Ajankohtalaista

Kuvan kissa ei liity aiheeseen.

Helteinen helmikuu kallistuu kohti päätepistettään. Ajassamme tapahtuu merkittäviä asioita, media kertoo ja nostaa kissan puuhun.

O-kisojen avajaisissa oli kuultu Suomi-marssi. Pietarin marssinahan se muualla maailmassa tunnetaan, niin suomalainen sävellys kuin onkin. Itse en sitä nähnyt saatikka kuullut, koska boikotoin avajaisia. Sikäläinen kansa on nimittäin huolehtinut huonosti mm. suomalaisten ihmisoikeuskysymyksistä vv. 1939-1944 ja myöhemmin kaiketi omistaankin. Noudatin kulttuuriministerin käytäntöä ja osallistuin penkkiurheiluun vasta myöhemmin. Jääkiekkoilijoiden kanssa väkijuomien nauttiminen jäi minulta vähemmälle. En taida tuntea ketään jääkiekkoilijaa. Nykyistä kulttuuriministeriäkään en tunne enkä ole tavannut - muutamia aikaisempia kyllä. Työhuoneensakin eräs heistä kerran seurueellemme esitteli. Nahkasohvan yläpuolella seinällä oli suurikokoinen öljyvärityö, joka oli muistaakseni joko Edel- tai Järnefeltin maalaama. Muistan, että eräälle toiselle kulttuuriministerille irvailtiin julkisuudessa siitä, että tämä ei muistanut tekijää oikein.

Toinen kuuma media-aihe on Apulanta-nimisen orkesterin basistina tunnetun Temosen tekemä dokumentti presidentinvaalikampanjasta. Kerrottujen asianhaarojen mukaan itse kohdehenkilö on homman hyväksynyt, mutta vaalikoneisto yskähtelee. On tehty su(r)ullisia sopimuksia, ja julkisuudessa nähdyissä katkelmissa käytetään rumaa kieltä. Annetaan tälläkeinoin ymmärtää, että poliittiseen toimintaan kuten myös vaikkapa urheiluvalmennukseen kuuluu asioita, joita ei sovi julkisuudessa esittää. Kulttuuriministeri saikin pyyhkeitä Norjalta, koska ihasteli norjalaisten urheilijoiden hyvää voitelu- ja lääkintätilannetta.

Helmikuinen iltapäivän aurinko paistaa, ja viherpeipot sirahtelevat pihapuissa, jouluun on enää 10 kuukautta - koetetaan kestää.
 

Lähimatkailua

Kynän todellinen pituus on 86 mm.

Tiistaipäivän ratoksi lähdimme lenkille IKEAan; ensin autolla puolisen tuntia pohjoiseen, sitten parkkipaikalle ja jalkapelissä pyöröovesta sisään. Noustaan liukuportaita yläkertaan, ja lenkille lattianuolten osoittamaan suuntaan. Yläkerran kierros päättyy tankkauspisteeseen, jossa päivän lounasannoksena nautitaan haukipullia.

Tankkauksen jälkeen matka jatkuu alakertaan, josta lenkin lopuksi kassan kautta pyöröovelle ja ulos. Ingvar Kamprad on säästäväinen mies. Kun lyijykynät käyvät liian lyhyiksi kunnolliseen piirtämiseen tai kirjoittamiseen, ne viedään muovisiin annostelutelineisiin liikkeeseen.

Kun eilen mainitsin eräälle soittajakaverilleni lenkkeilystämme, hän tiedusteli oitis, olinko ottanut lyijykynän - no totta hitoksee mie otin.

Mustat vs. Valkoiset

Päivän musiikkina on tänään Selim Palmgrenin (s.16.2.1878) kolmikohtauksisesta nokturnosta pianolle osa 1, "Tähdet tuikkivat". Ulkona ilta hämärtyy, tähtien tuiketta ei nyt eikä ensi yönä erota pilvien takaa. Parhaillaan lumihiutaleita hiljalleen sataa maahan lumivalkoiseen. Hiutaleistakin Selim on säveltänyt pianokappaleen, mutta kuunnellaan nyt tuikkimista.

