24.11.2014

Naapurituontia

Sjöhistoriska Institutet, Åbo
Uusi, iso ja hieno autolautta Skandia kyntää merta. Kummikuntavierailulta ovat palaamassa niin tanhu- kuin naisvoimistelujoukkue. Nuoria ihmisiä, mukana jokunen vanhempi ohjaaja ja johtaja ja linja-auton kuljettaja. Viimeksimainittu on tehnyt töitä olan takaa. Tukholman kaupungissa vasemmanpuoleisessa liikenteessä raitiovaunujen seassa ajelu oli maalaismiehelle ikimuistoinen elämys, jota syvensi vielä oikeanpuoleisesta sivuikkunasta sisään tunkeutunut raitsikan sivupeili. Sirpaleilla siitä selvittiin kuitenkin. Skootterilla ajavat kaupunkiluotsit johdattivat auton sitten turvallisemmalle tielle kohti määränpäätä. Kummikunnassa on nyt käyty, tanhuttu ja voimisteltu. Turun satama lähenee ja matkalaiset nousevat lepotuoleiltaan savupiippua muistuttavassa näköalakabinetissa laivan ylimmällä kannella.

Keskustellaan tuomisista; viina- ja tupakkamääristä. Joillakin tuntuu olevan vähän liikaa, mutta matkanjohtaja vakuuttaa kokemuksellaan, että kaikki kyllä voidaan järjestää kotiinpäin. Hän keskustelee linja-autonkuljettajan kanssa, ja tämä nyökyttelee ymmärtäväisen näköisenä.

Turun tullissa matkustajat istuvat autossa, ja tullimiehet tulevat sisään. Eräällä miehellä on uusi kiikari kaulassaan ja hänen vierellään istuvalla pojalla samoin. Kiikareiden hihnaan on raaputettu hätäisesti nimikirjaimet. Tullimies vilkaisee ohimennen, mutta ei kysele mitään. Tanhuporukkaa säestävä haitaristi kaivaa laukustaan teräskattiloita, joita on ostanut, ja kertoo niiden olevan lahjoja ruotsalaisilta ystäviltä.

Auton moottori on käynnissä, tullimies käskee sammuttaa sen ja avaa kuljettajan vieressä olevan moottorin kotelon.

- Onpa hyvä, että katsoin tänne, hän sanoo. - Pilallehan tuolla viinat ja tupakat menevät. Kuumenevat liikaa ja voivat joutua rattaiden väliin. Vienkin ne pois, niin ei sitä vaaraa ole.  

23.11.2014

Naapurivientiä

http://www.vintag.es/2013/09/colour-photos-of-street-scenes-in.html
Lähtöaamu valkenee. Oli jo aikakin. Pitkään reissua on suunniteltu. Ruokatunneilla porukan kanssa ei juuri muusta puhuttukaan, mitä nyt pakolliset jutut herroista, kalallakäynnistä - ja nuoremmat miehet vielä naisista ja viinasta.

Make on pakannut laukkuunsa omien vaatteidensa alle muovipusseihin käärittyinä sukkahousuja. Ne oli pitänyt hakea toiselta paikkakunnalta, oman kaupan väki olisi ehkä ihmetellyt, ja ties mitä levitelleet kylillä. Tietäähän Make naapurimaan työläisellä olevan kaikkea, mitä yhteisen hyvän eteen ponnisteleva puurtaja tarvitsee, mutta jos kerran haluavat vertailun vuoksi tutustua kapitalistin tuotteeseen, niin mikäs siinä, vapaaehtoisestihan ostavat, rahaa niillä on.

Lähtöaika koittaa, ja ylimääräisen ahneuden peikko iskee vielä viime tingassa. Mies tempaisee naulakosta vähän pieneksi jääneen nahkatakin, käärii sen mahdollisimman tiukalle rullalle ja tunkee laukkuun alimmaksi. Erkin Lada seisoo jo pihatien liittymässä. Työkaverin emäntä vie miehiä linja-autolle. Make on astumaisillaan kyytiin, mutta muistaa sitten jotakin. Passi ja muut matkustusasiakirjat ovat mukana, mutta jotain oli unohtua. Mies kipaisee vielä sisälle ja ottaa jotain piironginlaatikosta ja pistää povitaskuunsa.

