Kielet kirreellä?

Erään tanssipaikan vastuuhenkilön kerrotaan kysyneen kitarayhtyeen soittajilta, että onko kielet kirreellä, niin että voisivat aloittaa esiintymisensä. Viritykseenhän menee aina aikansa kaikilla muilla kuin haetarinsoittajilla, jolla peli on viritetty jo Kouvolassa tai Italiassa tehtaalla.

Videon ukrainalainen virtuoosi soittaa ranskalaisen Claude Antoine Jean Georges Napoléon Costen (s. 27.6.1805)säveltämän johdannon ja muunnelmia Rossinin teemasta. Ukrainalaisia virtuooseja lähinnä kansanmusiikin alalta tapasin työni merkeissä useina vuosina. Toivottavasti soittoa ja laulua kuulemme sieltä vielä emmekä vain surullisempia uutisia.

 

Anna ja Elina

Jacques Offenbach (s. 20.6.1819), saksanjuutalainen ja sittemmin ranskalainen sellisti ja säveltäjä tunnetaan parhaiten can-canistaan. Videolla laulavat Anna ja Elina barcarolen eli venelaulun "Hoffmanin kertomuksista", joka jäi säveltäjältä kesken pianopartituuriksi, ja jonka Ernest Guiraud säveltäjän kuoleman jälkeen orkestroi. Barcarole on tavallisesti 6/8-osajakoinen keinahteleva kappale, ja on suositeltavaa, että esimerkiksi huilistit, oboistit ja klarinetistit, joiden soitin on pitkulainen melan vartta kaukaisesti muistuttava, tekisivät sillä melontaliikkeitä silloin kun instrumentilla ei ole soitettavaa.

Myös Offenbach osasi temput orkesterissa. Englanninkielinen Wikipedia kertoo, että...
...regularly had his pay docked for playing pranks during performances; on one occasion, he and the principal cellist played alternate notes of the printed score, and on another they sabotaged some of their colleagues' music stands to make them collapse in mid-performance.

Musiikkikäännöstoimisto kertoo saman suomeksi:

...säännöllisesti oli hänen palkka typistetty kepposia esitysten aikana; kerran, hän ja soolosellistinä pelit varajäsenen muistiinpanoja painettu pisteet, ja toisella he sabotoivat joidenkin kollegoidensa musiikki seisoo, jotta ne romahtaa puolivälissä suorituskykyä.

Google kääntäjä tarkoittaa kuitenkin, että sellistit soittivat eri nuotteja kuin paperille oli painettu, ja saivat muutamien muiden soittajien nuottitelineet (music stands) romahtamaan esityksen puolivälissä.

Kohta päivä lyhenee

Juhannusruusut ovat kukkineet jo toista viikkoa, itse juhlapäivähän on vasta kolmen päivän päästä. Sivupalkissa on linkki amerikkalaiseen Futility Closet sivustoon, josta suomensin seuraavan tehtävän juhannuksen odotuksen ratoksi. Helppohan se on, mutta menköön nyt pitkän kuuman kesän kunniaksi:

Mikä/mitkä seuraavista väittämistä A-F on oikein?

A. Kaikki alemmat
B. Ei mikään alemmista
C. Yksi ylemmistä
D. Kaikki ylemmät
E. Ei mikään ylemmistä
F. Ei mikään ylemmistä

Ylen antia

Olen nyt onnistunut olemaan avaamatta televiisiota ainakaan viikkoon. Meillä on lasiluukullinen pyykinpesukone, jota olen käyttänyt, mutta senkään näkymiä en ole tarkastellut sen käydessä.
Radio on soinut sitten senkin verran enemmän. Tänään kerrottiin, että kohtalaisen uudelta radio.fi -sivulta löytyvät melkein kaikki suomalaiset radio-ohjelmat. Jos olet savolainen, ja haluat Lapissa tai Borneolla kuunnella Kuopiota, niin läppärillä tai tabletilla se käy.

RSO:n jouset soitti tänään Lutoslawskin surumusiikkia. Kuuluttaja luki pitkän litanian ylinousevista kvarteista ja 12-säveltekniikasta, ja sovinnaisempaan juuttuneena mietin, että mitäs nyt, mutta biisihän oli hyvä. Esittelyn mukaan säveltäjä ei kuitenkaan tuntenut Darmstadtin meininkiä ihka omakseen.

Kuvassa on vanha puinen des-piccolo. Puhallinorkesterien sävellajit eivät useinkaan ole ristillisiä, eli alennusmerkkejä on enemmän tai vähemmän. Vaskipuhaltimet ovat useimmiten b- tai es-vireisiä, ja usein soiva sävellaji voi sisältää 5 tai 6 alennusmerkkiä. Piccolo, joka joutuu monesti tiluttamaan vikkeliä kulkuja, oli aikanaan vielä kuvan mukaisessa muodossaan nykyistä pienemmällä läppäjärjestelmällä helpompi soittaa des-vireisenä, jolloin stemmassa on 5 alennusta vähemmän.