Tähtien tuikkeen nuotit löytyvät täältä. Niistä käy ilmi, että mustilla koskettimilla mennään pääasiallisesti. Oikea käsi soittaa korkeaa triolikuviota, jossa nuotteja on alustavan tarkastuksen perusteella yhteensä 300 (jos kertauksia ei oteta huomioon). Näistä niinikään alustavan laskelman mukaan valkoisille koskettimille osuu 62 kpl. Näin ollen vain keskimäärin joka 4,8387:s sävel soitetaan valkoisilla. Aaron-Raution pianokoulussa en koskaan ehtinyt viisi alennusmerkkiä sisältävään Iloiseen tai Surumieliseen tanssiin - Kissanpolkkaa on tullut kilkuteltua mustilla koskettimilla, ja Ukko Nooaa kiinaksi:

Saunapäivä

Lauantaina ja monena muunakin päivänä on totuttu käymään saunassa, jossa parhaimmillaan puhdistuu sekä ruumis että sielu. Kuvassa, joka on peräisin samalta sivustolta kuin eilinenkin, sielukkaan näköinen miesjoukko marssii laulaen sirmakan tahdissa kylpyyn vastojen, pyyhkeiden ja konepistoolien kera.

Lehtijutun mukaan nyky-Suomea vaivaavat päätäit. Eräskin perhe on joutunut hankkimaan täinpoistoshampoota useammalla sadalla eurolla. Pipoja on pesty ja pidetty pakkasessa. Täitä ja muita syöpäläisiä varten oli rintamaoloissa omia saunoja sekä miehille että hevosille. Käsittelyn jälkeen sai sitten keskittyä varsinaisiin tehtäviin raapimisen sijasta.

- Täetäkin pitäsj, mutta ku niille pittää ruokaki ruapija.

Hyvää ystävänpäivää!

Kuva on tällä sivustolla: http://victory.rusarchives.ru/index.php?p=3

Tilastojen mukaan ystävänpäivä on nykyään toiseksi vilkkain kortinlähetyspäivä joulun jälkeen. Mikäpä siinä, lähetellään vain. Kuvassa Puna-armeijan poliittinen konsultti lähettää tarkoin tähdättyjä ystävällishenkisiä tiedotteita naapurin asemiin 1940-luvun alkuvuosina.

Sentimentaalinen balladi

Päivän taidekuvan tekijä on amerikkalaistaiteilija Grant Wood (s. 13.2.1891). Maalauksen nimi on tämän tarinan otsikkona. Kuvassa komisario Palmu on pillahtanut itkuun juhlistaessaan eläköitymistään työkavereittensa seurassa. Vähän kierosilmäinen huilistikin on saatu houkuteltua mukaan laulua siivittämään.

Tämänpäiväisessä paikallislehdessä kerrottiin irtisanomisista kunnassa. Tiukka on tilanne, priorisoida pitää. Irtisanomisillallisilla - pidetäänköhän semmoisia, eipä kai - olisi ehkä sopimatonta laulaa lennätinkonttorin johtajan Aku Ankalle lähettämän laulutervehdyksen sanoin:

Hei ja hoi, oli ilomme suuri,
kun tulit meille töihin juuri,
mutta vieläkin hauskempaa
on Sinulle potkut antaa.

Aletaan puhumaan Suomea

Uutisankkuri sekoitti Hollywood-tähdet suorassa lähetyksessä

Tiistai 11.2.2014 klo 09.46

Samuel L. Jackson antoi rajun palautteen uutisankkurille sekoitettuaan tähdet keskenään.

Iltalehden arvoituksellinen otsikko kertoo, että sekä uutisankkuri että Samuel sekoittivat tähdet, josta tapahtumasta jäljemmällä mainittu antoi palautuksen rajumman mukaan ankkurille.

Kun me nyt voidaan viranomaisen luvalla alkaa tekemään myöskin uusia käytänteitä meidän kieleen, lienenee paikallaan pohtia lisää periksi antoja.

Eteläisessä Suomessa, siellä, missä lehtitietojen mukaan parhaillaan lumet sulavat, myös puhekielessä on eroavaisuuksia meidän villeihin erämaaseutuihimme korpien ja järvenselkämysten keskellä. Kiinnostava on esimerkiksi kolmetavuisen verbin infinitiivin korvaaminen saman verbin yksikön kolmannen persoonan preesensillä:

- Voitko kammata hiuksesi = voit sä kampaa sun fledan
- Sinä et voi hakata ystävääsi = sä et vittu voi hakkaa sun frendii
- Sinun pitää tavata hänet = sun pitää tapaa se

Etelässä lumi sulaa, kuten mainittu, täällä pitää lähteä nyt lumitöihin, ennenkuin sulamisprosessi on ehtinyt tänne saakka. 