- Valmiina ollaan, mies huikkaa, ja matka kohti työtätekevien valtakuntaa pääsee alkamaan.

Linja-automatka sujuu sukkelasti. Joku ennenkin ollut kertoo, kuinka naapurin puolella edellisellä reissulla ostettiin viinaa heti rajalta. Koska pulloissa oli repäisykorkki, vähän niinkuin limsapullossa, piti kaikki juoda melkein yhtä kyytiä, jos ei jaksanut pitää peukaloaan tulppana, ja puutuuhan siinä käsi nyt vähemmästäkin.

Suomen puolella kyselevät hedelmistä ja vihanneksista, ja kaikki kiistävät semmoisia olevan mukana, ja totta puhuvat.

- Leipä on siellä hyvää ja halpaa, sitä kannattaa tuoda, joku sanoo, ja lisää vielä siellä olevan voitakin leivän päälle. Miehet naureskelevat, mutta neuvostotullin ja sen tiukkailmeiset virkahenkilöt nähdessään matkalaiset vakavoituvat.

Kapsäkkejä availlaan ja pengotaan. Maken laukusta vedetään esille nahkatakki. Tullimies kysyy, miksi talvitakki on mukana keskellä kesää, ja käytätkö noin monet sukkahousut tällä matkalla. Make häkeltyy ensin, mutta kaivaa sitten Puolueen Jäsenkirjan taskustaan ja näyttää sitä virkailijalle. Tämä viittaa sermin takaa luokseen kaksi miliisiä, jotka taluttavat Maken pois.

Tunnin päästä mies palaa autolle, jotain muutakin pientä muodollisuutta on sillä aikaa selvitelty, eikä häntä voi syyttää matkan viivastymisestä
.

- Tsajuako tarjosivat, vai ihan votkaa, Erkki kysyy. Muita naurattaa, mutta Make istuu penkille synkkänä aristavalla takapuolellaan.

22.11.2014

Vaahto-orava

Sketsihahmo Liitto-orava tunkeutuu näköradioistamme koteihimme lauantai-iltaisin viihdeohjelmaitse.

Kuvassa oleva liukas pörröhäntä löytyi järjestelemättömän kotiarkistomme jostakin laatikosta. Tuokin tunkeutui aikoinaan piirretyssä muodossa koteihimme mainoksen kautta. Mainoksessa sanottiin lopuksi: "Tosi on". Tosi on, että morseaakkosten, joita niitäkin siinä kuultiin, mukainen firma on muuttanut muotoaan pari kertaa. Taa ti taa, taa taa taa, ti taa taa ti!

Mitähän se tiesi, kun ennen vanhaan saippuaa pankista annettiin?

Rahanpesuako?

20.11.2014

Tikka ja tintti

Keittiön aaltoilevan ikkunalasin läpi otetusta kuvasta tuli vähän epätarkka, mutta kuvankäsittelyohjelmalla sain sen muistuttamaan öljymaalausta.

Päivittäiset vieraat siinä nauttivat palasta. Pienempi on syönyt jo pötkylänsä melkein kokonaan, suuremmalla on vielä urakoitavaa.  

19.11.2014

Katseen kääntäjät

Kuopion kaupungissa kävelyllä katse kiinnittyi Maljapuron pätkän penkereille pystytetyn puiston pikanttiin panoraamaan. Spraymies oli toki kerinnyt jo kusaisemaan katoksellisen kaarisillan kaiteeseen. Alemmassa kuvassa vain kivenheiton päässä edellisestä (kivenheitto ja asiaton liikuskelu sakon uhmalla kielletyt) ovat kerrostalot kääntäneet katseensa häveliäästi tai turvallisuussyistä katsomasta viereiselle pihalle.

16.11.2014

Etumerkitöntä menoa

Paul Hindemithin (s. 16.11.1895) biisi, jonka aikaisemmin mainitun sijasta toinen Korean Kim huilulla soittaa, on siitä mukava, että sen missään osassa ei ole alussa ylennys- tai alennusmerkkejä. C-duurissa tai a-mollissa siis mennään, ellei kirkkosävellajeja oteta huomioon. Ensimmäinen osa päättyy kuitenkin B-duurisointuun, toinen H-duuriin, kolmas a-molliin ja neljäs taas B-duuriin. Tilapäisiä ylennyksiä ja alennuksia on sitten senkin enemmän. Laskin, että ensimmäisen osan toistasadassa tahdissa on vain kuusitoista merkitöntä. Varmaan myös Saksan maanisät kiinnittivät tyyliin huomiota, koska pitivät Paulin säveltuotantoa epäsaksalaisena, ja säveltäjä katsoi parhaaksi poistua maasta noin kolmeksikymmeneksi vuodeksi.

