Omenankukkia

Avasin television ja päätin ryhtyä seuraamaan jääkiekkoa. Pelin alussa näytettiin katsomossa kahta presidenttiä, joista toinen, toista pelaavaa joukkuetta kannattava, nousi ns. tuulettamaan. Käänsin hädissäni ykköselle, josta arvelin tulevan vaalituloksia. Siellä oli lähikuvassa entinen presidentti puolueen vaalijuhlassa. Naisten läpimenosta tuntui puhuvan. Käänsin hädissäni takaisin jääkiekko-osastolle, jossa oli paini- ja nyrkkeilytuokio meneillään. Päätin sitten ryhtyä kirjoittamaan tätä. Omenapuissa on enemmän kukkia, kuin muistan koskaan ennemmin tässä talossa olleen. Myös luumu- ja kirsikkapuut kukkivat. Illan ovat ukkospilvet pimentäneet, ja ensi yönä tuleva rankkasade saattaa tiputella kukat puista.  

Soisalon silloilla

Äskettäin aikaisemmassa jutussa vastasin kommentoijan kysymyksiin, mitä mäkiä näkyi maisemakuvissa. Kerroin myös niistä mäistä, joita nousen ja laskeudun matkallani Soisalon saaren läpi. Ennenkuin täältä lähtöpisteestä pääsee Soisaloon, täytyy ajaa kahden pienemmän salon läpi, ja salothan ovat saaria, joihin maakulkuneuvolla on järkevää mennä siltaa pitkin. Ensimmäinen silta on Leppävirran silta, n. 25 m korkea.

Takana oleva maisema on Leppäsalo. Toinen kuva on siihen suuntaan, johon kuljettaessa päästään ensin Varkauteen ja sitten jos kanttia, rahaa ja evästä riittää vaikka Singaporeen.

Kun Leppäsalo on ohitettu, saavutaan Akonsaloon. Sinne ovat tieinsinöörit aikoinaan varanneet kulkuväylää liian kanssa, niin että se on jouduttu laittamaan monelle mutkalle. Kuudenkympin nopeusrajoitus on vallalla aina seuraavalle salolle saakka.

Sittenpä päästäänkin Suomen Suurimpaan Saareen, kuten meille jo kansakoulussa opetettiin. Nyt ovat kuitenkin jotkut päivystävät maantieteen dosentit ruvenneet väittämään, että eihän se mikään saari ole, kun toisessa päässä vesi on matalammalla kuin toisessa. Näitä emme kuuntele emmekä usko. Saari on semmoinen maapala, jota vesi ympäröi joka taholta.

Vaatimaton silta johtaa Möhköskoskella Akonsalosta Soisaloon. Soisalo kuvassa vasemmalla. Reitillä Leppävirta - Kuopion Vaajasalo ei ole kuin yksi silta kokonaan Soisalossa. Se ylittää Konnuslahden kapeasta kohdasta.

Pitkähkön sillattoman taipaleen ja monen mäen jälkeen tullaan Kuopion ja samalla entisen Vehmersalmen puolelle. Samalla Vehmersalmen siltaa pitkin jätämme Soisalon taaksemme.
Alla kuva sillalta Suvakselle kumpaankin suuntaan. Lokittomassa kuvassa kaukaisimmassa horisontissa erottuvat Puijon torni ja hyppyrimäki.

A. Deineka (s.20.5.1899) on maalannut tämän Petrogradin puolustusvoimia kuvaavan taulun 1920-luvun lopulla. Luin eilen ja tänään Panu Rajalan Veikko Huovis-elämäkerran, tai sanotaan. että tutkielman teksteistä Hirristä Konsta Pylkkäsen viimeisiin vaiheisiin. Kirjoittajan teksti oli selkeää, vaikka alkoikin jo muinaisista kreikkalaisista, mutta niinhän pitää alkaa, jotta Ukonkuivuuvaarankin emäntä voisi lukemaansa taustoittaa.

Demeikan lievästi kubistisessa väri- ja muotomaailmassa sekä vähän huonoissa ja puutteellisissa jalkineissa etenevä puolustusosasto voisi olla ikkunasta leppoisasti maailmanmenoa tutkailevan piippusuisen Joe-sedän mieleen.

Ai niin, jostakin olin lukenut, että Suomessa ja jossakin muussakin takaperoisessa maassa on kangaspäällysteinen ruumisarkku tosi suosittu. Nyt sitten krematorioihin haluttaisiin tilanteeseen muutosta. Kangaspäällysteinen kirstu - tai sen keinokuituinen verhous - syttyy jo heti luukulla, ja henkilökunta on vaarassa saada palovammoja.      

