Säämetronomi kertoi tänään ripeksivän Länsi-Suomessa. Tokihan itärajalta katsottuna Leppävirta ja varsinkin Suonenjoki, josta sääkuva on, ovat huomattavan läntisiä paikkakuntia. Matkustin tänään huomattavan pitkän matkan kotiseudulta J:n kaupunkiin keskisen Suomen kuvernementtiin ja takaisin. Matkaa kertyi yhteensä vajaahkot 300 Venäjän virstaa, josta yli puolet sadeveden täyttämiä syviä uria mahdollisuuksien mukaan väistellen. Perillä kaupungissa sää oli vähemmän kosteaa ja jopa lämpötilaltaan ainakin +15 Celsiuksen asteikolla.
Muuttuva ympäristö ja virikkeet saavat usein vauhtia ajatustoimintaan, ja jotenkin ryhdyin muistelemaan salakirjoitustekniikoita. Lukijoiden innokkaista pyynnöistä huolimatta julkaisen tässä salakirjoituksen ratkaisutehtävän. Kuten muistan, olen jo pienestä pitäen ollut kiinnostunut anagrammeista, palindromeista, sananmuunnoksista ja muista turhanpäiväisistä ja ärsyttävistä asioista. Eipä ole kulunut aikaakaan, kun netin surfailussa törmäsin mielenkiintoiseen salakirjoitustapaan, jota on oikeasti käytetty. Nyt pyydän selvitystä alla olevaan melko järkevää ja ajankohtaista lausetta tarkoittavaan viestiin. Tämä on vaikea, avain on MMM 1965.
Vastaus edellisen jutun kysymykseen on harakka, Pica pica. Olen joskus aiemminkin kertonut opiskelleeni ulkoa Suomen lintufaunaan kuuluvien sellaisten siivekkäiden latinalaiset nimet, joiden alku- ja loppuosa on muodoltaan sama - paitsi tietysti alkukirjaimen suhteen, sehän on ensimmäisessä sanassa versaali ja toisessa gemena. Voi olla, että en niitä kaikkia enää muista - kuvassa on Taraxacum officinale, mutta se ei ole lintu, eikä kuulu muutenkaan asiaan.
Ulkoa pitää, tai ainakin on oikein ja autuaallista, osata muutamia asioita vielä nykyaikanakin huolimatta digimaailman runsaudensarvekkaista. Kun taitavia olette, kertokaapa kuinka seuraava kaksikirjaiminen lyhennerimpsu jatkuu:
jo-ma-lo-sy...
Entäs tämä:
ru-si-le-ju...
tai tämä:
ou-si-py-ka...
Keltainen kaasupallo on luonut lämpöään maamme puoleen pitkästä aikaa. Oikein hiki tuli äsken ulkona istuessa.
Tintti-sarjakuvasta tuttu sopraano Bianca Castafiore esittää tulevan juhannuksen kunniaksi Charles Gounodin (s.17.6.1818) säveltämän jalokiviaarian oopperasta Faust. Ihan aikuisten oikeasti äänessä ovat lopputekstin mukaan ruotsalaiset Susanna Andersson ja Bengt Forsberg.
"Castafioren korut"-sarjakuvassa timantit varastetaan, ja varaskin vilahtaa tällä videolla. Kukahan kuvissa esiintyvistä ne vei?
Soittokeikalla rompetapahtumassa tuli tilaisuus hipaista Flying Lady-pienoispatsasta. Sehän sijaitsee, kuten tiedämme, perinteisen brittiauton nokalla. Aikaisemmissa artikkeleissani olen käsitellyt monien muiden aiheiden lisäksi niin autoja, joita ajoin, kuin myös sosialistista realismia käsittelevää taidetta. Muistamme ehkä myös, että Vladimir Iljitsh Lenin oli Rolls Royce-miehiä. Varmuuden vuoksi auto oli hyvä varustaa suksilla ja telaketjuilla.
Mitä hipaisuun tulee, saamani kommentin mukaan Tohtori Zivagossa kerrotaan, että Leninin polvi oli kerran lähellä hipaista talonpojan polvea.
Kukkiihan ne kirsikat kuitenkin. Naapurillakin näkyvät kukkivan. Meidän omenapuut vaan eivät vielä. On ehkä parempi, että omenia ei tule, koska suuri osa niistä jää syömättä.
Kirsikankukkia tarkastelevat ohellani räkättirastaat. Saa nähdä, kumpi ennättää ensin sadon kimppuun. Mietin, kannattaisiko torjuntaan käyttää CD-levyjä, ja mikä genre linnuille olisi vastenmielisintä. Luulisin, että punk ei niitä karkottaisi, vaan päinvastoin. Ei minulla punk-levyjä olekaan, saattaa olla, että ripustan puuhun tarpeen tullen tietokoneromppuja.
