Pesudirksu

Keskieurooppalainen rahanpesukone. Kuva on vuodelta 2002, jolloin €uro oli uusi.
Koneella pestiin kolikkoaihiot, jotka sitten lähetettiin eri maiden rahapajoihin.

Euroopan keskiosista sähkötetään, että kauppiaat, joiden liikehuoneistoissa on kansalaisten käytössä olevia peliautomaatteja, ovat uuden EU-dirksun mahdollisesti voimaannuttuessa velvolliset valvomaan ja rekisteröimään pelitapahtumat, jotta että vältyttäisiin rahanpesulta. Varsinkin vanhemmat naishenkilöt, joista suuri osa on tottunut pesemään pyykkiä ja tiskaamaan, voivat salakavalasti sujauttaa koneen uumeniin hehtokaupalla harmaata rahaa. Asian tekee mutkikkaammaksi, jos kolikot eivät jääkään koneeseen, vaan machine sylkee ulos kunnon voittoja. On tutkittava, kuinka nopeasti epäpuhdas valuutta peseytyy, jos ulostuneet lantit ovat samoja, joita Rauha tai Elsa (nimet viitteellisiä) on sinne syytänyt.

Jos pesussa aiotaan päästä kunnon tuloksiin, esimerkiksi vaikkapa hoitelemalla miljoonan euron potti pelikoneella, tarvitaan 2000000 kpl 50-senttisiä, jotka kukin painavat 7,8 grammaa. Yhteispaino on siis 15,6 tonnia. Sanomattakin on selvää, että tuollaista määrää ei käsilaukkuun mahdu, eikä kottikärryynkään. Usean kuukauden tai vuoden urakka siis rahanpesijällä hankkeessa todennäköisesti olisi.

R- ja S- sekä K- ja kaikki muutkin kauppiaat varautukoot siis hoitamaan tämänkin homman yhtä reippaasti kuin se, joka TV-mainoksessa lupaa myydä ruokaa soittajan opiskelukaverin ja tämän siskon ja näiden perheiden yllätysvierailun ylläpidoksi.