Tutkin omistamaani nuottia ja hämmästyksekseni huomasin, että joku pianisti oli tehnyt siihen sormijärjestysmerkintöjä ja iskuviivoja. En muista kenen kanssa sitä olen soittanut tai harjoitellut - toisaalta vain lahjattomat harjoittelevat, tai sitten pianistit.

Nyt marraskuun kaamoksen kunniaksi olen tutustunut viiteentoista musiikkihenkilöön. Suurin osa heistä on ollut minulle ennalta tuntemattomia, valikointi on tapahtunut Wikipedian päiväkohtaisten artikkeleiden perusteella.

Tässä vielä nimet ja synttäripäivät:

Karl Ditters von Dittersdorf 2.11.1739
Emils Darzins 3.11.1875
Vadim Salmanov 4.11.1912
Attilio Ariosti 5.11.1666
Ray Conniff 6.11.1916
Ignaz Brüll 7.11.1846
Arnold Bax 8.11.1883
Rudolf Karel 9.11.1880
Henri Rabaud 10.11.1873
Andrea Zani 11.11.1696
Alexandr Borodin 12.11.1833
George Whitefield Chadwick 13.11.1854
Johann Nepomunk Hummel 14.11.1778
Artie Matthews 15.11.1888
Paul Hindemith 16.11.1895

Säveltäjien tuotoksia olen linkittänyt YouTubesta kyseisen päivän kohdalle.

15.11.2014

Alapila-valipala

Säveltäjien syntymäpäiväjakso huipentuu huomiseen. Viisitoista sävelhenkilöä on tullut käsitellyksi marraksen alkupuolen aikaan. Näinä päivinä olen, kun pöydällä on ollut kynä ja paperia, lämmitellyt palindromeja. Niistähän olen leikkimielisiä kilvoitustehtäviäkin järjestänyt, kuten ehkä jotkut vielä muistavat.

"Leikkimielinen" on vaarallinen sana, ja "leikkimielinen kilpailu" vielä hirveämpi. Työpaikkojen koulutusseminaareissa tulevat duudsonit tai muut tavattoman suurta myötähäpeää aiheuttavassa Posse-ohjelmassa esiintyvät tai vastaavat tyypit niitä järjestämään. Leikkimieli on siitä kuule kaukana, varsinkin myös silloin kun työpaikkajoukkueella pelataan lentopalloa toista työpaikkajoukkuetta vastaan.

No, älkää peljätkö, sillä minä julistan teille suuren ilon:
Saatte tänä päivänä ilman leikkimieltä osallistua tähän ratkomistehtävään, jonka tarkoituksena on löytää oikea palindromi annettujen vihjeiden mukaisesti. Aikaa on sen verran kuin katson tarpeelliseksi ja viitsin julkaista aikaansaannoksianne.

1. Jaska Jokusta määräilevä tintti-etuliitteinen tyttö rakentaisi repolaiselle asuinsijat.

2. Haamu suhtautuu tylysti joulukoriste-omenanaiseen.

3. Rva Paasikiven kasvinalku Volodjalla.

4. Rakensit kyseiset vallankumousjohtajan vaiheiden kulkuväylät.

5. Petun raaka-aineet luovutetaan Josifille.

Kaksi ottoa


Weary Blues oli ragtimepianisti ja säveltäjä Artie Matthewsin (15.11.1888) hittibiisi vuodelta 1915. Ylempänä sen esittävät omana versionaan dixieland-hengessä Climax Jazz Bandin vanhat herrat Japanin-keikalla, alempana Louis Armstrong and His Hot Seven. Vertailla saa vapaasti. Satchmon bändin bassotorvi kyllä pesee ja linkoaa Climaxin läskibasson mennen & tullen.