Kaidepuut

Kuvasta ei käy kunnolla ilmi, että vasemmanpuoleinen kaide laskeutuu vähitellen samassa kulmassa ritilätason kanssa. Oikea kaide on taas vatupassissa. Tämä asiain tila selittää pienen irvistyksen kaiteiden päällyslautojen liitoskohdassa. Jos lauta olisi kumipuuta tai muuten taipuisaa materiaalia, irvistystä ei tulisi. Muillakin elomme vaelluksen aloilla taipuisuus saattaa estää irvistyksen. Koko rakennelma on nähtävissä edellisen jutun kuvissa.

En katso pallon käsittelyä jaloilla, vaan kuuntelen mieluummin Philips-matkaradiosta soivaa musiikkia; nyt Mendelssohnin Fellun viulukonserttoa, sitä ennen Haydnin papan 90. sinfonia, jossa yleisöä huijataan taputtamaan ennenaikaisesti. Kohta alkavat Straussin Rikun Zarahustran patarummut paukkua "ihmiskunnan alkuhämärissä", kuten juontaja runollisesti totesi.

Löysästi Nietzschen teokseen kappale perustuu. Olikohan jossain vessanovikirjoitus, jossa luki:
- Jumala on kuollut, Nietzsche.
- Nietzsche on kuollut, Jumala.

Jos joku Nietzsche sattuisi menemään avioon jonkun Lisztin tai Zyscowictzin kanssa ja ottaisi käyttöön kaksoisnimen, niin olisipa siinä vaikka joissakin viranomaistilanteissa tavaamista kerrakseen.

Rappu ja ralli

Jotta joskus tulevaisuudessa kotiutuva kuntoutuja pääsisi kotiinsa sisälle korkeiden kivirappujen taakse, tarvitaan ja rakennettiin luiska. Pyörätuoli kulkee siinä tasaisesti ylämäkeen työnnettäessä ja alamäkeen jarruteltaessa. Mutkien kohdalla on tasanteet, joilla voi levähtää.

Alemmassa kuvassa voikukka näyttää merkkiä elämän jatkumisesta.

Petovaroitus

Istun kuistiilla (savoksi visti tai viski) ja katselen avoimesta oviaukosta taivaalle ja pihapihlajan kukkivaan lehvästöön. Kuu on suurenemassa, pihlajankukat muuttumassa vähitellen viikkojen mittaan punertaviksi marjoiksi, kuin verta niillä ois.

Seuranani on radio, josta ilokseni suomalaisen kuorokilpailun palkintolähetyksen jälkeen tulee venäläistä instrumentaalimusiikkia. Tykkään venäläisestä kulttuurista, kun olen nejäsosaryssä itsekin. Rimski Sorsakoski - jos näin trooppisena ilmanalailtana vitsailu sallitaan - on esillä Tuhannen ja yhden yön tarinoita kuvaavalla sävellyksellään. Tuttua musiikkia, ja siten mukava kuunnella ja vihellellä perässä. Äkkiä vihellys hyytyy huulille, musiikki muuttuu oudoksi jumputukseksi. - Seuraa vaaratiedotus, sanotaan suomeksi ja pakkoruotsiksi, soitetaan bongorumpuja, jännitys tihentyy, ja vihdoin saadaan kerrottua, että Lieksassa pitää ihmisten pysyä sisällä, koska kylällä liikkuu karhu, en björn. Ehkä se on verenhimoinen tappaja, joka ei säästä naisia eikä lapsiakaan. Roskakatoksen takaa se syöksyy Lidlin muovikassissa jätteitä tuovan perheenisän kimppuun raadellen ja imien veren pulppuavasta kaulavaltimosta, jättäen sitten uhrinsa virumaan käyden tähyämään seuraavaa saalistaan. Lidlin kassin banaaninkuoret, kalanperkeet, sinisen lenkin ja perunan kuoret, maito- ja mehutölkit, talouspaperimytyt, homehtuneet paahtoleivät, säilykepurkit sekä käytetyt preservatiivit se levittelee pitkin pihaa kammottavasti karjahdellen. Ihmiset vetäytyvät vaistomaisesti kauemmas ikkunoista kuin ukkosen rajuimman salamoinnin aikana.  On hyvä, että lieksalaisia varoitetaan molemmilla kielillä, Vaskiviikkojen aikaan toivottavasti vielä useammalla. Olisi perin noloa, jos vaikka yhdysvaltalainen tai ranskalainen cornon tai tuuban soittaja joutuisi raadeltavaksi informaation puutteen takia.

Tänään meille tulivat rakennusmiehet. Tarkoituksena on rakentaa pyörätuoliluiska, joka mahdollistaa tuolissa työnnettävän tai kelaavan henkilön pääsyn sisätiloihin. Miehet kertoivat karhusta, joka oli eilen liikuskellut meidän kylän keskustaajamassa. Hyvin suositun lenkkireitin varrella kulkijat olivat siihen melkein törmänneet. En tiedä, keskeytettiinkö radiolähetykset meidän karhun takia. Ehkäpä se ei ollut yhtä verenhimoinen kuin Lieksassa.