Muutama toisistaan täysin riippumaton asia

Helmikuun alkupäivinä on media suoltanut tuuteistaan monenlaista tärkeää tietoa. On hyvä, että maailmankuvaamme avarretaan ja luutuneita asenteitamme tuuletetaan. Olen törmännyt seuraaviin kummallisuuksiin:

Ruotsin hyvin nuori prinsessa edusti eräänä aamuna Iltalehden mukaan potkukelkassa. Kuvassa hän kuitenkin istuu narusta vedettävässä kippurajalaksisessa puukelkassa. Iltapäivällä päivystävä oikolukija oli jo poistanut kelkan edestä potku-sanan. Potkukelkkahan on ruotsalainen keksintö, Suomessakin niitä näkee - ehkä pääkaupunkiseudulla harvakseltaan, mutta täällä villillä erämaaseudulla ne ovat suosittuja, ja varsinkin uudenvuoden tienoilla - ei tosin viimeksi, mutta usein niitä lainaavat hotellista käyttöönsä venäläiset turistit. Somasti siinä turkin helma heilahtaa ja jalka korkeakorkoisessa saappaassa antaa vauhtia. Kasikymmenluvulla kunnan kulttuuritoimi tarjosi ammattikoululaisille ja lukiolaisille Ahaa-teatterin Elvis-konsertin. Siinä käytiin läpi päähenkilön musiikillista ja fyysistä kehittymistä vuosikymmenten mittaan. Huippukohta oli, kun Elvis kesken laulun huokasi eturivin tytölle: - Saanko työntää sun potkukelkkaa, beibi?

Tästä pääsemmekin talviolympialaisiin, jotka ovat nyt alkamassa. En ole tiennyt, että uinti on myös talvilaji. Käynhän minäkin toki talvella uimassa, mutta että olympialaisissakin kilpailtaisiin. Ainakin tämmöisen käsityksen uutisista saa, kun kerrotaan, että uimari tuli kaapista sopivasti ennen olympialaisia.

Jussi-patsaita jaettiin kahmalokaupalla eräänä iltana. Voi sitä hirvittävää myötähäpeän määrää, jonka liian moniminuuttinen Leppilampi-show ennen jakotilaisuutta sai aikaan. Yleisön suosikki- pystin sai filmi, jolla oli yli 400 000 katsojaa, kuusi Jussia sai vajaan 7000 hengen yleisön koonnut leffa.

Tulitikkuja kaipaamassa

Uunin päältä otettuja sytytysvälineitä on kuvassa. Talven mittaan on yksi jos toinenkin pesällinen pantu palamaan vuolukiviuunissa. Blogin sivupalkissa on lista eniten luetuista aiheista, ja hyvin siellä on esillä tulitikkuetikettejä ja -temppuja esittelevä teksti. Tässä vähän jatkoa sille.

Kuten me ennen suuria tihkusateita syntyneet muistamme, tulitikkulaatikot olivat aikoinaan puuta kuten tikutkin. Tikkuja oli rasiassa keskimäärin/i medeltal 50 kpl/st. Kuvan Europa Hölzer sisältää vain/nur achtunddreissig Stück, sateenkaariyhteisön aski 45 kpl ja Kansallis-Osake-Pankin mainostikkujen määrää ei rasiassa kerrota. Hyvin nuo KOPin stidit ovat kuitenkin riittäneet, tänään viimeksi sytytin niillä uunin.

Kun pankki takavuosina hankki haltuunsa hotellikiinteistön Helsingistä, yhtenä syynä oli varmaan  edullinen logon muuttaminen. Ä ja M otettiin pois nimestä ja tilalle laitettiin O. Myöhemminhän kirjaimet on palautettu paikoilleen, ja chef Kemppainen komentaa alaisiaan keittiössä.

Tikkuja on entistä vähemmän, mutta sitä vastoin ne ovat entistä huonompia. Raapaisupinnoissa on säästetty, eikä pahvisista laatikoista saa enää kunnollisia nukkekodin lipastoja, puhumattakaan, että sisuslaatikko voisi toimia jämäkkänä steariinikuvan kehyksenä. Niin steariinikuvako? No, otetaan joku kunnollinen syväpainettu aikakauslehti, Elokuva-aitta tai SF-uutiset ja etsitään sieltä sopiva nätti kuva, Ester Toivonen, Tallulah Bankhead, Tauno Palo tai Douglas Fairbanks - kukin mieltymystensä mukaan.

Toimitaan näin:
- Rapsautetaan sisuslaatikon pohja auki, ja käännetään sivuun.
- Asetetaan avoin kehikko mieleisen kuvan päälle.
- Sytytetään kynttilä - valkoinen.
- Pidetään toisella kädellä kehystä paikallaan painamalla reunusta lehteä vasten.
- Tiputetaan kehykseen steariinia tasaisesti, kunnes massa on n. puoliväliin reunuksen korkeudesta.
- Annetaan jähmettyä rauhassa.
- Nostetaan varovasti irti lehdestä, ja katso kuva on tarttunut steariiniin!
- Leikataan saksilla pohjan alempi lyhyt sivu hieman vinoksi.
- Laitetaan rasia yöpöydälle pystyyn raollaan (n. 45 astetta) olevan pohjan tukemana.
- Kuvan taakse voi laittaa valonlähteen - lampun tai kynttilän - jolloin siihen saa lisähehkua. Tulee kuitenkin varoa liiallista lämpöä, ettei kuva sula ja tahri alustaansa.