14.11.2014

Hummel

Johann Nepomuk Hummel (s.14.11.1778) muutti muusikkoisänsä kanssa Wieniin ja pääsi 8-vuotiaana 22-vuotiaan Mozartin ilmaiseen oppiin pariksi vuodeksi. Hummelista kehkeytyi pianisti, joka soitti ensikonsertissaan Mozartin pianokonserton 9-vuotiaana.

Pianomusiikin lisäksi Hummelin tuotantoon kuuluu mm. trumpettikonsertto, jonka videolla soittaa Maurice André. Sävellys on Es-duurissa, ja kuvasta päätellen se soitetaan sävellajiin soveltuvalla soittimella.

Eki ja Emma Mansesta

- Nääs Eki, sano toki: Lenin eli kotonasi kesään!
- Emma, no toki Lenin eli kotonamme.

Nyt juhla on


Otsikon sanoilla alkaa Yrjö Karilaan "Antero Vipusessa" julkaistu leikillinen humoristisiin illanviettoihin, kuten esimerkiksi teinikonventtien ohjelmaan kohdennettu juhlaruno ja jatkuu: "vai väittääkö joku vastaan?"

Amerikkalaisen George Whitefield Chatwickin (s, 13.11.1854) "Jubilee" ei kaipaa vastaväitteitä, vaan pitää kuulijansa juhlatunnelmassa koko vajaan yhdeksänminuuttisen ajan. Jos loppupuolen tyvenessä onkin sattunut torkahtamaan, viimeiset fanfaarit kyllä herättävät uudisraivaajavankkurien ja ratsuväen sekä John Waynen vyöryessä preerialle mielemme laajakankaalla.

12.11.2014

Kumaanien kutsut

Historiasta muistamme, että joillakin kansakunnilla on ollut tapana valloittaa ja orjuuttaa naapureitaan. Kemisti-säveltäjä Borodin (s.12.11.1833) kuvailee musiikin ja tanssin keinoin tässä "Ruhtinas Igor"-oopperakatkelmassa slaavien ja kumaanien taistelun jälkitunnelmia. Novgorod-Severskin ruhtinas Igor poikansa Vladimir Putiljin [sic] kanssa siinä ottivat takkiinsa.

11.11.2014

Liikenteen vaaroja

Andrea Zani (s. 11.11.1696) oli italialainen viulisti ja säveltäjä, joka syntyi Casalmaggioressa, Cremonan provinssissa. Läheiseltä paikkakunnalta, Mantuasta, kotoisin oleva kapellimestari ja säveltäjä Antonio Caldari, joka työskenteli arkkiherttua Ferdinandin hovissa Wienissä, kuuli Zanin soittoa ja kutsui tämän mukaansa. Caldarin kuoleman jälkeen Zani palasi kotipaikkakunnalleen, jossa kuoli liikenneonnettomuudessa vaunujen kaaduttua matkalla Mantuaan.

Videolla soi osa Zanin viulukonsertosta, sooloviulun stemmaa siinä seuraillaan. Nuoteilta eivät näy kadenssi (3:48 - 5:00) eivätkä kaikki koristeet, joita solisti lisäilee kirjoitettuun tekstiin.

10.11.2014

Korean Kim

Eteläkorealainen Han Kim (11v. videolla) soittaa Henri Rabaudin (s. 10.11.1873) klarinettikappaleen. Nimi "Solo de Concours" tarkoittaa suomeksi kilpailusooloa - Henri on sen varmaankin ajatellut olevan oivallinen taidonnäyte soittokisoissa ja tutkintoja suoritettaessa, ja kyllä klaneetanpuhaltaja siinä töitä tekee, vaikka onnistuuhan tuo jo alakouluikäiseltäkin.

9.11.2014

Nonetto

Rudolf Karel syntyi 9.11.1880 Pilsenissä ja murhattiin vuonna 1945 Theresienstadtin keskitysleirillä. Tässä kuultava musiikki valmistui leirillä vähän ennen säveltäjän kuolemaa. Orkestroinnin yhdeksälle soittajalle on tehnyt Václav Snítil.

Nonettiin kuuluvat tässä tapauksessa huilu, oboe, klarinetti, fagotti, viulu, alttoviulu, sello ja kontrabasso.