Saappaat

Boots Randolph (s. 3.6.1927), jonka oikea etunimi ei ollut Boots (Saappaat), soittaa tässä tunnetuimman sävellyksensä Yakety Sax. Me kaikki vanhemmat miehet muistamme sen brittikulttuuriohjelma Benny Hill Show:n tunnusmelodiana. Naiset eivät tainneet Bennyä katsella, vaikka komea mieshän tuo oli.

Tenorifoni tässä saa kyytiä Bootsin hyppysissä, ja eihän muuta kuin oikea nuotti oikeaan aikaan, siinähän se.

Sattumuksia tässä ajassa

Maisema yläkerran ikkunasta lämpimämpään ilmansuuntaan.

Kesäkuun toinen päivä valkeni sateettomana. Kuuntelutapani mukaan radion yöklassikot olivat antaneet unille väritystä. Eilen illalla ensimmäisenä esitettiin ohjelmatietojen mukaan jonkun Hofmanin huilukonsertto. Emanuel Pahud sen solisteerasi ja siitä kolmannen osan vähän pahuden kovaan tempoon. No, ne soittaa kovaa ketkä osaa. - On aika tuttu melodia, mietiskelin ja viheltelin perässä. Meidän soittokunnassa katsotaan kunniaksi, jos kuulija ei osaa viheltää perässä. Silloin on soitettu jotain uutta, eikä aina samoja covereita. No, äkkiä minulle paljastui, että Emanuel soitti Haydnin D-duurikonserttoa. Siihen on minulla oikein painetut nuotit, ja olen sitä itsekin jossakin esittänyt. Mielenkiintoista - mikä on Haydnin ja Hofmanin suhde tässä biisissä?

Aamupäivällä poikkesin turkkilaisen aalla alkavan matkailupaikkakunnan mukaan nimettyyn ravintolaan ja ostin sieltä annoksen kebabia salaatin ja kermaperunoiden kera. Musiikkitarjonnasta ravitsemusliikkeessä huolehti telkkari turkkilaiselle kanavalle asetettuna. Tyyli oli semmoisen oloista kuin mitä on Euroviisuista "vieraita kulttuureja" totuttu näkemään. Parrakasta naista ei näytetty, ehkä se kuuluu länsimaisen kulttuurin vastaiskuun. Itävaltahan oli aikanaan osmanien kanssa ns. helisemässä.

Ruoka oli kohtalaisen hyvää ja sitä oli niin riittävästi, että söin sitä vielä toisenkin kerran. Säästöön ei voi syödä, ja iltapäivällä, kun ensin olin viettänyt pari tuntia ruohonleikkurin kahvassa, siirryin kansainväliseen marketiin, jota pahanilkisesti jotkut myös kansallisuusperäisyyden vuoksi SS-marketiksi kutsuvat. Grillattavaksi valitsin kassler-pihvejä kilon paketin. Tosin suurimman osan laitoin pakkaseen ja jätin tähteelle vain illan annoksen. Lieköhän pihvit - sian niskaa - saaneet nimensä jonkun vaikka Adolf Doktor Kasslerin mukaan, tyyliin kuten lenkkarit, jotka jalassa ruohoa leikkasin. Rudolf ja Adolf olivat Dasslerin veljekset, jotka riitaannuttuaan kenkäbisneksessä ryhtyivät lanseeraamaan omia merkkejään, Adi Adidasta ja Rudi, ei Rudidasta vaan Pumaa.

Grillillä on ollut joskus paistumassa hornetteja, broilerin tulisesti maustettuja siipiä. Toisen näköisiä Hornetteja on lennellyt tänään usean kerran kylän yli. Harjoitukset ovat menossa, ja ilmatilan loukkaajilla ei nyt ainakaan tänne Soisalon saaren maisemiin ole asiaa. Naakat, jotka aikaisempina vuosina ovat loukanneet meidän tonttimme ilmatilaa - nyt saavat olla,kun eivät pääse savupiippuun pesimään - lähtivät aika kyytiä karkuun, kun kaksi Hornettia jyrähti peräkkäin talon yli aika matalalta. Muista lentävistä mainittakoon hyttynen/itikka/sääski, joka tämän kesän ensimmäisenä joutui uhraamaan henkensä tunnustellessaan ruokapaikkaa ihollani.

Tahtipuikko ja hammastikku

Ihan kiinalainen tulkinta Mihail Glinkan (s. 1.6.1804) Ruslan ja Ludmila-alkusoitosta. Kiinalainen nuoriso-orkesteri siinä panee parastaan.

Vielä 1960-luvulla olisi ollut Kiinassa aika uskaliasta tai ihan mahdotonta esittää tämänkaltaista soitantoa. Kulttuurivallankumous teki tehtäviään.

Mutta kun biisi on lyhyt, kuunnellaan se vielä toiseen kertaan. Seuraavassa kappale johdetaan hammastikulla. Katsojan ja kuulijan tehtävä on arvioida, kumpi kapine on tehokkaampi, puhtitaikko vai timmashakku.