Otsikon sana tarkoittaa - tai ainakin 1960-luvulla tarkoitti, pastelliliitua - ilmeisesti japanilaisvalmisteista. Mietin, mitä japanilaisvalmisteita meidän taloudessamme oli 60-luvulla. Mieleen tulevat ainakin Clover-merkkinen kiikari ja Fujica-merkkinen 8 mm:n kaitafilmikamera. Tavallinen kamera oli valmistettu Saksan Demokraattisessa Tasavallassa. Ilmaisussa "demokraattinen tasavalta" sanotaan sama asia kahteen kertaan, joten lienee selvää, että kukaan ei ole tasa-arvoisempi kuin joku toinen.
Yllä oleva kuva on otettu japanilaismerkkisellä Olympus-kameralla, joka näyttää olevan valmistettu Kiinassa. Nykyään ajelen japanilaismerkkisellä autolla, joka on valmistettu Britanniassa.
Paitsi väriliitua, jonkin kouluasteen oppikirjassa on myös Sakura-laulu. Kaikkihan sen osaavat laulaa, ketkä tunnilla hereillä jaksoivat olla, mutta osaattekos Sakura Ikimono Gakaria? Tästäpä sen voitte opetella, ja kajauttaa kirsikkapuistossanne kilvan räkättirastaiden kanssa:
Koko kesänä en ole vielä rakennellut palindromeja, noita verbaliikan kehittyneimpiä ilmaisumuotoja. Vaikeahan semmoisia järkeviä on saada aikaan, mutta liekö muukaan, vaikkapa poliittinen ulosanti kovin järkevää. Iteraation, siis inspiraation sain tarkastellessani puutarhamme kukkaloistoa. Loistosta vastaavat toistaiseksi luumupuut. Kirsikka on vielä nupulla, ja omenankukkia on vasta naapurissa. En käsitä, miksi meillä eivät kuki.
Mutta hei, palindromiin sitten, kukkikoon naapurin puut ihan rauhassa. Naapurilla ei ole luumupuita, eikä sielläkään kirsikat vielä kuki.
Siis, tämä on kilpailu. Tehtävänä on laatia palindromi seuraavan vihjeen mukaisesti:
Changin Sarah soittaa sir Edward Elgarin (s.2.6.1857) morsiamelleen säveltämän lemmentervehdyksen "Salut d'Amour. Edward ei tätä säveltäessään toki vielä ollut sir, mutta tämä varhaistuotannon teos tuli suosituksi ja siivitti myöhempää menestystä, ja aatelisarvo sitten aikanaan myönnettiin. Uusi hallitus voisi ottaa ohjelmaansa aateluuksien myöntämisen ansioituneille henkilöille. Hienompia ne olisivat ja paremmin kansainvälisyyteen soveltuvia kuin tylsät neuvokset tai tirehtöörit tai työn sankarit. Herrassyötinki on vanha arvonimi, tarkoittaa kaiketi herastuomaria, mutta sitä voitaisiin käyttää Britannian käytäntöön - sir tai suomalaisittain söör - yhdistettynä muodossa herrassöörinki tai itäsuomalaisemmin herrassyörinki. Naispuolisille ansioituneille kävisi suora suomennus dame - taami. Brittityyliin jätettäisiin sukunimi pois.
Noista neuvoksista tuli mieleen vuosia sitten käynti Valtakunnallisten Kotiseutupäivien retkellä Lohjalla Kirkniemen kartanossa. Mukana seurueessa oli Turhapuron appiukkoa näyttelevä Tapio Hämäläinen, kotiseutumies Helsingistä. Tarkoituksena oli katsella kartanoa ulkopuolelta, mutta näimme, että vuorineuvos Aarnio oli talossa. Vuoristoneuvos Tuura laitettiin asialle, ja pian meidät kutsuttiin sisälle tutustumaan taloon.
Linnan kutsuilta kuulisimme ja näkisimme selostusta kuinka... no, eipä nyt tule mieleen ketään oikein ansioitunutta, mutta keksikää itse.
Almanakan mukainen kesä on alkanut. Männäviikolla säämetronomit pelottelivat meitä helteillä. Eilen onneksi kertoivat hymyssä suin, että ei ne tulekaan. Tuulta ja sadetta saadaan sijaan. No, ei se mitään, runsaat kuusi kuukautta enää jouluun ja kuusijuhlaan. Alla oleva Vasily Sablinin taidemaalaus esittää ilkeän näköistä setää. joka on tupsahtanut jostakin lapsosten riemun keskelle. Olkaamme siis kilttejä.
