Panohommia

Luin joltakin nettisivulta, että panoautomaatteja on vain muutamassa suurimmassa Suomen kaupungissa. Niinpä yllätys oli perin melkoinen, kun huomasin laitteen täkäläisen S-marketin aulatilassa. Kaivoin esille kuvassa olevan säästösikani ja tutkin sen sisällön. Seitsemän euroa ja viisi senttiä sieltä löytyi viiden sentin kolikoina/kolikkoina/kolikkoloina (viim. muoto paikallisella murteella). Pakkasin hynät muovipussiin ja tartuin potkukelkkaan, joka kiidätti panopaikalle. Parhaat kyydit sai ajamalla hiekoittamattomalla kadun osalla autojen raiteessa.

Perillä tutkin laitetta ja mietin, käykö potkukelkkailijalle kuten tapana oli James Potkukelkalle käydä askarruttavan elämäntilanteen edessä. Tarvitseisiko ehkä huutaa apuva. Mutta ehei, ensin kortti sisään koodin kera, sitten luukku aukeaa, ja rahat kaadetaan koneen syövereihin. Arvelin, että parin minuutin rouskutuksen jälkeen esiin työntyy kuitti, jossa kiitetään käynnistä, ja jossa on kreikkalaisen Spiritus fortis-puolueen puheenjohtajan allekirjoitus. No, melkein näin kävi. Menin kaupan puolelle ja ostin tavaraa Eur. 7,30:en edestä. Sangen vähän jäin siis tappiolle.