoo kulkumies Till Eulenspiegelin seikkailuista musiikin keinoin. Kappale on käyrätorvensoittajain lemppari. Kun tavanomaisessa orkesteritekstuurissa joutuu usein vain tuuttaamaan takapotkuja tai muita toisarvoisempia melodiakulkuja, tässä jo alkupeleissä pääsee munaamaan itsensä korkeilla ja matalilla äänillä ihan kuuluvasti. Orkesterin viritellessä instrumenttejaan ennen esitystä joku käyrätorvi tavan vuoksi ulvahtaa tämän melodianpätkän. Tässä kuultavan ja nähtävän esityksen lopuksi valkohapsinen torvensoittaja saa toki kiitokset kapellimestarilta ja kuulijoilta. Till Eulenspiegelistä muistan 1950-luvulta saksasta suomeksi käännetyn Jännä Jussi-sarjakuvalehden, jossa nimihenkilön (JJ=TE) lisäksi seikkaili mm. paroni von Münchhausen. Lehden logossa oli peiliä (Spiegel) pitelevä pöllö (Eule). Lasten sarjakuvista oli kuitenkin siivottu sottaisimmat kakka- ja takapuolihuumorijutut, joita alkuperäiseen Tilliin saksalaisessa kulttuuriperinteessä yhdistetään.

Otsikon uuspeili-sana on Aleksis Kiven käyttämä muoto käytännön piloja tekevästä ja muutenkin konstikkaasti käyttäytyvästä henkilöstä.

Kesäpali 2 ilapäsek

Urpo ja Leila katsovat telkkaria. Urpoon sattuu. Mistä pipi tulee? Kertokaa kivun syy Upille.

Palindromissa on 6 sanaa,

Kesäpali ilapäsek

No huh huh! Edellisestä palindromikisasta on kulunut jo yli kolme kuukautta, ja olen kuulevinani innokkaitten ratkaisijoiden kuopivan maata jalorotuisten Orlov-ratsujen kaltaisesti. Tehkeepä hyvästi ja ratkaskeepa tuo! 

Kesäkuun nelistys

Kesäkuun aluksi nelikenttätehtävä. Itseasiassa tässä eivät kysyttävät asiat ole perinteisessä nelikenttämuodossa, mutta neljä niitä kumminkin on. Nyt kysymme: - Mikä ei kuulu joukkoon, ja miksi?

Kesäkuu

En todellakaan löydä arkistostani kuukausisarjaan liittyvää Kesäkuu-otsikoitua kuvaa. Kaikki muut näyttäisivät olevan tallella. Voi olla, että tästä sitä on ollut tarkoitus tehdä. Vihreän auton yksityiskohtaiseen viimeistelyyn on varmaankin kulunut aikaa kosolti, ja muun maiseman väritys ja teksti "KESÄKUU 30 p" on jäänyt pois. Juhannustahan tässä toki varmaankin vietetään. Piirtämistilanteessa en aavistanut, että 1980-luvulla ajelen vähän tuon näköisellä autolla, väri ja ulkopuoliset lamput etulokareiden päällä samanlaiset, rättikatto siinä tosin oli.

Jussinpäivän vietosta olen kirjoitellut aikaisemminkin.

Tätä kirjoittaessani kuuntelen radiota, jossa Ylen ykkönen parhaillaan uhallaan soittaa lasten laulamaa suvivirttä.

Hyvää kesäkuuta myös kaimalle, kyllä se siitä...

Komento takaisin, löytyihän se oikea kesäkuu. Joulutonttu näkyy olevan liikenteessä. Toivottavasti ei vielä ala kiltteystutkimuksiin, vaikka joulua kohti jo kovaa vauhtian mennäänkin päivien lyhentyessä...