Muuttuvat maisemat

Istun tätä kirjoittaessani toukokuisen hellepäivän iltana ulkona yhdeksän neliömetrin telttakatoksessa. Tervapääskyt tulivat eilen - tai eilen illalla ne ensi kerran tämän vuoden puolella näin, ihan aikataulussa ja kalenterissa viikon tarkkuudella ovat. Kirjosieppo tutkii pihan linnunpönttöjä, kuten aikaisempinakin kesinä. Olo on kuitenkin vähän yksinäinen, koska toinen talon asukkaista joutui kaksi kuukautta sitten sairaalahoitoon ja kuntoutukseen. Kunnan sosiaali- ja tekniset henkilöt tulevat lähiaikoina tarkastamaan, millaisia luiskia, pesutiloja, apuvälineitä joskus tulevaisuudessa tarvitaan. On hienoa saada maksaa veroja.

Otsikon maisemanmuutos liittyy paitsi kotiin, myös seuraaviin kuviin. Ne esittävät näkymää paikallisen mäen huipulta länteen. Maiseman eri versioita olen käyttänyt blogin otsikkokuvana, kuten lukijat varmaan muistavat. Ylempi kuva on vuoden takaa elokuulta, alemmassa on tämänaamuinen tilanne.

Puissa ei vielä ole kunnon lehtiä, mutta myös sähkön siirtäjät ovat olleet asialla. Kyllähän sähkön siirrostakin pitää maksaa. Toivottavasti se kulkee entistä joutuisammin entistä korkeampien pylväiden ja entistä paksumpien johtojen varassa.

Helteitä odotellessa

Iltalehden nettisivulta katson ensimmäiseksi paikallisen sääennusteen. Huomiseksi luvataan 9 astetta enemmän kuin tälle päivälle ja tiistaiksi lisäys on peräti 19. Joku kanssani small talkia harjoittanut henkilö totesi 30 astetta olevan liikaa - annoin hänen pitää mielipiteensä.

Hyisestä toukokuusta huolimatta vuorenkilpi jaksaa kukkia. Pitkään aikaan en ole siitä juomaa uuttanut. Voi olla, että helteiden myötä tulee siperianteetä kiehautettua. Huomenna muuten kiehautetaan kahvia ja kanakeittoa kulttuuritapahtumassa.

Lasihaitari

Ennen kuin paneudun iltaisin vuoteen omaksi, tarkistan täältä, millaista musiikkia tulen saamaan unieni taustaksi. Radio soi hyvin hiljaa korvan juuressa. Linkin ohjelmistossa arveluttaa edeltä käsin lasiharmonikan ja sopraanolaulajattaren yhdistelmä. Lasiharmonikkahan ei ole nimestään huolimatta lasista valmistettu haitari. N.s. lasisten laulukirjojen kera kylläkin moni paljeartisti on joutunut turmion teille.

Videolla soi Mozartin W.A:n sävellys tälle Benjamin Franklinin keksimälle soittokoneelle. Franklinin aikana mylly ei vielä pyörinyt sähkön voimalla, vaikka Ben salaman saikin pyydystettyä ukkosenjohdattimen avulla.

Lasiharmonikan ja sopraanon lisäksi voisi yhtyeeseen lisätä sahan, ja eikä säkkipillikään olisi pahitteeksi.

Hiirenkorvalla

Lyhyt viherkausi näyttää olevan alkamassa. Saunavastoiksi noista ei vielä ole. Pihan linnustoon on palannut punarinta, joka lennähtelee maata hipoen ja tarkastelee ympäristöään pyörein silmin. Tervapääskyt ja kirjasiepot puuttuvat vielä. Siilitkään eivät ole vielä saapuneet - saa nähdä, kuinka vähäluminen talvi on vaikuttanut niiden selviytymiseen. Kissanmuroja kuitenkin ostetaan, kun piikkiniekat ilmaantuvat.

Voi olla, että tänään katson televisiota, tai sitten en. Sanovat, että parrakas nainen Itävallasta voittaa kisan, mutta tiedä häntä. Suomi on ollut kuitenkin kansainvälisen median suurin suosikki, kuten joka vuosi ennenkin.

Ai niin, toinenkin turnaus alkaa. Järjestäjämaan presidentistä tulee mieleen vanha urheilukasku, jossa japanialainen nyrkkeilijä esittäytyi suomalaiselle kollegalleen kertoen kotikaupunkinsa ja nimensä, kuten kai itäisillä mailla siihen aikaan tapana lie ollut:
- Jokohama, Humahuta.
- No elä vielä humahuta, suomalainen vastasi.

Belaruksen pressaa voisi pyytää lukasemaan vaikka jotakin demokratiaa käsittelevää, sanovat ne, jotka miehen tuntevat.