Joutukaat autuaat sielut

Tasan 300 vuotta sitten syntyi säveltäjä Christoph Willibald Ritter von Gluck Baijerissa. Tunnetuin sävellyksensä on ooppera Orfeus ja Euridike, josta aiheesta aiemmin käsittelemäni Offenbach teki köykäisemmän version hameenhelmoja heiluttelevan can canin kera. Kreikkalainen Orfeus oli kova poika soittamaan. Kun rakastettunsa Euridike kuoli käärmeenpistoon paetessaan kilpakosijaa, Orfeus lähti häntä manalasta pelastamaan soiton keinoin. Manalan johtoryhmä liikuttui kauniista musiikista, ja lupasi Eurin pois sillä ehdolla, että Orfe ei tähän kotimatkalla vilkaisisikaan. Tiedetäänhän se, kuinka siinä kävi - niinkuin antiikin taruissa yleensä. Orfeus meni vuorille kovaäänisesti suremaan, ja paikalliset terroristikapinalliset pilkkoivat hänet ja heittivät pään jokeen, missä se vielä huusi Euridikea.

Videolla Paula Robison soittaa oopperasta tunnetuimman pätkän, "autuaitten sielujen karkelon", jonka tunnetuin pätkä alkaa kolmen minuutin kohdalla. Se tunnetaan nimellä "Gluckin melodia", ja on huilistien hää-, hautajais-, kirkkokonsertti- ja kevätnäyteohjelmistossa sangen yleinen. Paula ja kumppanit esittävät sen mukavan reippaassa tempossa; monesti kuulee, esimerkiksi urkusäestyksellä, sitä soitettavan turhan hitaasti.