8.11.2014

Marraskuun metsää

Parina päivänä on lipsahtanut vähän pois marraskuisen synkkyyden puolelta, mutta nyt taas aiheeseen. Sibeliuksen ja pohjoismaisen meiningin ihailija Sir Arnold Bax (s. 8.11.1883) lataa tähän sävelrunoon myrskyä ja mylväystä jos uhkaavaa tyyntäkin. Kuvat käyvät musiikkiin erinomaisesti, ja suosittelen katsomista kokoruudun näytöllä ja volume käännettynä southeastiin.

Sir Arnold ja Uuno Klami näyttivät olevan piippumiehiä. Sävelkielessäkin on yhteistä romantiikan ja impressionismin tyyliä.

From ghoulies and ghosties
And long-leggedy beasties
And things that go bump in the night,
Good Lord, deliver us!
(Skotlantilainen rukous)

7.11.2014

Ignaz ja kordofonit

Satutteko sattumoisin tuntemaan ketään nimeltä Ignaz? Ettekö, en minäkään. Yhden kyllä melkein sen nimisen tiedän tämänpäiväisen säveltäjän lisäksi. Sarjakuvassa Krazy Kat esiintyy Ignatz-niminen hiiri. Sarjakuvan juoni ja sosiologiset suhteet ovat perin monimutkaiset. Nimihenkilökissa rakastaa hiirtä, joka taas vihaa kissaa ja heittää tätä tiilellä päähän aina tilaisuuden tullen. Tiilen isku syventää kissan tunnetta entisestään. Offissa Bull Pupp, poliisi, rakastaa kissaa salaa ja sulkee hiiren putkaan aina kun näkee tämän heittävän. Henkilögalleriaan kuuluu muitakin sosiologisia/-paattisia hahmoja, kuten tiilitehtailija Kolin Kelly, joka myy hiirelle tiiliä.

Tänään kuultava musiikki on Ignaz Brüllin (s. 7.11.1846) pianotrio. Sävellyksen genre ei tarkoita kolmella pianolla soitettavaa musiikkia, kuten voisi luulla, vaan äänessä ovat viulu, sello ja piano. Kaikki näistä ovat kuitenkin kordofoneja, kuten musiikkitieteellinen määritelmä kieli-instrumenteista kuuluu.

6.11.2014

Ruotsissa ihan Jussina

Kustaa Adolfin (vai pitäisikö olla Aadolfin, ettei sotketa siihen toiseen Aatuun) päivä on, ja teillä kaikilla lippu salossa? Jaahah, no, minullakin lahosi lipputanko ja kaksikymmentä vuotta sitten, vain metallinen jalusta on vaikeuttamassa auton kääntelyä pihalla. Sitä paitsi ruotsinpihlaja [sic] on levittäytynyt entisen tangon paikalle, niin että uutta ei ainakaan siihen voi pystyttää. Nuppi on tallessa, jotta sitä voi käyttää rekvisiittana, jos tulee mieleen tehdä kuvaelma Lapinlahden Lintujen hittikappaleen innoittamana.

Koska kauan ennen isoisiämme olimme ruotsalaisia, noin ainakin hallinnollisesti, on sopivaa, että aikaisemman hallitsijamme muistopäivän kunniaksi pistäydymme emämaan puolella. Amerikkalainen Ray Conniff (s.6.11.1916) oli orkesterinjohtaja, tuottaja, sovittaja ja säveltäjä, joka videolla olevalla kappaleella aavistelee, millaista juhannuksenvietto voisi olla Ruotsissa. Aika jyrkkiä ja lumihuippuisia vuoria ja vuonoja näkyy siellä olevan muiden kauniiden maisemien ohella. Kuvaan on päässyt satamamakasiinikin, jonka ohi on usein tullut käveltyä Vanhaankaupunkiin viettämään risteilypäivää Tukholmassa.

Rumpali on tainnut hävittää palikkansa ja räpsyttelee vispilöillä - käyhän se juhannuksen tunnelmaan.

5.11.2014

Rakkauden altto

Attilio Ariosti (s.5.11.1666) oli viola d'amoren soittaja ja sävelsi sille useita kappaleita, kuten tämänkin, jossa tuon nykyisin harvemmin käytettävän "rakkauden alttoviulun" lisäksi soivat barokkikitara ja -sello. Viola d'amoressa on peräti 14 kieltä, joista tosin vain seitsemää hangataan tai näppäillään. Loput seitsemän ovat otelaudan alla resonoimassa, samankaltaisesti kuin norjalaisessa hardanger-viulussa.

