Metsateel

Hyvää Kalevalan ja kulttuurin ja almanakan mukaista talven viimeistä päivää. Huomenna ajanlaskun mukaan talvi on jo laannut riehumasta, kuten V. Lindbladin laulussa kerrotaan.

Kulttuuria on toki muuallakin kuin kotimaassamme. Eteläisessä naapurimaassa sitä voi myös tavata. Kulttuuripäivän synttärisankari Artur Kapp (s, 28.2.1878) on säveltänyt yllä olevan laulun, jonka tässä esittää Georg Ots. Villisioista siinä ei kuvasta huolimatta puhuta, vaan sanat menevät seuraavasti:

Ma kõnnin hilisel õhtul
veel üksinda metsateel...
Tuul kahiseb puude ladvul
ja lehed langevad eel.

Ma kõnnin hilisel õhtul
veel üksinda metsateel,
ja kaugele noorusera´ale
veel tagasi mõtleb mu meel.

Ma tundsin üht ilusat neidu/noormeest
ja süda, mis puhas kui kuld,
ja säravaid silmi ja huuli
ma tundsin... Ja rinna sees tuli.

Ja suurt ja sügavat õnne-
tuld,armastust tundsin ma
Ja ilma ja inimesi
ma tundsin viimati ka...

Ma kõnnin hilisel õhtul
veel üksinda metsateel -
tuul kahiseb puude ladvul
ja lehed langevad eel.

Näin Vikipeedia:

Artur Kapp oli vaadetelt rahvuslane. 24. veebruaril 1950 heiskas ta oma majale Tallinnas Eesti lipu. Nii tuntud inimesele ei julgenud võimud midagi teha. See oli ainus juhtum Eesti NSV-s ajavahemikul 1945–1986, kus avalikult heisati sinimustvalge lipp, selle heiskaja oli teada ja teda ei karistatud.