Kõrva uss

Aamuteleviisiossa tutkija-analyytikko Lassi Liikkanen kertoi, kuinka voi tulla toimeen korvamadon kanssa. Kaikilla meillähän semmoinen on, ja kiusallisen ajatuksia sotkevasti kuuloelinten välisellä pururadalla hölkkäilee - jos mato nyt ylejään hölkätä saattaa. Musiikin kanssa tekemisissä olevana aivoihini syöpyy milloin minkinlaista sävelmistöä, joka ilmiö Helsingin ja ulkomaalaisen yliopiston tutkimuksiin nojautuen ei ensinnäkään liene kovin terveydelle vaarallinen ja toisaalta tietyillä harjoituksilla voitaneen poistaa tarvittaessa. Haastattelussa, jonka voi katsella kuvaa klikkaamalla, otetaan esimerkiksi Maamme-laulu, jonka ensimmäisen säkeistön loppua analyytikko pyytää miettimään. Silloin miettijä aloittaa miettimisensä säkeistön alusta ja päästyään loppuun on käynyt mielessään läpi melodian, joka on muuttunut korvamadoksi. Analyytikon mielestä tosin loppusanat kuuluvat "maamme isien".

Häpeällisin korvamato omalla pururadallani on ehkä ollut Mozartin sinfonia 40. Musiikki sinänsä ei ole häpeällistä, mutta kun siihen on pitänyt mennä tekemään suomalaiset sanat, jotenkin, että: Sinä hento ja hellitty kukka, sinä pellavapää jöröjukka... no huh huh.