Tämän päivän tehtäviin kuului ennakkoäänestys. Hyvin se meni, eikä jännittänyt yhtään. Sunnuntaina jännitän, eikö nytkään se, ketä äänestin, pääse minua edustamaan. Tosiaan useimmiten vaaleissa on niin käynyt. Onhan siinä se hyvä puoli, että ei tarvitse tuntea myötähäpeää edustajansa toiminnasta ja käyttäytymisesta eduskunnassa. Eilisessä Uutisvuodossa ennakkoäänestyksen lisäksi suositeltiin jälkiäänestyksen järjestämistä. Voisi olla ihan hyvä.
Mitä taas Kekkoseen ja äänestykseen tulee, muistan, kuinka vuoden 1956 kevättalvella hiihtelin talomme viereisellä niityllä, kun vanhemmat kuuntelivat radiossa hoettuja nimiä
kavi
VastaaPoistaOlemme rohkeita miehiä:
met emme kulje lauman mukana, niiden jotka äänestävät vain varmoja läpimenijöitä.
Älyämme notta mies se on hävinnytkin, ja uskallamme äänestää halumme mukaan.
Ja kuten sanoit: ei tarvitse neljää vuotta katsella äänestämämme pölvästin touhuilua Suurella Mäellä.
Kun takki oli jo päällä äänestyspaikalle lähtöä varten, avasin yhden vaalikoneen ja näpyttelin kaikkiin kysymyksiin "en osaa vastata" tai vastaavaa. Sieltähän se ehdokas sitten löytyi.
Poistakavi
Poistaviitaten tämän päiväiseen blogipottuuni: äänestämättä vielä.
Vaan eiköhän tuo ääni jo huomenna takaisin tule; sen sitten kipaisen viemässä sinne uurnalaatikkoon.
Joku nukkuvien puolueen kannattaja kirjoitti netissä menevänsä uurnalle vasta krematorion jälkeen.
Poistakavi
Poistaeikös ne lopulta poltakin ne äänestysliput?