Borta bra?

Naapurivaltakunnan maanisä (maan-isä) on ollut hukassa jo toista viikkoa. Syitä tähän arvaillaan. Oppositio veikkaa hänellä olevan flunssan tai influenssan tai ehkä mahataudin. Virallinen tiedottaja ei kommentoi.

Tänä iltana vähän ennen auringonlaskua ja vähän jälkeen hiihtoammuntojen päättymisen pistäydyin pihalla kameran kanssa ottamassa kuvia keväisestä iltataivaasta. Kuvaan tallentui hämmästyttävästi olohuoneen viidellä halogeenipolttimolla varustettua kattolamppua (Lidl, €20,00) muistuttava esine. Se tuli idästä päin ja haravoi valokeilallaan maastoa. En halunnut tulla ylöstemmatuksi, varsinkaan jos se oli lentänyt Moskovan kautta, ja tiedä ketä siellä oli jo kyydissä, vaan menin sisälle odottelemaan Tähdet tähdet-ohjelman alkua.

Ruho

Kuva: Robert Crumb 1967; koko tarina nähtävissä täällä

Suomalaiset lihapallerot ovat herättäneet globaalin keskustelun, jonka tuloksena vaikeroimme taas, että mitä ne meistä oikein ajattelee. Iltalehti kertoo pullia valmistettavan eläinten ruhosta. Kokki Kolmonen kertoo, että ruhosta niitä pitää tehdäkin. Itse hän valmistaa pyörykät sikanaudasta.

Ruho on tietysti triviaalimpi nimitys ruumiille. Vaikuttaisi epäeettiseltä, jos kerrottaisiin eläinperäisiä tuotteita valmistetun surmattujen eläinten ruumiinosista.

Sikavainajan muutamat ruumiinosat muuttuvat lihatiskillä porsaaksi ja lehmän kimpaleet häräksi. Porsas on sian lapsi, mutta härkä on kuohittu sonni, joita Suomessakin käytettiin aikoinaan vetoeläiminä.

Kolmosen mainitsema sikanauta ei kuitenkaan ole possuhärkää, koska se Iltalehden lihapullalogiikan mukaisesti on valmistettu ruhosta.

Lähdenkin tästä nyt hakemaan karjalanpaistia (2 ras./asiakas) L-marketin torstaitarjouksesta.

Obladii svenska

Kuva: http://www.kolumbus.fi/jukka.karvonen/htm/Images/Pahkinasaari.jpg

Talven kylmyydestä olen hiukan vironnut kuumien puheenaiheiden herättämänä. Kuumin taitaa juuri nyt olla, jos Euroviisuja ei oteta lukuun, pakkoruotsi/obligatorisk svenska. Eduskunta oli tänään iskenyt kansalaisaloitteen kanveesiin, mutta siellä oli joku tai jotkut sitten saaneet ajatuksen kokeiltavaksi venäjää itäisessä Suomen osassa vaihtoehtoisena kielenä. Mielestäni tässä ja tähän liittyvässä aluejaossa olisi kätevintä ottaa käyttöön Pähkinäsaaren raja. Kukaan ei tosin ihan tarkkaan tiedä, missä se kulki. Erään teorian mukaan se on tuossa muutaman sadan metrin päässä meidän virrassa. Tällä puolella luettaisiin näin ollen ruotsia, ja Soisalon asukkaat tankkaisivat koulussa venättä. Koska virran kummallakin puolella asuvat kuuluvat samaan kuntaan, pitäisi tietysti kouluissa perustaa kaksi pakollisen vieraan kielen ryhmää yhden sijaan.

Mielenkiintoista olisi tulevien vuosisatojen viereskellessä historian ja sosiologian päivystävien dosenttejen kartoitella kulttuurieroja virran kumminkin puolin. 1500-luvullahan naapurusten toiminta täällä oli sangen vilkasta, ja esimerkiksi Iloranta-niminen kylä muuttui Kurjalanrannaksi erään itäisten naapurien, karjalaisten ja venäläisten vierailun seurauksena.

Kuvan mukaisen Pähkinäsaaren rauhan rajan kielenopiskelurajaus toisi myös Pyhäjoen pohjoispuoliseen Suomeen lisää kielellisiä virikkeitä. Itse Pyhäjoen Etelänkylässä luettaisiin ruotsia ja Kaliforniassa venäjää.

Luistava kevätkeli

Useampi n. 20 kilogramman painoinen hiekoitussepelisäkillinen on pitänyt sirotella pihan luistavaa keliä hillitsemään. Jääkerroksia on useita, ja sen, minkä plussasää päivällä sulattaa ja hiekan upottaa, pakkassää yöllä jäädyttää ja jättää sepelinmuruset näkymään kirkkaan jään läpi kitkattomina.

Punaisista puuhevosistaan ja falukorvista tunnetulla paikkakunnalla on viime päivinä myös puhuttu ja punnittu keliä. Pakinoitsija Ollin muinaisessa pakinassa kehutaan suksivoidetta, joka käy kaikille keleille paitsi per- rin- ja enkeleille - olikohan siinä lueteltu myös kik - tuskin vain. Voitelu on joillakin onnistunut niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.

Eilisen naisten hiihdon aikana televiision päivystävät asiantuntijat keskustelivat ja selvittelivät juottotekniikkaa.

Olin vuosikymmeniä sitten seuraamassa erästä kansainvälistä kilpailua ja muistan, kuinka juottomies vahingossa tarjosi hiihtäjälle nestettä omasta mukistaan. Toimitsija oli istunut iltaa paikallisessa pubissa ja vauhtiin päästäkseen seuraavan päivän kisaan varustautunut tuhdilla spriiannoksella, jonka oli sekoittanut mustikkakeittoon nauttiakseen sitä huomaamattomasti. Kun nesteytettävä urheilija tuli paikalle, juottaja työnsi mukinsa tämän kouraan. Hiihtäjä kippasi liemen kitusiinsa ja ärjähti niin, että edellä oleva kanssakilpailija laski pelästyksissään koivua päin. Hiukan myöhemmin hiihtäjä ryhtyi haastamaan riitaa takana tulevien kanssa, jotka varmuuden vuoksi eivät uskaltaneet tätä ohittaa. Maaliviivan jälkeen mies nukahti ladulle, mutta oli virkeänä palkintojenjaossa kysellen toimitsijoilta mustikkakeittoa. Lehdet kirjoittivat voittajan hengen haiskahtaneen, mutta lukijat pitivät sitä tiedotusvälineiden parjauskampanjana.