Tammikuussa harmittelin, kun koulussa tekemistäni ensiluokkaisista piirustuksista, kuukausia esittävistä, puuttui helmikuu. Päättelen kumminkin, että tämä se on. Teksti "Helmikuu, 28/29 p." on varmaankin jäänyt puuttumaan. Vuosi 1956 oli karkailuvuosi, kuten tämäkin, ja ehkä keskustelu päivämääristä ei ollut koulussa vielä saavuttanut oppilaan tasoa, ja koska opettaja oli tuohon aikaan yleisesti käytetyn termin mukaan vanhapiika, karkausvuoden perinteitä ei otettu puheeksi.
Kuvassa jyrkähköä rinnettä viilettävät sukset ja kelkat. kuten laulussa "Helmikuu on tullut" edellytetään. Huomion arvoinen on varsinkin vesikelkka, jonka kyytiin mahtuu useampia vauhdinnälkäisiä. Takana kelkan kannoilla seisoo se, joka on ohjaavinaan, mutta pystyy hyppäämään parhaiten pois kyydistä, kun törmäys on tulossa - inhimillinen käyttäytymismalli muussakin elämässä.
kavi
VastaaPoistamikä mäki!
ja
mikä sauvojen aerodynamiikka!
Ulkoharrastuksissa näkyy niin tässä kuin monessa muussakin alakoulukauteni teoksessa tytön ja pojan erottuvan paitsi hameen ja housujen suhteen, myös että pojilla on aina lippalakki päässä. Tässä on toteutettu perspektiiviä jo sangen taitavasti kuvaamalla lähempänä ölevat henkilöt isommiksi ja värikkäämmiksi. Toisaalta kauemmista useimmat ovat tikku-ukkoja, jotka tietenkin ovat vaikeampia värittää. Etualan figuurit on kuvattu takaapäin, joka osaltaan antaa eloa ja jännitettä. Jäämme miettimään, onko vihreävaatteinen poika liian arka laskemaan jyrkkää mäkeä punaisella kelkallaan, mutta leveäharteisena ja urheilullisena selvittää tilanteen hienosti. Tyttö jää ehkä sävykkäässä hiihtoasussaan ja pyöreässä tupsumyssyssään seuraamaan poikien laskettelua.
Poistakavi
Poistaja lippa eteenpäin.
Sillon ei älytty että vois olla taaksepäin, ei myöskään älytty että polokupyörällä vois keulia!!
Kyllä lippaa on pidetty niskapuolellakin tarkkoja hommia tehtäessä, kovassa tuulessa tai helteessä niskan palamista estämässä. Viime vuosisadan alun automiehet käänsivät lipan niskaan, kun päähän piti panna vauhtilasit.
PoistaKeuliminen ei ollut ohjelmassa, mutta räpättimet oli. Hienoin viritys oli kiinnityspyykkipoikaan johtava naru, jolla säädeltiin äänenvoimakkuutta.
Hyvä mäkiasiantuntija kariav
VastaaPoistaElikkä siinä on Porkkala juuri palautettu. Tsuhnat rientää Knpkkohymmelle, kuka rähmällään, kuka kansallisuhoisesti Haku-Veikkoa ja Hämytsaaren Isäntää matkien.
Poispäin vaeltavat pieni vihreä mies punakonetta vetäen ja kuin varjonaan Hertta Kuusinen.
Joka kohteliaasti pyysikin vanjoja pian palaamaan.
Isä Aurinkoisen muistoa kunnioittaen on eteläinen kesantorinne jo viheriöivä.
Kirjallisuusopinnoissa piti lukea Wellekin ja Warrenin laatima tekstikritiikkiä käsittelevä teos. Myös taidehistoriassa etsittiin piiloviestejä aina kulloinkin voimassa olleen kulttuurikäsityksen mukaisesti. Ajankohtaan nähden tulkintasi on todella varteenotettava. Mainittu kansakoulunopettajamme oli kotoisin muistaakseni Salmista, mutta piirustustunnilla emme tainneet perehtyä poliittisiin kansainvälisiin kysymyksiin. Nykyhetkeen peilattuna kuva voisi olla myös pohjoisemmalta rajalta tunturin juurelta, jossa Lapin poika katselee Kultansa kanssa saapuvaa liikennettä. Polkupyörien sijasta turvaudutaan kelkkoihin ja pulkkiin "Kun isot miehet vetelee tämmöstä perkeleen kelkkaa pitkin mettiä edestakasin."
PoistaTytöllä on sukset ristissä, ja hän on muutenkin vähän avuttoman tuntuinen. Toisaalta hänet on sijoitettu etualalle. Ikäänkuin pojan aatoksissa olisi kulkenut että "...ne tytöt... höh... mutta toisaalta..."
VastaaPoistaKR
Poistatyttö on tekemässä lapinkäännöstä - varmaan kuva otettu jostain Raja-Joosepista??
Kavipa tuon yksin tietää.