Mist sä niinku voit tsennaa sun frendin?

Öylössä päivänä oli puhetta tuttavista. Kun tuttavuus on jo ihan suu-tuttavuuden asteella, voidaan jo puhua ystävyydestä.

Kuten tuttavuutta, ystävyyttäkin on monta eri sortimenttia. Niitä voi olla päivystäviä, ryystäviä, jyystäviä ja myös tähystäviä. Päällysmiesten päällystävyys, kuvassa, on usein lämmintä, mutta silmälaseja, jotka kehystävät näköelimiä tulee varoa varsinkin näin kiihkeissä kohtauksissa.

Tuttavuuksia

Juliste: http://www.sovietposters.com/ 

- Onko siulla paljon tuttavia?
- Onhan nuita, mitenkä niin?
- No kun lehessä sanottiin, että niitä voi olla monta eri sorttia.
- Missäs lehessä niin oli?
- Oikeesti ei missään, ihan ite keksin.
- Minkälaisia keksit?
- Voi olla ihastuttavia tai kauhistuttavia, vihastuttavia, mitkä voi olla vi- po- tai ketuttavia.
- Niin, ja raivostuttavia ja hermostuttavia. Jututtavat on aika mukavia, suututtavat ei niinkään.
- Nuo lehmätkin on astuttavia.
- Ne on myös tulosta kartuttavia ja rikastuttavia.
- Siitä onkin muistuttava juliste navetan seinällä.
- Ihastuttava oli juttutuokio siun kanssa. Nyt on rauhotuttava ja alistuttava hommiin, muuten on jonkun puututtava siihen.

Talvimaisema

Kun nyt viimeinen talvikuukausi on saatu käyntiin, on paikallaan julkaista aiheeseen liittyvä maisemakuva. Sen on maalannut espanjalainen Enrique Simonet Lombardo (s. 2.2.1866). Kuva esittää Madridissa sijaitsevaa Puerta de Alcalá-riemukaarta, jonka rakennutti kuningas Kaarle Kolmonen portiksi kaupungin muuriin 1700-luvun lopulla. Muuri purettiin myöhemmin, ja porttiakin vähän preparoitiin.

Taiteilijan signeeraus on vasemmassa alanurkassa. Siinä on myös päivämäärä "5. Abril 1911".  Madridin huhtikuun kuvittelisi olevan vähälumisempi, mutta todennäköisesti taulua ei ihan yhdessä päivässä ole maalattukaan. Hitaalla taiteilijalla, olipa kyse sitten muotokuvasta tai maisemasta on perustavanlaatuinen ongelma. Keväinen maisema on jo muutaman kuukauden kuluttua luonnossa ihan eri värinen. Jos työ edistyy hitaasti, koivunlehtiä taulussa tulee kellastuttaa, väriä kuluu, kerrokset paksunevat...  

Heittobasso

Hyvää helmikuuta! Laulussa sanotaan, että "Pakkasherra nurkissa jo paukuttaa". Paukuttaahan se, mutta säyseämmin kuin vielä viime kuun aikana. Luntakin tuli, että pääsi kolailemaan.

Edellisen jutun musiikkinäytteessä ei piano inahtanutkaan neljä ja puoli minuuttia kestävän sävellyksen aikana. Nyt sitten inahtelee senkin edestä. Stride-pianotyylin kehittäjä James P. Johnson (s. 1.2.1894) soitti sävellyksensä pianorullalle vuonna 1917. Stride tarkoittaa hyppelyä, ja käytännössä se on vasemman käden komppausta - pikkurillillä painollisille iskuille yksi bassonuotti tai pikkurillillä ja peukaloputilla intervalli; oktaavi, tai jos sormien pituus piisaa, desimi. Painottomille iskuille käytetään sitten vähän ylempää useampia sormia.

Stride-tyyli kehittyi Johnsonin ja muiden pianistien, kuten Fats Wallerin soittamana erilleen ragtimen tiukasta muotorakenteesta ja nuottien tarkasta noudattamisesta vapaampaan improvisointiin. Käsittelyyn otettiin myös iskelmiä, teatterisävelmiä ja kansanmusiikkia. Monella pianistilla nuottien tuntemus oli heikko tai olematon, mutta eipä se tahtia haitannut.

Vertailun vuoksi sama biisi ja sama soittaja levyltä vuodelta 1943: