Porschen perässä pääsiäisenä

Tänään vein pääsiäisvieraan entisen Keski-Suomen läänin pääkaupunkiin. Edestakaista matkaa kertyi runsaat 300 kilometriä. Matkaa kerrytti poikkeaminen mökille, josta kyytiin tuli muutama banaanilaatikollinen. Banaanien, joita vielä ei Keski-Suomessa kasva, sijasta boksit täytettiin pilkkeillä, joilla uuni lämpiää tuottaen kypsyyttä liharuokiin ja poistaen koleutta sisäilmastosta.

Valtatiellä numero yhdeksän Jari-Pekka-nimisen polttoaine- ja ruokatäydentämön kohdalta Savoon päin aina Koskelo-nimiseen polttoaine- ja ruokatäydentämöön asti ajoin hopeanharmaan urheiluauton perässä. Ajattelin ensin sen häipyvän heti sen siliän tien horisonttiin valtatiellä, mutta ei - se noudatti kahdeksankympin nopeusrajoitusta kutakuinkin kuten minäkin, kuten kuvasta tarkkaavainen lukija voi huomata. Jos kyseessä olisi ollut Audi tai pari muuta saksalaismerkkiä, en varmaankaan niin kauaa peräpäätänsä olisi ihaillut. Tilannetta vielä juhlisti, kun tuolla matkalla vastaan tuli kaksi Jaguaria.

Auto voidaan mieltää luonnonvaroja riistäväksi ja ympäristöä pilaavaksi hirvitykseksi. Toisaalta se on erinomainen ihmiskeksintö ja ratkaisu moneen pulmaan asiallisessa käytössä. Omistaessani aikoinani Rättisitikan kuuluin myös 2CV-kiltaan, jonka vuosikokoukseen, Mööttiin, kerran osallistuimme. Sanon nyt tämän oikein kauniisti ja pyydän anteeksi, jos loukkaan jotakuta: - Yhden asian liikkeet pyrkivät olemaan yhden asian liikkeitä, ja kukin tulkoon uskollaan harrastusvälineeseensä autuaaksi.

Kulttuuriväki ja muut älykköpiirit ihmettelevät ihmisten kiinnostusta autoihin. Jotkut asiantuntemattomat toimittajat kirjoittavat jopa Pobedan (победа) kahdella kovalla peellä, joka muoto taas on suomalaista renkutusmusiikkia esittävän orkesterin nimi. Popeda ei sentään tainnut esittää kappaleita "Öljyköljy ja pensapensa" ja "Kiltin sedän kiltti auto", jotka olivat erään vuosikymmenen asenteellisia valistusbiisejä, varmaankin ihan vilpittömässä tarkoituksessa tehtyjä.

Hauska oli kerran kyyditä M.A. Nummista kissa ja jänis-koululaiskeikalle. Skodalla silloin ajettiin ja hän ihasteli ajokin hyviä ajovaloja. Muistaakseni Citroën-miehiä sanoi olevansa. Auton kasettisoittimesta tulevat Sibelius-tulkintani huvittivat suuresti, ja ilokseni varovaisuuden vuoksi hyvin pieni pätkä soitettiin hänen ja Juha Siltasen Yömyöhä-ohjelmassa, jota satuin kuuntelemaan muuten sangen surkeiden mielialojen vallassa yliopistosairaalan tyynyradiosta.

Me 1940-luvulla syntyneet maalaispojat näimme lapsuusvuosinamme muitakin kuin nykyisen kaltaisia katumaasturimöhkäleitä. Reo, Goggomobil, Jowett, Lloyd, Standard Vanguard, Tatraplan, Aero Willys, Henry J, Singer, Hillman, Morris, Sunbeam, Simca, Vedette, Rambler, EMW, Hansa Goliath, Borgward Isabella... No, olihan noita, ja lisää opiskeltiin kahvipakettien korteista.

Maalaiskirkonkylässä ei autoa ollut joka mökissä, ja kylällä satunnaisesti nähdyt oudot kulkupelit bongattiin välittömästi. Kulttuurihistoriaahan se osaltaan on.

Sanokaapa muuten, montako automerkkiä seuraava sana sisältää:

Hyundaihatsuzukisuzu.

Hyvää pääsiäistä!