4.11.2014

Lisää melankoliaa

Vadim Salmanovin (s. 4.11.1912) 2. sinfonian 2. osa, Luonnon kutsu, tarjoilee melankoliaa puupuhallinsoolojen kera. Englannintorvella se alkaa, kuin Tuonelan joutsen ikään. Edellisenkin päivän melankoliakappaleesta tulee vähän Sibeliuksen eräs tunnettu valssi paikoitellen mieleen. On hauska, tai tiedä, onko tässä musiikissa nyt mitään hauskaa, vertailla vähän myöhemmin klarinetin ja huilun soittotapaa. Huilisteilla sooloissa on käytössä vibrato, kuten useimmilla puhaltimilla, klarinetisti puhaltaa suoraa ääntä. Sitten, kun mennään jatsiosastolle, tyyli muuttuu. Kun Benny Goodman soitti Mozartia, saattoi joissakin kohdissa pieni vibratonpoikanen tulla mukaan kuvioon.

3.11.2014

Melankoliaa

Musiikkia marraskuun kevennykseksi. Tarkoitukseni on löytää synkän kuukauden joka päivälle musiikillinen päivänsankari. Latvialainen Emīls Dārziņš (s.3.11.1875) on säveltänyt tässä nyt kahtena versiona nähtävän ja kuultavan kappaleen "Melanholiskais Valsis". Ylemmän soittaa orkesteri, alemman soolokitara. Voinee väitellä, kumpi niistä on melankolisempi tai muuten parempi, koska makuasioista voi aina ja pitääkin usein kiistellä, aukottomista totuuksista ei voi.

2.11.2014

Karlin kvartetto

Vanha, kulunut ja pejoratiivinen kysymys kuuluu: - Mikä soi kauniimmin kuin kaksi huilua? Vastaus kuuluu: - Yksi huilu. Entäpä kun huiluja on äänessä kerrassaan neljä kerrallaan? Kappaleen säveltäjä Karl Ditters von Dittersdorf syntyi marraskuun 2. päivänä vuonna 1739, ja tunnetaan nykyään ehkä parhaiten kontrabassokonsertoistaan. Tämä videolla oleva kvartetti edustaa kuitenkin orkesteripartituurin yläriviä, ja nätisti soi, jos ovat soittajatkin nättejä. Aikaisemmassa Mahlerin kisällijutussa mainitsin japanilaisorkesterin soittajien sukupuolesta suhteutettuna nykyisten orkesterien huilistisukupuolijakaumaan. Tämä olkoon nyt tasoituksena tasa-arvoasioista mielensäpahoittajille.

1.11.2014

Palikat kohdallaan

Marcus Miller-projekti jatkaa edellisen musiikkijutun japanilaisperinteitä. Dietrichin laulua säestää japanilainen orkesteri Pariisissa, nyt ollaan Japanissa ulkoilmakonsertissa kolmetoista vuotta sitten. Tästä ei tämänlaatunen musiikki enää parane, sano mitä sanot. Katsokaapa rumpalia, soittajan parasta ystävää, ja pankaa merkille palikan asento vasemmassa kädessä. Niin sitä pitävät jatsimiehet, toisin kuin hevi- ja humppahemmot.

Yks kisälli kerran

Justeeri eli Kauko Käyhkö lauloi aikanaan kahdesta kisällistä, jotka maantietä asteli. Laulu käsitteli mm. toiveita Suomen järvivesien alkoholipitoisuuden lisääntymisestä. Tässä laulaa Dietrich Fischer-Dieskau 50 vuotta ja yksi viikko sitten filmatussa konsertissa Gustav Mahlerin sanoin ja sävelin yhdestä kisällistä, joka tuntee tuskaa rakastettunsa hääpäivästä toisen kanssa.

Sävellys on määritelty "matalalle äänelle". Yritin laulaa mukana nuottien mukaan, mutta kaksiviivainen gis oli jo liikaa. Dietrichiltä se kyllä tuntuu onnistuvan. Japanialaisessa orkesterissa vuodelta 1960 on mieshuilistit, joka käytäntö näyttää olevan nykyään valitettavasti/onneksi (valitse oma vaihtoehtosi, en ota mieshuilistina kantaa) vähenemään päin.